Lue keskustelun säännöt.
Pyöräily raskaana
04.04.2011 |
Oletteko pyöräilleet raskaana ja kuinka pitkään?
Tuli tuossa työpaikan kahvihuoneessa puhetta pyöräilystä ja sanoin, että onpa kiva päästä pyöräilemään kun lumet sulaa. Työkaveri sitten totesi, että ethän sinä tuossa tilanteessa voi pyöräillä. Ilmeisesti lähinnä kaatumisriskiä ajatteli.
Itse olen jotenkin ajatellut, että lähinnä talvella liukkaalla olisi kaatumisriski.. Tai onhan se tietysti aina, mutta en nyt muista, milloin olisin viimeksi kesällä kaatunut pyörällä, joskus lapsena varmaan. Olisihan se tietysti kauheaa, jos kaatuisi, ja vauvalle sattuisi jotain.
Kommentit (27)
Huhtikuun alussa pyöräilin porukoilla käymään n. 5km. Jälkikäteen olen hieman ihmetellyt tota, ei olisi onnistunut enää toista tai kolmatta odottaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siihen asti kun se hyvältä tuntui. Esikoiselta lopetin aiemmin kuin tokalta, kun tuli enemmän supistuksia.
Näin minäkin olin ajatellut, että voinnin ja mahan koon mukaan. Olin vaan niin yllättynyt tuosta työkaverin kommentista, että aloin miettimään, olenko tosi varomaton tai jotain.
ap
Kyllä mä pyöräilin viime kesänä tokan kolmanneksen loppuun asti melkein päivittäin 20km:n lenkkejä ja olisin varmaan jatkanut pidemmällekin raskautta, mutta sitten tuli ne kovat helteet ja vei kaikki voimat.
Ja ihan tuli terve lapsi. :)
Musta oli ihanaa pyöräillä, kun kävellen ei enää ison mahan kanssa jaksanut nopeasti mennä, niin pyörällä oli sitten paljon keveämpi liikkua ja pääsi/ jaksoi kauemmaskin.
kyllähän se mahan kanssa oli aika mielenkiintoista kun reidet otti mahaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmatta odottaessa kuljetin keskimmäistä Hamaxissa kyydissä vielä rv 41+, kun teimme retkiä kuulaina syyspäivinä.
Pyöräilyhän on mitä mainioin laji raskaanaollessa, kun vatsa ei siinä ole juurikaan tiellä eikä ylimääräistä rasitusta tule jaloille (kuten esim. hölkässä).
Nyt neljättä odottaessani oikein odotan kesää ja sitä kun pääsee noiden isompien kolmen lapsen kanssa pyöräilemään! (Asumme pikkukaupungissa, jossa mm. kauppaan on 2km, päiväkotiin 1,5km jne.)
, mutta sitten polekminen alkoi tuntua inhottavalta alapääsä ja saattoi tulla supistuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pyöräilin työmatkat ihan entiseen tahtiin. Mulla piti vaihtaa pyörä mummomalliseen, kun maha tuli tielle mutta ihan oman kunnon mukaan ajelin, kesän ja syksyn. Liukkaalla kelillä en ehkä lähtis ajelemaan just sen kaatumisriskin vuoksi, mutta muuten kyllä.
jostain syystä pyöräily aiheutti aina supistuksia joten ei oikein sen vuoksi onnistunut. Olen kuullut samaa joskus muidenkin valittaneen. Kokeile niin näet sopiiko sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuljetin esikoistakin kyydissä. Varovainen tietysti pitää olla.
niin pyöräile rauhassa :)sehän mukavaa ja lepposta... Ja kaikkia riskiä ei voi alkaa murehtiin,koska kaikessa on riskinsä... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin pitkään kun se hyvältä tuntuu.
Ystäväni pyöräili synnyttämään...
ihan loppuun saakka. Mulla oli pieni maha joten ei haitannut sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen raskauden aikana pyöräilin torstaina, joka oli laskettu aika. Synnytin lauantaina. Toisen raskauden aikana en pystynyt pyöräilemään 2kk ennen la, maha painoi niin kovaa. Hengittää ei voinut kun polki jne. Eli voinnin mukaan!
En pyöräillyt viimekesänä kuin kerran, raskauden takia. Asento aiheutti aikamoiset liitoskivut ja seuraavana päivänä oli jopa vaikeaa kävellä. Jätin sitten suosiolla pyöräilyhommat väliin...
raskaana. Laskettu aika oli 1.9, lapsi syntyi vähän ennen. Synnytys lähti käyntiin illalla ja sinä päivänä olin pyöräilly isomman lapsen kans kaupunkiin ja puistoon. Varmaan riippuu vähän mahan koostakin. Kävelin synnärille, matkaa pari kilsaa. Hyväähän toi liikkuminen vaan tekee:)
eikä pelkästään sun syystä.
Mä asuin lähes keskellä Helsinkiä, Punavuoressa ja olin pyöräillyt jo lähes 10 v töihin vapusta syyslomaan n 5 km per suunta.
Meillä on oikeesti ihan hulluja pyörälähettejä ja varmaan kerran kuussa tapahtuu tosi läheltä piti tilanne ja mä en raskaana halunnut niitä yhtään.
Joten tiedät itse liikenteen, mutta mä suosiolla raskausajan matkustin julkisilla. Pieni kustannus ja miljoona kertaa turvallisempi.
Mulla on semmonen fillari, jossa ajoasento on melko eteenpäin kallellaan. Vähän aikaa jaksoin polkea polven sivuun sojottaen, mutta sit oli pakko luovuttaa. :D
Matkaa 2x10 km ja alkoi tökkiä. Sen jälkeenkin pöyräilin lyhyempiä matkoja. Kyllä pöyräily aina kävelyn voitti, joka olikin aika kivuliasta. Mahani oli melkoisen iso tuon kolmosen kanssa, mutta ei se pöyräilytahtia haitannut.
Kerran pelästyin, kun joku hullu/humalainen meinasi ajaa täysin varoittamatta suoraan päälleni. Ajoi omassa reunassaan, mutta kohdallani kaarsi yllättäen kohti. Karjaisin vastoivaraisesti ja törmäysyrittäjä vaihtoi suuntaa viimetingassa. Alamäkiä en uskaltanut päästellä ihan niin lujaa kuin normaalista ja muutenkin olin ehkä hiukan tavallista varoivaisempi.
mulla tosin niin pieni maha, ettei polvet ottaneet siihen kiinni.