Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Huomaatteko teihin kohdistuvan huomion?
15.09.2024 |
Klikkasin auki ketjun, jossa aiheena on se, miten jotkut kokevat tulleensa näkymättömiksi iän myötä. Itse koen olleeni näkymätön koko ikäni, nuoresta naisesta tämän päivän vaihdevuosi-ikään saakka. Olen ajatellut, että olen harmaa hiirulainen, jota kukaan ei huomaa eikä noteeraa.
Kun katson itseäni peilistä, sieltä katsoo takaisin ihan tavallisen näköinen viisikymppinen nainen, joka kuitenkin pukeutumisessaan ei ehkä ole ihan harmaa hiirulainen sittenkään. On tiukat housut, nahkarotsi, bootsit jalassa, on meikkiä ja pitkät tummat hiukset. On väriä, jos kohta usein myös mustaa vaatetta. En talvisinkaan pukeudu uimapatjaksi. Olen varreltani hoikka, mutta pituutta ei ole paljoa. Kun katson ihmisiä esimerkiksi ihan tavallisessa ruokakaupassa, niin muut näyttävät vielä harmaammilta hiirulaisilta kuin itse olen.
Silti en huomaa, että minua katsottaisiin, vaan olen näkymätön, kuten aina.
Tajusin kuitenkin, että vaikka minua joku katsoisikin, useakin katsoisi, niin enhän minä sitä tajuaisi ollenkaan! Kuljen joka paikassa itse ns. laput silmillä. En katso ihmisiin päinkään! Jos katseeni edessä on ihmisiä, katson heidän lävitseen, ohi, taakse - en huomaa koskaan ketään missään. Ihmiset eivät ole kiinnostavia. Jos kadulla vastaan tulee kivannäköinen koira, sen huomaan kyllä, mutta en tunnistaisi koiraa taluttavaa enää seuraavana päivänä. Koiran muistan.
Minulle on aivan yhdentekevää, olenko näkymätön vai en, koska minulle kaikki ovat näkymättömiä.
Huvittuneena tajusin tämän.
Toivotan värikästä syksyä, muistakaa heijastimet.
Kommentit (20)
Tulkitsen nämä säännölliset aloitukset naisten kokemasta myönteisestä ja kielteisestä huomiosta ohjelmallisiksi. Niin absurdilta tuo näkyvyysongelma oikeasti vaikuttaa. Jos ei halua kääntää katseita niin varmasti löytää ratkaisut siihen varsin helposti. Toisaalta en voi ymmärtää miten kenenkään elämänlaatu olisi riippuvainen vastakkaisen tai saman sukupuolen kohdistamasta huomiosta. Tai jos on niin henkilö kärsii jostain psyykkisestä ongelmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En huomaa. Koska yksinkertaisesti koitan olla näkymätön. Mua on kiusattu ihan liikaa, niin mitä vähemmän huomiota, sen turvallisempi olo. Mutta on se totta, että iän myötä häirintä, onneksi, vähenee.
Tietty joissain tilanteissa, esim työtilaisuuksien etsintä/verkostoituminen, huomio olis oleellista, mutta siihen voi vaikuttaa itsekin olemalla näkyvä
Miksi pitäisi kiinnittää jonkun huomio. Sekö on elämän tarkoitus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnittää jonkun huomio. Sekö on elämän tarkoitus.
Ei miksikään. Kysymys kuuluu, huomaatteko teihin kohdistuvan huomion, ei se, haluatteko kiinnittää muiden huomiota. - Ap
Huomaan eikä se vaadi sen erityisemmin ihmisten tarkkailua, riittää että vilkaisee johonkin suuntaan ja toteaa, että sieltä suunnalta vilkuillaan. 99 % vastaantulevista miehistä ottaa katsekontaktia, jos nostan katseeni maasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnosta huomioiko joku mua jossain. Elän omaa elämääni
"tiukat housut, nahkarotsi, bootsit jalassa"
Vanhusten vaatteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mitä se huomion saaminen sitten ikinä onkaan. Itselle riittää ihan se, etten ole niin näkymätön, että joku istuu hahibgossa bussissa syliin luulen paikan olevan tyhjä 🤣.
Sitten on se toinen, erittäin, erittäin raskas ääripää ihmisiä, pääsääntöisesti naisia, joille se huomio on loputonta draaman hakua. Pitää päästä paikalliskehtiin ja pikku-uutusiin, valjastaa palvelukseen koko elinympäristö, puolustusvoimat ja rajavartiosto, koska huomatkaa mut!
Kato mya, kato mua, KATO MUA! SÄ ET KATTONU MUA!!!Et ainakaan riittävästi. Tehdään tikusta asiaa, tehdään kaikesta ongelm. Iso ongelma. Sählätään muiden asioissa, siinä sivussa omat jää hoitamatta, ja kaikki tämä vain siksi, että saa sitä HUOMIOTA.
Kaikki ympäristöt käyvät näille he**etin ergiasyöpöille. Tällainen henkilöon ihan oikeasti olemassa, ja vetää pari reppanaa lakeijaa mukaansa kaikkiin kotkotuksiinsa. Mitä hullumpi juttu, sitä enemmän se lähtee näiden pääkopissa lentoon. Narsismia ei voi hoitaa, mutta hypomaniaansa soisin hakevan apua. Nämä kaksi ominaisuutta samassa henkilössä on ympäristölle tosi kuormitravia,.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiinnosta huomioiko joku mua jossain. Elän omaa elämääni
Näin ajattelen itsekin. - Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu ja minua tuijottaa (jopa suut auki) vain vanhat mummot. En tosiaan ymmärrä miksi. Aina kun näen nuoren/hyvännäköisen mihen kadulla ja kiinnostukseni herään, huomaan että he eivät katsoa muhun IKINÄ. Tosin olenkin ruma ja pienitissinen nainen niin outoahan tuo olisi jos miehet mua katsoisivat.
Kyllä huomataan ja katsotaan. Sitten taas osa ihmisistä ei katso ketään sen kummemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi kiinnittää jonkun huomio. Sekö on elämän tarkoitus.
Jos esim. haluaa puolison niin on aika vaikeaa saada puoliso kun on ns. näkymätön.
Joskus huomaan sen. Pukeudun tavallisesti, on tumma pitkä tukka(oma väri), silmälasit ja en käytä meikkiä.
50+
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viisikymmentä ja kyllä minua katsotaan ja saan huomiota. Se ei tosin ole seksuaalista, eikä sillä ole paljonkaan tekemistä ulkonäön kanssa - ja hyvä niin sellaiseen minulla ei olisi aikaa eikä energiaa. Sellaiset asiat elämässäni tapahtuvat ihan yksityiselämän puolella ja tkkään pitäö ne siellä.
Saamani huomio johtuu siitä, että olen tärkeässä asemassa isohkon puljun johtajana ja minusta haetaan mallia, vahvistusta, tukea, hyväksyntää ja vastustajaa.
Olen huomannut että minua katsotaan pitkään. Minusta en ole mitenkään kaunis mutta en rumakaan. Pukeudun ihan tavallisesti. En meikkaa. Silti minua tuijotetaan.
Huomaan, en tosin aina. Välillä mies kommentoi, että miehet tuijottaa..
Kyllä sen joskus huomaa, jos jaksaa kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Itse kuljen laput silmillä tietoisesti yleensä ja etenkin baarissa, kun en halua ketään tuntematonta seuraani jankuttamaan. Selkeästi ei-toivotun huomion määrä on vähentynyt vuosien myötä, olen nyt 35 enkä enää meikkaa kuten nuorena.
Kyllä minä huomaan koska se huomio tulee välillä puhumaan minulle ja sitä ei estä edes uimapatjaksi pukeutuminen. Ja pakkohan se on huomata kun toinen avaa oven ja sanoo hyvää päivää tai kadulla joku tervehtii sanoen hyvää päivää ja vaihdamme muutaman sanan säästäkin. Ihmiset tulee mielellään myös vain juttelemaan kanssani.
En ole koskaan huomannut ja ihan ok näköinen nainen olen. Nuorempana nätti. En ole oikein koskaan muutenkaan ymmärtänyt tätä "huomioimista". Eihän se, että joku vilkasee johonkin päin tarkoita mitään ihmeellistä huomiota. Itekin katson usein ihmisiä silmiin hetken ohi kävellessäni, mutta ei se tarkoita, että jotenkin erityisesti huomioisin eikä se riipu ihmisestä. Mulla oli nuorena yksi kaveri joka kuvitteli kaikkien lähes miesten kokoajan "huomioivan" häntä jos joku vahingossakaan vilkaisi hänen suuntaan. Itse hän niitä kyllä kokoajan kyttäsi.
Alue: Aihe vapaa
Sillä tavalla huomaan, että se tekee minut vainoharhaiseksi. Etenkin jos sitä on liikaa ja jos se tuntuu selittämättömältä. Silloin se saa minut välttelemään ihmisiä.