Lue keskustelun säännöt.
Raskaana, mutta mistä sisin vauvakuumeen??
27.03.2011 |
No niinhän siinä sitten kävi, mitä olen aina itse ihmetellyt: Ollessani vakituisessa parisuhteessa, kävi siltikin ehkäisyn kanssa vahinko (se unohtui täysin) ja nyt olen raskaana.
Miten saisin itselleni intoa tähän vauvaan? Tuleeko se ajallaan? Meillä on jo 2 lasta ennestään. Olen aina halunnut ainakin 3 tai 4 lasta, mutta nyt puhti on kateissa. Näissäkin on työtä niin paljon, ja kauhistuttaa että työelämään palaminen venyy taas.
Abortti ei tule kysymykseenkäään. Lapsi ei tästä joka tapauksessa tule kärsimään, siitä pidän huolen. Mietin vain, että tuleeko se "ihanaa tulee vauva" mieli tässä odotuksen edetessä? Vai olenko umpikujassa?
Toki voi olla, että näin alkuun ajatukset on ihan solmussa, kun ei ollu täysin suunniteltu. Olemmekin miehen kanssa ihmetelleet, että miten näin pääsi käymään?!Ehkä mekin olemme inhimillisesti erehtyviä ihmisiä, mutta kyse kuitenkin näin suuresta asiasta!
En tiedä, kuten huomaa, ajatukset on sekaisin. Onko sinulla vastaavaa kokemusta ja miten siinä on käynyt?
Kommentit (4)
Meille kävi vähän samalla lailla..eipä siitä sen enempää, mut lopputulos on että raskaana ollaan ja kohta pitäis lapsen syntyä. Mulla on mennyt tämä koko raskausaika jotenkin ihan ohi, on ollut niin paljon tekemistä ja esikoinenkin on melko työllistävä. Lapselle on kaikki valmista, mut vasta tällä viikolla on tullut ilo ja onni lapsesta - siis onhan se jossain alitajunnassa ollut, mut ei sitä ole ehtinyt ajattelemaan. Olen siis rv 37 joten oli jo aikakin. Se tuli ihan yhtäkkiä - olin päässyt ekaa kertaa pitkään aikaan yksin kaupungilla ja istuin kahvilassa - ja yhtäkkiä tajusin kuinka kova ikävä minulla jo on tätä pientä ihmistä, jonka saan kohta tavata, ja josta en tiedä vielä yhtään mitään. Tuntui aivan hurjalta, että enää alle kuukausi, ja saan silitellä pieniä sormia ja katsoa kirkkaisiin silmiin.
Tsemppiä ap, suunnittelmaton raskaus vaatii ehkä oman prosessinsa, mut kaikki menee varmasti hyvin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei ollut vauvakuumetta, kun laitoimme lasta alulle, eikä vauvakuume tullut, kun odotin vauvaa. Hyvin kuitenkin on arki mennyt ja lasta pidetään hyvänä ja rakastetaan todella paljon ilman suurempia kuumeiluja.
Että kai se rakkaus syntyy viimestään kun sen lapsen saa omalle rinnalle synnytyksen jälkeen. Olenko ihan väärässä? En ole ikinä pitänyt raskaana olemisesta, joten ehkä sekin sitten tulee että syntyispä äkkiä :)
Ajatukset on aika sekaisin.. Miettii kaikkea käytännön asioitakin, että mitä jos tulee kamalat pahoinvoinnit, miten selviän näiden kahen kanssa arjesta.. Tai se kaamean kammottava väsymys kun en pysy hereillä. Meillä ei ole edes lähellä mitään tukiverkostoa johon turvautua.. Isovanhemmatkin niin kaukana ja kaikilla ystävilläkin lapsia omasta takaa..
Kai sitä vaan on mentävä päivä kerrallaan. Mies huomasi yhden (miehen kaltaisen) positiivisuuden: SAAN SIIS VAIHTAA MEILLE AUTON!!
Kaikki kai sen sulattelee tavallaan, mies sillä, että se turvaa meille kaikki välineet mitä tarvii :) Ja kaiken pitää olla aina niin äärimmäisen viimesen päälle ja turvallisinta :) Näin oli myös ensimmäistä odottaessa. Miehet huolehtii niin omalla tavallaan!
viimeistään sitten kun se vauva syntyy.
Mulla on ihan suunniteltu raskaus, mutta ei mulla mitään vauvakuumetta ole.