Minusta ei ole mihinkään.

en pärjää ihmisten kanssa, en pysty keskustelemaan en heittämään ´läppää´ , en kykene tekemään oikeita päätöksiä. olen huono kaikessa, huono äiti, huono vaimo, huono työntekijä, huono tytär ja huono sisar.. mokaan aina kaiken jotenkin ja kaiken lisäksi olen tylsä ja saamaton nahjus. en ole saavuttanut mitään elämässäni, en mitään mitä nuorena haaveilin koska olen niin tyhmä ja keskinkertainen.

missä sun pitäisi pärjätä?

Olen 33-v, opiskelen vasta ensimmäistä ammattia. Ja olen yh-äiti. Tuntuu että tuleeko tästä opiskelusta edes mitään, vaikka miten paljon tätä haluankin. Minä en pysy muiden vauhdissa mukana, minä en vaan jaksa. Ystäviä ei pahemmin ole, joka paikassa olen ulkopuolinen.

Olen 33-v, opiskelen vasta ensimmäistä ammattia. Ja olen yh-äiti. Tuntuu että tuleeko tästä opiskelusta edes mitään, vaikka miten paljon tätä haluankin. Minä en pysy muiden vauhdissa mukana, minä en vaan jaksa. Ystäviä ei pahemmin ole, joka paikassa olen ulkopuolinen.

Olen samassa tilanteessa: olen 33-v ja opiskeleen ekaa ammattia ja huolettavanani on täysin yksin 3 lasta. Aika ei riitä mihinkään. En meinaa jaksaa.

Minä olen 34-vuotias turhuus. Minustakaan ei ole mihinkään. Minulla ei ole tarkoitusta. En ole sosiaalinen, en ole hoivaajaluonne, en halua lapsia, en kestä huonoa kohtelua, en ole kunnianhimoinen, en lujatahtoinen, en ole matemaattinen, en ole yrittäjähenkinen enkä muutenkaan erityisen välkky. Olen ainoastaan taiteellinen ja siinäkin keskinkertainen, en osaa edes piirtää omasta päästä! Minulta puuttuu mielikuvitus.

Rikollisillakin on enemmän tehtävää tässä maailmassa kuin minulla.

Minä olen kaikista turhin. Olen 45-vuotias, minulla ei ole ammattia eikä perhettä ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä psykoosisairauden takia. En pärjää missään enkä kenenkään kanssa. Minusta ei ole kellekään mitään hyötyä. Kaikki voimat menee siihen että huolehdin itsestäni ja asunnosta. Masentunutkin olen. Kun vertaan itseäni muihin ihmisiin tunnen voimakasta huonoutta. Toivon että kuolisin pian vaikka sydänkohtaukseen. 

Eipä ole minustakaan. Taas huomenna sen saa huomata todeksi.

Sama täällä

Ei ole minustakaan. Olen pas ka äiti ja puoliso. Olen eläkkeellä psykoosisairaudesta ym. 

Kerroit ap tämän asiasi täällä. Se on jo alku.

Vierailija kirjoitti:

en pärjää ihmisten kanssa, en pysty keskustelemaan en heittämään läppää , en kykene tekemään oikeita päätöksiä. olen huono kaikessa, huono äiti, huono vaimo, huono työntekijä, huono tytär ja huono sisar.. mokaan aina kaiken jotenkin ja kaiken lisäksi olen tylsä ja saamaton nahjus. en ole saavuttanut mitään elämässäni, en mitään mitä nuorena haaveilin koska olen niin tyhmä ja keskinkertainen.

Mistä sitten haaveilit nuorena? Sinullahan on työpaikka, mies ja lapsia. Useimmille nuo riittäisi hyvin, miksi valitat?

Huonon itsetunnon kohentaminen vaatii aikaa, mutta pienet, konkreettiset teot ja ajatusten muuttaminen voivat tuoda merkittäviä parannuksia. Tässä on muutamia käytännön keinoja:

1. Puhu itsellesi lempeästi ja rakentavasti

Korvaa itsesi kritisoiminen kannustavilla ja hyväksyvillä ajatuksilla. Voit esimerkiksi sanoa itsellesi:

"Olen arvokas sellaisena kuin olen."

"On okei tehdä virheitä, olen silti hyvä ihminen."

"Ansaitsen hyvää kohtelua ja olen tärkeä."

Harjoitus: Kirjoita ylös kolme positiivista asiaa itsestäsi joka päivä, vaikka aluksi se tuntuisikin vaikealta.

2. Aseta pieniä, saavutettavia tavoitteita

Itsetunto kasvaa, kun koet onnistumisen tunteita. Aseta päivittäin pieni tavoite, kuten:

"Käyn tänään kävelyllä."

"Pidän itselleni viiden minuutin tauon ja hengitän rauhallisesti."

"Teen yhden asian, joka tuntuu hyvältä, kuten kuuntelen lempimusiikkiani."

Jokainen täytetty tavoite on muistutus siitä, että pystyt saavuttamaan asioita.

3. Kehitä myötätuntoista ajattelutapaa

Ajattele, mitä sanoisit ystävällesi, jos hän kokisi huonoa itsetuntoa. Yritä puhua itsellesi samalla tavoin:

Ystävälle: "Sinulla on oikeus olla oma itsesi ja tehdä virheitä."

Itselle: "Minulla on oikeus olla oma itseni ja tehdä virheitä."

Harjoitus: Pidä päiväkirjaa ja kirjoita kerran viikossa myötätuntoinen kirje itsellesi.

4. Tee asioita, jotka tuovat iloa ja vahvistavat omakuvaasi

Löydä asioita, joissa tunnet olosi hyväksi, tai jotka saavat sinut tuntemaan itsesi päteväksi. Tämä voi olla:

Luova harrastus, kuten piirtäminen tai kirjoittaminen.

Fyysinen aktiviteetti, kuten tanssi tai jooga, joka auttaa arvostamaan kehoasi.

Sosiaalinen hetki, jossa ympäröit itsesi positiivisilla ihmisillä.

5. Harjoittele kiitollisuutta

Keskitä huomio siihen, mikä elämässäsi on hyvin. Kiitollisuus auttaa suuntaamaan ajatuksia pois itseä kohtaan kohdistuvasta kritiikistä. Kirjoita ylös:

"Olen kiitollinen siitä, että osaan kokata herkullista ruokaa."

"Olen kiitollinen ystävästä, joka tukee minua."kun alat kohdella itseäsi rakkaudella ja arvostuksella.

Jatkuu...

6. Haasta negatiiviset ajatukset

Kun huomaat ajattelevasi esimerkiksi "Olen epäonnistunut kaikessa," pysähdy ja kysy itseltäsi:

"Onko tämä totta?"

"Mitä todisteita minulla on tästä ajatuksesta?"

"Mitä voisin ajatella sen sijaan?" (Esimerkiksi: "Vaikka olen tehnyt virheitä, olen oppinut niistä ja kehittynyt.")

7. Harjoittele kehon ja mielen hyvinvointia

Fyysisestä terveydestä huolehtiminen voi parantaa myös itsetuntoa:

Liikunta: Lisää endorfiineja ja vahvistaa itseluottamusta.

Hyvä ruokavalio: Tukee kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Riittävä uni: Vähentää stressiä ja antaa energiaa.

8. Opettele sanomaan "ei" ja asettamaan rajoja

Huono itsetunto saa meidät usein miellyttämään muita. Harjoittele sanomaan "ei" ilman syyllisyyttä ja suojele omaa hyvinvointiasi:

"Kiitos, mutta en tänään ehdi."

"Arvostan ehdotustasi, mutta haluan tehdä tämän omalla tavallani."

9. Pidä itsesi ympärillä kannustavia ihmisiä

Vältä ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti negatiivisia tai arvostelevia. Etsi seuraa, joka tukee ja kannustaa sinua.

10. Keskity vahvuuksiisi

Keskity siihen, missä olet hyvä tai mistä nautit. Jos et ole varma, kysy luotettavilta läheisiltä:

"Missä asioissa olen mielestäsi taitava?"

"Mikä sinusta on parasta minussa?"

11. Hakeudu tarvittaessa ammattiapuun

Jos huono itsetunto on kroonista tai vaikuttaa elämänlaatuusi merkittävästi, psykologi tai terapeutti voi auttaa sinua löytämään syyt ja työkalut itseluottamuksen rakentamiseen.

Tärkeintä on aloittaa pienistä muutoksista ja olla kärsivällinen. Itsetunto rakentuu vähitellen,

Sama täällä. Kohta 50 v.

Ikivanha ketju.

Suomessa isoin ongelma taitaa olla ihmisten yleinen välinpitämättömyys muita kohtaan. On vain se oma lähipiiri, kaikki muut ovat ilmaa. Tämä on katastrofaalista niiden kannalta, jotka tarvisivat positiviisia kokemuksia ihmisistä toipumisensa tueksi.

"Ympäröi itsesi positiivisilla ihmisillä" - tämä on suorastaan vitsi, ikään kuin voisit itse vaikuttaa asiaan. (Tjaa, voit ehkä muuttaa pois Suomesta. 😏)

Vanhoissa kulttuurimaissa sentään tervehditään naapureita ja muita talon asukkaita. Puhutaan kohteliaasti ja huomataan kysyä toisen vointia. Vaikka tämä olisi osin ulkokohtaista hyrinää, antaa se toiselle mahdollisuuden puhua ja kokea tulleensa huomatuksi.

Suomalaiset ovat metsäläisiä ja barbaareja, mitä ihmissuhdetaitoihin tulee.

Kun tietää olevansa turha niin pitäisi saada halutessaan eutanasia. Tällä viikolla lääkärin tapaaminen. Kysyn siltäkin miksi on pakko elää jos ei halua ja kirjoitatko lääkkeet vai pitääkö ne hommata itse?

Alat olemaan johonkin.