Tarinaketju

Kaksi nuorta aikuista istuivat keittiön pöydässä. Tyttö oli juuri saanut postista lisäravinnepaketin ja selitti sisällöstä kiinnostuneesti kuuntelevalle pojalle. Tyttörukka ei kuitenkaan saanut pakettia heti auki, joten poika tarjoutui auttamaan ja sai melko nopeasti kiskottua pahvit rikki saaden sen samalla näyttämään vaivattomalta. Poika oli tarkka, että hän ei vahingossa näyttäisi 'rumia' ilmeitä tai ähisisi. Tytön silmät kirkastuivat hetkeksi, kun poika antoi avatun paketin suoraan tytön käsiin, mutta tyttö korjasi nopeasti ilmeensä vähän neutraalimmaksi, sillä hienovarainen kyvykkyydenosoitus tuntui ehkä myös oudolla tavalla stimuloivalta, eikä hän halunnut paljastaa sitä. Poika huomasi nämä tunteiden siirtymät tytön parhaista yrityksistä huolimatta, ja hänestä oli viehättävää, miten hän pystyi hallitsemaan esiintymistapaansa tuossa yksinkertaisessa ja viattomassa tilanteessa. Poika huokasi sisällään kaihoisasti. 

Tyttö esitteli pillereitä ja nappeja, ja poika kuunteli kiinnostuneesti antaen ymmärtää, että tytön kiinnostuksen kohteet ovat tärkeitä. Poika sanoi vastauksena tytön luennointiin "hienoa", "mielenkiintoista" ja muuta epälatteaa, ja pöyhäisi sitten tytön hiuksia silittäen tämän päätä nopeasti, koska sanoja ei ollut paljon, mutta hän osoitti olevansa hengessä mukana. Tämä ele oli tytön mielestä söpöllä tavalla koominen ja hän naurahti vähän kääntäen katseen poikaan. Tytön kerätessä kapselin tai toisen suuhunsa poika seurasi tapahtumaa; sitä, miten tytön sormet ja huulet tekivät yhteistyötä ja lopulta hän nielaisi. Hän oli herkistynyt noille kasvojen lihasten pienille liikkeille ja eleille...hän osasi käyttää niitä myös muuhun kuin ruuan jauhamiseen ja puhumiseen (jatkuu)