Minua hoputetaan lastentekoon. Onko 30-vuotias vanha saamaan lapsia?

Kannattaisi alkaa siis harkita niitä lapsia nyt.

Sillä jos haluatte useamman, ei kannata enää lykätä vuosia ensimmäistä. Kaikki eivät jaksa tai pystykään saamaan pienellä aikavälillä ja vuodet kuluvat yllättävän nopeasti! VAikka monet synnyttävät vielä nelikymppisinä, ei koskaan voi tietää, pystyykö siihen itse, mikä on oma terveys ja tuleeko riskiraskauksia komplikaatioineen.

Synnytyspelkoon saa onneksi apua esim. pelkopolilta ja vertaistukiryhmistä.

Olemme lopettaneet mieheni kanssa ehkäisyn, ja vauvalle on annettu mahdollisuus tulla.

Kuten aiemmin tuossa kirjoitinkin, meillä on takana on yksi varhaisvaiheen keskenmeno.

Ap

perhesuunnittelua. JA niinhän olette alkaneetkin:)



Monet toivovat saavansa kolmekin lasta, mutta aika loppuu kesken - siksi just kolmenkympin hujakoilla on hyvä alkaa tosissaan suunnittelemaan mitä haluaisi (jos se on fysiologisesti mahdollista), sillä vielä ehtii useamman raskauden. Ja ehkä just ja just käymään hedelmöityshoidot läpi ja sen perään adoption, jos lasta ei muuten kuulu. Myöhemmin tämä mahdollisuus on ainakin hukattu.

Entä, kun ex-mieheni oli minua pari vuotta nuorempi. Ei ollut vielä valmis isäksi ja sitten jättikin minut muista syistä.

Nyt olen uudessa suhteessa, sattumalta jälleen nuoremman miehen kanssa. Itse siis olen pian 31 ja mies 27. Hän ei vielä halua lapsia. Itse pelkään, etten niitä tällä menolla koskaan saakaan.:(

En itse ainakaan aio siinä iässä olla vanha :D Ei pahalla jos joku tuntee itsensä vanhaksi 30v iässä.



Onhan siinä vielä yli 10v aikaa tehdä lapsia. Oma anoppini sai mieheni 43v iässä. Hyvinpä on jaksanut. :)



Tsemppiä vauvan yritykseen ja toivottavasti myös onnistuukin :) Otan osaa keskenmenoon! Ikävä kokemus.



t.äiti 23v.

minusta kannattaa alkaa yrittämään jos se oikea mies on kumppanina.... ja tuntuu siltä että vauva sais tulla. mikä kenellekin on oikea aika....

mielestäni vauvan "tekemisen" lykkääminen ja liiallinen suunnitelmallisuus on huono idea. Elämä ei yleensä mene suunnitelmien mukaan, ja järkisyitä tulee ja menee kunnes huomaat että 35 alkaa olla plakkarissa.

Tärkeintä on uskoa että pärjää ja elämä kantaa ja heittää kortsut roskikseen kun vauvakuume iskee :-)

Hyppäät vaan reippaasti päätelmiin. Joskus kannattaisi hiukan lukea sen ekan lauseen lisäksi jotain muutakin.



Ai niin, mutta kun tekstiä ei ollut YHTÄÄN jaoteltu, ei ollut kivoja kuvia välissä, että jaksaisi lukea, niin ei sitten sitä viitsi...

No minua kieltämättä ihmetyttää miksi odottaa yli 30vuotiaaksi jos sopiva kumppani löytyy, sitten osa itkemässä lapsettomuushoidoissa vaikka ihan oma vika oli.

Mietin usein, ovatko nämä ihmiset juuri niitä, jotka ovat hankkineet ekat lapset siinä 20 vuoden kieppeillä, sitten ero ja uusi mies ja vielä se kuopus joskus 27-vuotiaana, ja 30 vuoden ikään tullessa ollaan sitten jälleen uusintakierroksella. Sitten on pakko näitä omia valintoja puolustella sillä, että on järjetöntä odottaa ja että ne lapset pitää jonkin kirjoittamattoman säännön mukaan tehdä just silloin kun itsekin ne on tehnyt.

Elämäntilanteita on tosiaan erilaisia. Minä löysin sopivan kumppanin 23-vuotiaana mutta opiskelin eri paikkakunnalla. Kun sain opintoni päätökseen 27-vuotiaana, annettiin vauvallekin lupa tulla. En siis ihan kauhean myöhään tätä hommaa aloittanut. Aina vain kaikki ei mene putkeen ja parin vuoden jälkeen oltiin mekin lapsettomuushoidoissa, vaikka vikaa ei löytynytkään. Ehkä se lapsettomuus noin ylipäätään on aina omaa vikaa, mutta ei siinä auta se, että päättää tehdäkin ne lapset vielä nuorempana. Hedelmällisyys heikkenee pikkuhiljaa mutta ei lopu kokonaan kuin harvoissa tapauksissa. Useimmiten se vika on päällä koko ajan, oli sitten nuori tai hiukan vanhempi. Sen sijaan yli 35-vuotiaalla se hedelmällisyys on laskenut tosi rajusti ja silloin todella voi olla vaikeuksia tulla raskaaksi, vaikka nuorempana se olisi ollut helppoa. Yksilöitä me kaikki ollaan tässäkin asiassa.

Jotkut haluavat hyvän parisuhteen ja sopivan toimeentulon ennen lasten hankintaa. Toisten mielestä riittää, että asiat ovat vähän sinnepäin ja lapsi saa tulla vaikka kuukautta vanhaan suhteeseen. Niin me ollaan erilaisia. Joku kolmikymppinen itkee siellä lapsettomuushoidoissa, toinen sitten yh:na hirveää avioeroaan ja olematonta toimeentuloaan. Valintoja, valintoja...

En viitsinyt edes lukea koko tekstiä kun ei oo yhtään jaoteltu. Mutta aika idiottiia yleistystä että muka 20-vuotiaina lapsen saaneet eroavat ja alkavat seuraavalle kierrokselle. Kyllä heitä kuitenkin vähemmistö on.

On se hyvä että sulla on kolmekymppisenä täydellinen elämä, niin me muut itketään sitä lapsettomuutta tai eroa XD

Eli tämä kuuluu nro 48 tekstiin mukaan.

Mä en ainakaan halua ikinä saada lapsia. Eihän mulla tosin kumppaniakaan ole, mutta vaikka olisikin, niin tuskin silti haluaisin. Ei vaan tunnu mun jutulta. Ikää on kohta 25 v. Eipä kukaan silti kyselekään lapsista, ja toivottavasti ei ikinä kysykään.

Ei sillä, etteivätkö muut voisi tehdä niin kuin haluaa.

Sun mieli ehtii kuule muuttua moneen kertaan siinä vaiheessa, kun täytyy tosissaan miettiä haluaako jäädä kokonaan lapsettomaksi kun ikä alkaa tulla vastaan, siis sulla noin vajaan 10 v päästä. Eihän tällä viestillä ole mitään tekemistä ketjun aiheen kanssa.

yrittää selitellä itselleen lisäaikaa lapsentekoon. Yli 30v on fysiologisesti jo vanha. Rupsahtamaan päin. Ei nuori, näin se vaan on, sori.

9, kyllä on alkanut heikentyä. Lue vaikka täältä: &amp;lt;a href="&lt;a href="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;"&gt;<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="&lt;a href="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;"&gt;<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;"&amp;gt;&lt;a href="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;"&gt;<a href="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;" alt="http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;">http://www.poliklinikka.fi/naisten-kanava/artikkelit/jaako-lastenhankin…;

on vähän eri asia kuin se, että hedelmällisyys on heikentynyt.

Ei mun ainakaan tarvinnut itselleni selitella, missa iassa PITAA hankkia lapset. Jokainen kait saa hankkia ihan siina iassa kuin haluaa, vai mita?

esikoinen 39vuotiaana ja pikkukakkonen 41vuotiaana

ja mulle just oikeaan aikaan ;-)

asia, joka on lykännyt perheenperustamista meillä, on ollut synnytyspelkoni. Mieheni sanoi jo parikymppisenä, että haluaisi lapsia, mutta asia hautautui vielä vuosiksi. Nyt alan olla pelon kanssa sujut. Olen valmis ottamaan kaikki vammat vastaan mitä synnytyksestä tulee, vauvan takia. Ap

mutta, miksi sulle pitaisi kayda jotain? Suurin osa synnytyksista menee hyvin. Itsella 2 hyvin helppoa synnytysta, sain lapset 39v ja 41v. Imetyskin sujui ongelmitta. Postiivista ajattelua kehiin, jookos? Ma menin ekaan synnytykseen (lapsi syntyi viela Kiinassa) asenteella, tama on maailman luonnollisin asia. Gynekologi sanoi, etta synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta. Ehka mulla on sitten vaan "hyvan synnyttajan kroppa"... tai en jaksanut asiaa liikaa stressata.

Kaveripiirissäni kuitenkin aika moni sai esikoisensa vasta 35-vuotiaana tai siinä main. Itsekin sain vauvani vasta tuossa iässä.



Nelikymppisenä en enää uskaltanut edes yrittää raskautumista, mikä ehkä oli vähän hätävarjelun liioittelua. Tiedän kuitenkin äitejä, jotka ovat saaneet useampia lapsia vielä päälle nelikymppisinä.



Nyt kun olen itse vanhempi, pian 50, pidän noita ulkopuolisten puheita teoreettisena höpinänä. Tietysti ihminen on nuorena terveimmillään yleensä fysiologisesti, mutta monilla on nuorena semmoinen elämäntilanne, ettei lasta yksinkertaisesti voi vielä ajatella tai oikeaa puolisoa ei ole vielä löytynyt. Minusta noiden hoputtelijoiden pitäisi ajatella asioita realistisemmin.

Hyvä ikä minulle. Olin mennyt menoni ja nyt nautiskelen äitiydestä. Ei ole hinkua baareihin tai muihinkaan rientoihin, niissä tuli käytyä liiankin usein aiemmin.



Ihanaa nyt kun ei harmita olla kotona lapsen kanssa, osaa nauttia tästä ajasta täysillä kun ei tarvitse haikailla kavereiden ja muiden menojen perään.



Miehellä on aiemmin 19 vuotiaana saatu lapsi ja ei osannut olla silloin kunnolla isä. Nyt onneksi on molemmille lapsille, (tai toinen on nyt jo aikuinen mies)hyvä isä.



Ne jotka on tehnyt lapset nuorena, saattavat olla todella yksinäisiä kun jäävät kaveripiirin ulkopuolelle. Äitiys voi olla myös vähän hukassa kun vasta itsekkin opettelee elämää. Parempi elämänkokemus on vanhemmilla, sitä ei miksikään muuttaa vaikka olisi kuinka järkevä 20 kymppinen.



On ihanaa rauhoittua kotona lapsen kanssa seuraavat vuodet. Ystäväni on samassa elämäntilanteessa ja saan paljon vertaistukea.



Lasta ei tarvitse viedä hoitoon usein, muutaman kerran vuodessa koska ei ole mitään tärkeitä menoja, toisin kuin nuorilla ne roikkuu mummoloissa joka viikonloppu. Myös parisuhteet on vanhemmiten jo vakaammalla pohjalla kuin se että sen ensi-ihastuksen kanssa n tehty lapsia ja ei monesti ne nuoruuden rakkaudet kestä.



Ja vielä, ainahan on poikkeuksia, mutta näin se pääpiirtetittäin menee.



nim. 6 vuotta kotiäitinä ja nautin siitä!

asia, joka on lykännyt perheenperustamista meillä, on ollut synnytyspelkoni. Mieheni sanoi jo parikymppisenä, että haluaisi lapsia, mutta asia hautautui vielä vuosiksi. Nyt alan olla pelon kanssa sujut. Olen valmis ottamaan kaikki vammat vastaan mitä synnytyksestä tulee, vauvan takia. Ap

Kypsan ihmisen ajattelua

mutta, miksi sulle pitaisi kayda jotain? Suurin osa synnytyksista menee hyvin. Itsella 2 hyvin helppoa synnytysta, sain lapset 39v ja 41v. Imetyskin sujui ongelmitta. Postiivista ajattelua kehiin, jookos? Ma menin ekaan synnytykseen (lapsi syntyi viela Kiinassa) asenteella, tama on maailman luonnollisin asia. Gynekologi sanoi, etta synnytys oli kuin suoraan oppikirjasta. Ehka mulla on sitten vaan "hyvan synnyttajan kroppa"... tai en jaksanut asiaa liikaa stressata.

vaan aikaisemmin ole jaksanut uskoa, että synnytys voisi mennä hyvin, ja kokenut sen jo ajatuksissanikin jonkinlaisena keskiaikaisena kidutuksena. Lisäksi olen ollut lähes varma että saan jonkinlaiset elinikäiset vammat synnytyksestä kuitenkin. En tiedä mistä negativinen asenne on oikein peräisin.

Mutta sen huomasin, että raskaushormonit sumensivat pääni niin pahoin, että vaikka ehdinkin vain parisen viikkoa olla raskaana ennen keskenmnoa, niin synnytyskin tuntui jo luonnolliselta ajatuksenakin... :D

Ap

joku alkaa haukkua yli 3-kymppisiä "mummoäideiksi" tms ja sitten vastaavasti ne jotka saavat lapsia myöhemmin haukkuvat nuorempana lapsia saaneita keskenkasvuisiksi teiniäideiksi joilla on ties mones liitto menossa jne. Todella ärsyttävää yleistämistä molempiin suuntiin. Se mikä itselle sopi ei ehkä sovi toiselle ja on älytöntä kuvitella että kaikkien elämä voisi mennä tai sen edes pitäisi mennä saman kaavan mukaan. Yli kolmekymppisenä, jopa yli nelikymppisenä ehtii saada lapsia, toisaalta se ei tee nuorista äideistä huonoja tai tarkoita että kaikkien KANNATTAISI lykätä lapsentekoa.

joku alkaa haukkua yli 3-kymppisiä "mummoäideiksi" tms ja sitten vastaavasti ne jotka saavat lapsia myöhemmin haukkuvat nuorempana lapsia saaneita keskenkasvuisiksi teiniäideiksi joilla on ties mones liitto menossa jne. Todella ärsyttävää yleistämistä molempiin suuntiin. Se mikä itselle sopi ei ehkä sovi toiselle ja on älytöntä kuvitella että kaikkien elämä voisi mennä tai sen edes pitäisi mennä saman kaavan mukaan. Yli kolmekymppisenä, jopa yli nelikymppisenä ehtii saada lapsia, toisaalta se ei tee nuorista äideistä huonoja tai tarkoita että kaikkien KANNATTAISI lykätä lapsentekoa.

"En viitsinyt edes lukea koko tekstiä kun ei oo yhtään jaoteltu. Mutta aika idiottiia yleistystä että muka 20-vuotiaina lapsen saaneet eroavat ja alkavat seuraavalle kierrokselle. Kyllä heitä kuitenkin vähemmistö on."



Ei oo yhtään jaoteltu? No olihan, selkeä kappalejako. Olisiko kannattanut käydä muutakin kuin peruskoulut?

Kaikki nuoret vanhemmat ei vie lapsia hoitoon "joka viikonloppu, koska pitää päästä baareihin". Kaikki nuoret vanhemmat eivät myöskään eroa, vaan ovat oikeasti sitoutuneet toisiinsa. Myös nuori äiti voi haluta hoitaa lapsia kotona, eikä kaipaa baareihin. Todella loukkaavaa, että joillakin on jo ensioletukset tuollaisia nuorista äideistä. "Kiva tutustua" ja silleen. Ettehän ole ennakkoluuloisia?

Mun tuttavapiirissä oikeastaan kaikki vasta ryhtyi lastentekoon tuossa kolmenkympin jälkeen. Paikkakunta- ja elinpiirikohtaista.



Onhan se tietysti totta, että hedelmällisyys heikkenee vaan iän myötä. En sinuna kyllä pariin vuoteen vielä alkaisi hermoilla.

mutta kyllä jossain kolmenkympin tietämillä olis hyvä aloittaa ainakin sen suunnittelu, että haluaako niitä lapsia hankkia vai ei.



Itse synnytän esikoiseni syksyllä, jolloin ole 31-vuotias.

Kyllä ne lapset pitää ennen kolmekymppisiä tehdä

mun kohdalla?

Kysyy kirjoittaja nro 3