Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minua hoputetaan lastentekoon. Onko 30-vuotias vanha saamaan lapsia?
03.04.2011 |
Minua hoputellaan lastentekoon.
Muutamia esimerkkejä. Onko muille tuttua...?
" Ai, oletko jo 30? Sinullehan tulee jo kiire hankkia lapsia"
(tuttu nainen kertoessaan minun ikäisestä tyttärestään, jolla jo pari lasta)
"Et sinä enää kymmentä ehdi tekemäänkään, kyllä te siihen mahdutte"
(työkaverin kommentti kertoessani että talomme on melko pieni)
Ehkäisyneuvolassa asia on otettu puheeksi jo kolmisen vuotta sitten:
"Ei kannata lykätä lastetekoa jo niitä haluaa, ja asiat muuten kunnossa"
(terveydenhoitaja katsottuaan syntymäaikaani reseptistä)
"Onko teillä jotain lapsettomuusongelmia? Ajttelin, että olisitte jo hankkineet lapsia, kun olette olleet jo niin kauan yhdessä"
(eräs tuttu pikkuhiprakoissaan)
Kommentit (61)
Niitä lapsia ei aina tule heti joten siksi kyllä kiirehtisin. Mieti jos kolme seuraavaa raskautta vaativat jokainen ensin puolen vuoden yrityksen ja päättyvätkin keskenmenoon. Pari vuotta kuluu kuin siivillä ja aina vaan muuttuu vaikeammaksi ja riskialttiimmaksi, myös lapselle. Toinen lukunsa on jos jotain hedelmällisyyshoitoja tarvitsee. Ja haluttu lapsimäärä kannattaa ottaa huomioon. Joillekin raskautuminen on vaikeaa ja aikaavievää ja jo seuraavan kohdalla voit olla hyvin reilusti taas vanhempi.
En ole edes ajatellut olevani "niin vanha".
Lapsia ajattelin aina tekeväni "sitten joskus".
Niin se aika menee vaan äkkiä.
Toivon, että meillä tärppäisi mahdollisimman nopeasti nyt kun pääsemme taas yrittämään.
Olen kuitenkin hyväkuntoinen, perusterve ja normaalipainoinen.
Viime vuonna oltiin tasan kaksi kertaa ilman ehkäisyä ja joulukuussa sitten tärppäsi, mikä olikin yllätys, sillä emme edes vielä olleet aloittaneet "yritystä".
Olen jostakin lukenut, että ensimmäinen raskaus päätyisi helpommin keskenmenoon, elimistö jotenkin harjoittelisi vielä. Pitääköhän sitten paikkansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se, että "hedelmällisyys alkaa laskea" on "vähän eri asia kuin se, että hedelmällisyys on heikentynyt" niin ei siinä sitten mitään.
Mäntykin on vähän eri asia kuin honka, varmaan joo, jollain logiikalla. Mutta aika paljon sama asia se on kanssa!!!
Varmaan sulla oli joku logiikka, mutta olis varmaan kannattanut avata sitä meillekin...
aika yksilöllistä. Toisilla on vaikeuksia saada lasta alulle 25-vuotiaana ja toiset paukahtavat raskaaksi yhdestä yrittämästä 40v. Keskimäärin todennäköisyys toki on huonompi yli 35-vuotiaalla, mutta mielestäni et ole vanha saamaan lapsia. Elämäntilanne ratkaisee.. Ihan hyvin voit vielä odotella. Lapsia täytyy haluta ja myös tietää, että niitä haluaa jonkun tietyn ihmisen kanssa. Sen jälkeen lapsia tulee, jos on tullakseen. Kaikille niitä ei suoda luonnonmenetelmillä, oli ikä mikä hyvänsä.
aika yksilöllistä. Toisilla on vaikeuksia saada lasta alulle 25-vuotiaana ja toiset paukahtavat raskaaksi yhdestä yrittämästä 40v. Keskimäärin todennäköisyys toki on huonompi yli 35-vuotiaalla, mutta mielestäni et ole vanha saamaan lapsia. Elämäntilanne ratkaisee.. Ihan hyvin voit vielä odotella. Lapsia täytyy haluta ja myös tietää, että niitä haluaa jonkun tietyn ihmisen kanssa. Sen jälkeen lapsia tulee, jos on tullakseen. Kaikille niitä ei suoda luonnonmenetelmillä, oli ikä mikä hyvänsä.
ma mm. olen esimerkki ihmisesta, joka on tullut ekasta yrityskierrosta raskaaksi 32- ja 38-vuotiaana (34-vuotiaana kesti sitten useamman kierron) eika takana edes ole yhtaan keskenmenoa. Eli kaikista raskauksistani on seurannut elava lapsi, vaikka aloitinkin "myohaan".
jos et ole löytänyt omaa alaasi. Eipä sulla sitten ole muuta vaihtoehtoa, kuin lähteä mihin tahansa koulutukseen. Tuskin haluat loppuikääsi hengailla toimettomana?
Mieheni kanssa naimisissa ja yhteiseloa kohta 10v. Ikää mulla 30 ja miehellä hiukan enempi. Miehellä vakityö. Minä työtön, ollu puol vuotta. Mieheni haluu minulla olevan vakityö ennen lasta. Oon vähän niinku umpikujassa kun koulu meni aikanaan hukkaan. Ja nyt en todellakaan haluis enää kouluun lähtee. Ja töitäkään ei ilman mitään koulutusta saavan. Mikään tietty ala ei edes erityisesti kiinnosta niin lähe tässä sitte opiskelemaan jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mänty ja honka on eri asioita jos katsotaan kirjoitusasua
terv. lapsellinen saivartelija
Kyllä tässä jo alkaa seinät kaatumaan päälle. Opiskelua miettiessä, tulee väkisinkin mieleen ajatus et miten siel pärjää vai pärjääkö. Niin rimaa hipoen on tähänki asti koulut käyty. Ei vaan kiinnosta istuu koulun penkillä eikä oikeen ole päätä tohon lukemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekalla kerralla yritystä oli 3 kk, tokalla 7 kk.
No minua kieltämättä ihmetyttää miksi odottaa yli 30vuotiaaksi jos sopiva kumppani löytyy, sitten osa itkemässä lapsettomuushoidoissa vaikka ihan oma vika oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä jo alkaa seinät kaatumaan päälle. Opiskelua miettiessä, tulee väkisinkin mieleen ajatus et miten siel pärjää vai pärjääkö. Niin rimaa hipoen on tähänki asti koulut käyty. Ei vaan kiinnosta istuu koulun penkillä eikä oikeen ole päätä tohon lukemiseen.
Noilla eväillä, sekä geenisillä että henkisillä, ei paljon kannata lapsia alkaa kasvattaa.
No minua kieltämättä ihmetyttää miksi odottaa yli 30vuotiaaksi jos sopiva kumppani löytyy, sitten osa itkemässä lapsettomuushoidoissa vaikka ihan oma vika oli.
valmis äidiksi vasta nyt kolmekymppisenä.
Aiemmin en tuntenut lapsenkaipuuta ollenkaan.
Ulkoiset puitteet olisivat antaneet mahdollisuuden lapseen jo 6-7 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minua kieltämättä ihmetyttää miksi odottaa yli 30vuotiaaksi jos sopiva kumppani löytyy, sitten osa itkemässä lapsettomuushoidoissa vaikka ihan oma vika oli.
Mietin usein, ovatko nämä ihmiset juuri niitä, jotka ovat hankkineet ekat lapset siinä 20 vuoden kieppeillä, sitten ero ja uusi mies ja vielä se kuopus joskus 27-vuotiaana, ja 30 vuoden ikään tullessa ollaan sitten jälleen uusintakierroksella. Sitten on pakko näitä omia valintoja puolustella sillä, että on järjetöntä odottaa ja että ne lapset pitää jonkin kirjoittamattoman säännön mukaan tehdä just silloin kun itsekin ne on tehnyt.
Elämäntilanteita on tosiaan erilaisia. Minä löysin sopivan kumppanin 23-vuotiaana mutta opiskelin eri paikkakunnalla. Kun sain opintoni päätökseen 27-vuotiaana, annettiin vauvallekin lupa tulla. En siis ihan kauhean myöhään tätä hommaa aloittanut. Aina vain kaikki ei mene putkeen ja parin vuoden jälkeen oltiin mekin lapsettomuushoidoissa, vaikka vikaa ei löytynytkään. Ehkä se lapsettomuus noin ylipäätään on aina omaa vikaa, mutta ei siinä auta se, että päättää tehdäkin ne lapset vielä nuorempana. Hedelmällisyys heikkenee pikkuhiljaa mutta ei lopu kokonaan kuin harvoissa tapauksissa. Useimmiten se vika on päällä koko ajan, oli sitten nuori tai hiukan vanhempi. Sen sijaan yli 35-vuotiaalla se hedelmällisyys on laskenut tosi rajusti ja silloin todella voi olla vaikeuksia tulla raskaaksi, vaikka nuorempana se olisi ollut helppoa. Yksilöitä me kaikki ollaan tässäkin asiassa.
Jotkut haluavat hyvän parisuhteen ja sopivan toimeentulon ennen lasten hankintaa. Toisten mielestä riittää, että asiat ovat vähän sinnepäin ja lapsi saa tulla vaikka kuukautta vanhaan suhteeseen. Niin me ollaan erilaisia. Joku kolmikymppinen itkee siellä lapsettomuushoidoissa, toinen sitten yh:na hirveää avioeroaan ja olematonta toimeentuloaan. Valintoja, valintoja...
asia, joka on lykännyt perheenperustamista meillä, on ollut synnytyspelkoni.
Mieheni sanoi jo parikymppisenä, että haluaisi lapsia, mutta asia hautautui vielä vuosiksi.
Nyt alan olla pelon kanssa sujut. Olen valmis ottamaan kaikki vammat vastaan mitä synnytyksestä tulee, vauvan takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minua kieltämättä ihmetyttää miksi odottaa yli 30vuotiaaksi jos sopiva kumppani löytyy, sitten osa itkemässä lapsettomuushoidoissa vaikka ihan oma vika oli.
Mietin usein, ovatko nämä ihmiset juuri niitä, jotka ovat hankkineet ekat lapset siinä 20 vuoden kieppeillä, sitten ero ja uusi mies ja vielä se kuopus joskus 27-vuotiaana, ja 30 vuoden ikään tullessa ollaan sitten jälleen uusintakierroksella. Sitten on pakko näitä omia valintoja puolustella sillä, että on järjetöntä odottaa ja että ne lapset pitää jonkin kirjoittamattoman säännön mukaan tehdä just silloin kun itsekin ne on tehnyt.
Elämäntilanteita on tosiaan erilaisia. Minä löysin sopivan kumppanin 23-vuotiaana mutta opiskelin eri paikkakunnalla. Kun sain opintoni päätökseen 27-vuotiaana, annettiin vauvallekin lupa tulla. En siis ihan kauhean myöhään tätä hommaa aloittanut. Aina vain kaikki ei mene putkeen ja parin vuoden jälkeen oltiin mekin lapsettomuushoidoissa, vaikka vikaa ei löytynytkään. Ehkä se lapsettomuus noin ylipäätään on aina omaa vikaa, mutta ei siinä auta se, että päättää tehdäkin ne lapset vielä nuorempana. Hedelmällisyys heikkenee pikkuhiljaa mutta ei lopu kokonaan kuin harvoissa tapauksissa. Useimmiten se vika on päällä koko ajan, oli sitten nuori tai hiukan vanhempi. Sen sijaan yli 35-vuotiaalla se hedelmällisyys on laskenut tosi rajusti ja silloin todella voi olla vaikeuksia tulla raskaaksi, vaikka nuorempana se olisi ollut helppoa. Yksilöitä me kaikki ollaan tässäkin asiassa.
Jotkut haluavat hyvän parisuhteen ja sopivan toimeentulon ennen lasten hankintaa. Toisten mielestä riittää, että asiat ovat vähän sinnepäin ja lapsi saa tulla vaikka kuukautta vanhaan suhteeseen. Niin me ollaan erilaisia. Joku kolmikymppinen itkee siellä lapsettomuushoidoissa, toinen sitten yh:na hirveää avioeroaan ja olematonta toimeentuloaan. Valintoja, valintoja...
En viitsinyt edes lukea koko tekstiä kun ei oo yhtään jaoteltu. Mutta aika idiottiia yleistystä että muka 20-vuotiaina lapsen saaneet eroavat ja alkavat seuraavalle kierrokselle. Kyllä heitä kuitenkin vähemmistö on.
On se hyvä että sulla on kolmekymppisenä täydellinen elämä, niin me muut itketään sitä lapsettomuutta tai eroa XD
Sillä jos haluatte useamman, ei kannata enää lykätä vuosia ensimmäistä. Kaikki eivät jaksa tai pystykään saamaan pienellä aikavälillä ja vuodet kuluvat yllättävän nopeasti! VAikka monet synnyttävät vielä nelikymppisinä, ei koskaan voi tietää, pystyykö siihen itse, mikä on oma terveys ja tuleeko riskiraskauksia komplikaatioineen.
Synnytyspelkoon saa onneksi apua esim. pelkopolilta ja vertaistukiryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Mutta muillehan sun lastentekosuunnitelmat ei kuulu vitunkaan vertaa.
herkkähipiäistä jos ei saa kysyä
Et ole vanha. Itselle oli tärkeää saada omistusasunto, josta siis omistan puolet ja saada työkokemusta koulutusta vastaavasta työstä ennen äidiksi ryhtymistä. Ekan lapsen sain 36-vuotiaana ja viimeisen eli kolmannen 42-vuotiaana.
Olen tyytyväinen.
Ai että nousi tunteet pintaan... Olen tuntenut suurta kiukkua kun nuo kyselyt ei loppuneet ikinä- ehdin jopa ajatella että jätän kiusallani lapset tekemättä kun otti niin kupoliiin jatkuvat kyselyt- ja heti jos menkkojen aikaan vähän vatsa pömpötti niin sitä tuijotettiin ja jopa tiedusteltiin raskaudesta... Aargh
Olemme olleet alle 18 vuotiaasta asti mieheni kanssa yhdessä, naimisiin mentiin 26v. Ensimmäinen lapsi syntyi kun olin 33- enkä kokenut olevani yhtään liian vanha vaan juuri silloin olin valmis äitiyteen.
Älä anna kenenkään painostaa, et ole vanha
Sain ainokaiseni kun olin 32.v.
Raskauduin heti ensi yrittämällä.
En olisi ollut aiemmin valmis äidiksi.
Halusin että talous on turvattu sekä olla naimisissa puolisoni kanssa ennen lapsen tuloa.
Enkä edes halunnut kuin yhden lapsen. Kovin moni nykyään tuskin kymmentä haluaa.
Alue: Aihe vapaa
tämän tosiasian. Ensimmäisellä kerralla tulin melkein heti raskaaksi ja elin kuvitelmassa, että näin tämä aina menee.
Nyt viisi vuotta myöhemmin toista lasta ei kuulu. Olen nyt 32-vuotias, eli en mielestäni erityisen vanha. Mutta ilmeisesti ei olisi kannattanut odotella. Työkuviot vain olivat aiemmin niin sekaisin, että halusin elämään taloudellista järjestystä.