Mies ei huomioi minua ollessaan päihtynyt

Mies on selvinpäin maailman huomaavaisin, rakastaa ja hellii, kertoo miten paljon välittää ja huomaa. Kun sitten alkoholi tulee kuvioihin, on edelleen huomaavainen ja rakastava mutta menee jotenkin ylivilkkaaksi. Puhe alkaa kovenemaan, "ego" alkaa nousemaan (äijäseurassa lähinnä). Tulee ehkä jopa vähän ylpeän oloiseksi, mitä ei taas selvinpäin ole ollenkaan.

Eihän tässä mitään, mutta vähän aika sitten tajusin, että mies taitaa oikein kovassa humalassa unohtaa olemassaoloni kokonaan. Vai onko ongelmani pääni sisällä, en tiedä. Lähdin viimeksi hetkeksi aikaa seurasta pois (ilmoitin miehelle). Kun tulin takaisin, mies bailaa istumapaikallaan kuin viimeistä päivää (ei kuulemma tykkää tanssia). Menen hakemaan juomaa ja kattelen vierestä, mies menee tanssilattialle (ei kuulemma tykkää tanssia). En tiedä miksi, mutta jotenkin tuli sellainen olo että mihin se mies oikein katosi? Tunnenko edes koko miestä? Ei tykkää tanssia ja siellä se joraa kuin viimeistä päivää? Ajattelin, että antaa jorata, mutta sisimmässäni alkoi tuntua tosi oksettavalta ja kuvottavalta. Ajattelin, että eikö sitä kiinnosta ollenkaan missä menen, vai unohtiko jopa. Miksei halua tanssia minun kanssa? Menen miehen luokse mainitsemaan asiasta, tulee perässäni lätisemään jotain umpikännissä. Ottaa juomat ja lähtee sanomatta mitään. En näe koko miestä. Jään tiskille vittuuntuneena juomaan juomaani, huomaan että mies tulee takaisin ja tottakai se tulee minun luokse. No, eipäs tulekaan vaan menee joraamaan vähän lisää vilkaisematta edes minuun päin. Sillä aikaa on jo joku mies tullut minua iskemään, ei kiinnosta, ei huomaa. Menen miehen luo ihmettelemään, että jättää tyttönsä vaan tiskille yksinään sanomatta mitään, riuhtoo itsensä otteestani ja meinaa lähteä kokonaan pois. Kunnes ehdottaa että voidaan lähteä pois. Ollaan lähdössä ja meneekin vielä moikkaamaan jotain ja jää sinne. Joudun taas mennä patistamaan toista ja tunnen itseni idiootiksi. Tunnen vain surua, oksetusta, tärisen, meinaan itkeä. En pysty olemaan rennosti illanvietossa, vaan aina mietin saanko kohta olla taas lapsenvahtina toiselle. Myös jos olen itse muualla, mies viestittelee alkuillasta mukavasti ja ilmoittaa edes jotain itsestään. Loppuillasta en meinaa kuulla miehestä yhtään mitään, ei vastaa viesteihin tai mihinkään. Miten ihmisten persoonat voi muuttua niin paljon kännissä? Luulet tuntevasi toisen läpikotaisin, mutta perskännissä ihminen on ihan erilainen persoona. Vai otanko asian vain liian vakavasti, koska itse olen aina suht selvänä ja näen kaiken kriittisesti.

Mies juo todella harvoin kännejä ja tuon kokemuksen jälkeen on vielä vaikeampi suhtautua toiseen perskännissä. Jos toinen unohtaa sinut kun olet lähellä, unohtaako kenties myös poissaolessa. Jaa-a. Niin ja itse en osaa edes juoda enää mitään "perseitä". Olen alkanut vihaamaan koko alkoholia ja humalaa, mitään hyvää siitä ei ole ikinä seurannut. Toisaalta tekisi taas hirveesti mennä vetämään ne perseet ja "unohtaa" kostoksi toisen olemassaolo ja tanssia kuin viimeistä päivää. Tosin ikinä en unohta toisen olemassaoloa ja aina mietin missä se toinen on. En ikinä voisi vain "unohtaa".

Yksinäinen sateensuoja