Nolo kysymys, mutta miten voi oppia keskustelemaan asioista paremmin?
Annan esimerkkejä, jos keskustelen jonkun kanssa, vaikkapa kumppanini, ja hän kysyy, "mitä mieltä olin siitä elokuvasta" en osaa helposti ilmaista mielipiteitäni lauseiksi ja saatan vain tokaista "se oli ihan hyvä" tai muuta vastaavaa. Sama koskee muita arkielämän asioita joista keskustellaan. Ja myös jos juttelen ventovieraiden kanssa. Tämän takia myöskään ihmiset ei seurassani kauan viihdy ja minulla ei oikein ole ystäviä. PItääkö alkaa lukea kirjoja tai jotain? Ongelma on se,että minun on vaikeaa keskittyä kirjan lukemiseen. Tykkään kyllä katsella videoita ja elokuvia, mutta en ole huomannut että ne auttaisi mitään keskustelutaidoissa.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
"se oli ihan hyvä" on ympäripyöreä vastaus, eikä vie keskustelua eteenpän.
Sano vaikka: "Pääosan esittäjä oli mielestäni hyvä, koska..."
Sitten kysyt vastakysymyksen: "Entä mitä pidit vaikka juonesta?"
Jolloin on vastapuolen vuoro sanoa jotain. Näin keskustelusta tulee vastavuoroista, eikä pelkkää yksinpuhelua tai kiusallista hiljaisuutta.
kiitos :)
Samaa miettinyt minäkin. Luen kyllä kirjoja ja lehtiä ja päivittäin uutisia, mutta en osaa keskustella! Liian ohut yleissivistys kai.
Kiinnostava, mutta hankala kysymys. Onko sulla jotain mukavaa läheistä, jonka kanssa voisi harjoitella? Et vois ihan sanoa, että haluaisi harjoitella keskustelemista. Ehkä voisit myös kokeilla avata itse keskustelua sellaisesta aiheesta, mistä sulla on kokemusta tai minkä kanssa olet tutulla maaperällä? Ei kaikkeen tarvikaan olla sanottavaa tai mielipidettä.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava, mutta hankala kysymys. Onko sulla jotain mukavaa läheistä, jonka kanssa voisi harjoitella? Et vois ihan sanoa, että haluaisi harjoitella keskustelemista. Ehkä voisit myös kokeilla avata itse keskustelua sellaisesta aiheesta, mistä sulla on kokemusta tai minkä kanssa olet tutulla maaperällä? Ei kaikkeen tarvikaan olla sanottavaa tai mielipidettä.
No oikeastaan äitini ja kumppani, mutta äitini kanssa juttelu on sellaista sekoilua. :D Sitten toinen ongelma, etten oikeasti tiedä monista asioista mitään koska kai huono yleisivistys. En tykkää lukea kirjoja, tykkään vain tehdä käsilläni juttuja ja olenkin taiteellisesti aika lahjakas. Mutta jos taas pitäisi kertoa parikin lausetta enemmän esim taideteoksistani, menen ihan lukkoon!
Onko jotain kirjoja jotka voisi auttaa?
Onko kyse nimenomaan puhetilanteiden ongelmasta? Koetko siis, että sinulla on mielipiteitä ja ajatuksia, vai onko sinulla siinä mielessä haasteita? Voit harjoitella omien ajatustesi muotoilua itseksesi kirjoittamalla ja myös ääneen puhumalla.
Jos kyseinen elokuva tai tapahtuma ei herätä mitään ihmeempiä tunteita kuin, että ihan hyvä, niin miksi siihin pitäisi väkisin mitään ihmeempää sanottavaa keksiä?
Vierailija kirjoitti:
Onko kyse nimenomaan puhetilanteiden ongelmasta? Koetko siis, että sinulla on mielipiteitä ja ajatuksia, vai onko sinulla siinä mielessä haasteita? Voit harjoitella omien ajatustesi muotoilua itseksesi kirjoittamalla ja myös ääneen puhumalla.
No ainakin enemmän puhetilanteiden.. Mutta muistan jo pienenä koulussa, että olin surkea kirjoittamaan tarinoita. En siis taida olla kovin hyvä kirjallisestikaan :-/ Itseäni harmittaa, koska tunnen olevani "syvällisempi" ja että minusta irtoaisi enemmän ihmisille, mutta en ikäänkuin saa ajatuksiani koskaan ulos, tai no ainostaan taiteen kautta. Ehkä tämä on sitten vain huono ominnaisuus minussa
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseinen elokuva tai tapahtuma ei herätä mitään ihmeempiä tunteita kuin, että ihan hyvä, niin miksi siihin pitäisi väkisin mitään ihmeempää sanottavaa keksiä?
NO tuntuu etten osaa juuri keskustella mistään
Mene taideterapiaan kun kerran taiteesta tykkäät, siellä saat tehdä ja samalla harjoitella puhumista :) Kaikki puhetaitoiset ovat harjoitelleet, toisilla oli vain kotona jo pienestä asti harjottelu päällä. Kirjoittaminenkin voi auttaa ajatusten jäsentämisessä, näet, että onhan sinulla mielipiteitä ja osaat kuvailla asioita.
Yritä löytää hyviä tai vaihtoehtoisesti huonoja elokuvia ja videoita. Kun ne herättävät sinussa jonkin tunteen, on asiasta helpompi keskustella. En minäkään osaa keskustella suomalaisista klassikkokirjoista, koska ei vaan kiinnosta. Sama pätee kaikkeen muuhunkin.
Aloituksessa osasit hyvin ilmaista ajatuksesi, selkeästi ja kiinnostavasti. Ehkäpä voisit hieman hitauttaa vastaamistasi ja tehdä mielessäsi kustakin vastauksesta mierityn kuin aloituksesta.
Spontaania ajatusta ei kannata pidätellä vaan antaa sen tulla ulos mutta sitten ikäänkuin jatkaa vähän pitemmäksi sitä vastausta eikä ikäänkuin säikähtää omaa spontaania vastaustaqn. Tuumaa jotain, pidä tarvittaessa pieni tauko ja jatka ajatustasi puhumalla pelkän nopean tokaisun sijaan. Näin keskustelu lähtee nopeammin käyntiin eikä keskustelukumppani ajattele että toinen haluaa olla rauhassa ja vastaa siksi lyhyesti.
T eräs ex- hiljainen, nykyään puhelias
"se oli ihan hyvä" on ympäripyöreä vastaus, eikä vie keskustelua eteenpän.
Sano vaikka: "Pääosan esittäjä oli mielestäni hyvä, koska..."
Sitten kysyt vastakysymyksen: "Entä mitä pidit vaikka juonesta?"
Jolloin on vastapuolen vuoro sanoa jotain. Näin keskustelusta tulee vastavuoroista, eikä pelkkää yksinpuhelua tai kiusallista hiljaisuutta.