Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalainen ja kaverit
18.04.2011 |
Mä en käsitä. Ovatko ekaluokkalaiset vaan niin sosiaalisesti kehittymättömiä vai kasvatettu nykyään jotenkin kieroon?
Tyttö on nyt ekalla ja jonkinverran sopivat juttujaan koulussa keskenään. Meillä tyttö kertoo noista aina heti ja kysyy lupaa multa ensin jne. Mutta tytöllä on sit liuta kavereita, joista varmaan puolet tuntuu lupailevan ihan mitä sattuu ja miten sattuu, eikä pidä puoliakaan lupauksistaan.
Esim. nyt viikonloppuna oli yhden kaverin kanssa sopinut menevänsä (tutuille) virpomaan. Kävikin sit niin, että kaveri ei lähtenytkään ja vähän mutkan kautta saatiin tietää, että tää kaveri olikin sit mennyt jonkun toisen kanssa. Ja meidän tyttö puhui monta päivää kuinka olivat sopineet asiasta ja minkälaiset puvut laittavat jne... Tän kaverin äiti ei tiennyt asiasta mitään, kun soittelin hälle ja varmistelin asiaa. Ja sit tuli vaan viesti, että ei oo lähdössä (paitsi, että lähti sit kuitenkin.) Eikä oo eka kerta, eikä eka kaveri, joka tekee vastaavat oharit (yleensä äiti ei tiedä yhtään mitä läpiä tenava on taas päähänsä puhunut). Toinen kaveri mm. vakuutteli soittaneensa äitille, että heille saa tulla leikkimään. Meidän tenava sit taivalsi 2,5km kaverille kuullakseen, ettei sinne sovikaan mennä. Itkien sit soitti mulle, mutta en päässyt edes hakemaan pois (en muista enää miksi) Tai sit on sovittu, että menevät kotiin syömään ja tekemään läksyt yms. ja näkevät sit jossain aikaan x. Ja sit kaveri ei ilmaannukaan. Seuraavana päivänä selviää, että päättikin sit mennä jonkun toisen kaverin kanssa johonkin tms.
Onneksi tytöllä nyt on parempiakin kamuja, mutta tätäkin ensimmäisen esimerkin kaveria tyttö on pitänyt parhaana kaverinaan... Mä alan olla kohtapiakkoin vähän toista mieltä...
Itsestä tuntuu kamalalta joskus tytön puolesta, enkä oikein tiedä miten nämäkin jutut parhaiten selittäisi ja toista lohduttaisi... Mä kun koitan opettaa lapsille, että lupaukset pidetään aina, eikä mennä lupaamaan mitään, jos ei voi olla varma, että pystyy sen pitämään. Ja sit yks jos toinenkin kaveri tekee ihan toisin, eikä vaivaudu edes anteeksi pyytämään... Kiukuttaa.
Kommentit (12)
Jotenkin on ajat muuttuneet. Joskus 80-luvulla ja vielä 90-luvulla lupaukset pidettiin. Nykyään kännykkäaikana perutaan tapaamiset 15 minsaa ennen, jos siis edes jaksetaan perua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vahvistetaan vanhemmilla. Olisit laittanut tekstivietiä vanhemmalle tai jättänyt suunnitelmat omaan arvoonsa, kun siitä suunnasta ei tullut mitään viestiä.
vahvistetaan vanhemmilla. Olisit laittanut tekstivietiä vanhemmalle tai jättänyt suunnitelmat omaan arvoonsa, kun siitä suunnasta ei tullut mitään viestiä.
Tosin vasta sunnuntaina aamupäivästä.
Noh, tyttö oli kyllä käynyt nuo lähinaapurit jo pikkuveljensä kanssa (tarkoitus oli, että kaverin kanssa käyvät sit vähän kauempana muiden kavereiden kotona...)
vahvistetaan vanhemmilla. Olisit laittanut tekstivietiä vanhemmalle tai jättänyt suunnitelmat omaan arvoonsa, kun siitä suunnasta ei tullut mitään viestiä.
jonkinlaista vastuuta?
Vaikka samahan se on, miten aikaisin tai myöhään saa tietää, että kaveri ei lupaustaan pidäkään. Ei se pahaa mieltä silti poista petetyistä lupauksista...
kanssa esim siitä, mitä lapsi on suunnitellut. Lapsi kysyy lapselta ja he sopivat sillä varauksella, että se sopii myös molempien vanhemmille. Vanhempien varmistama juttu vasta on sovittu. Siitä ei ole kohteliasta sitten livetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja tosiaan minäkin olen lapselleni sanonut, että lupaukset on pidettävä. Mutta tämä on tätä nykyajan individualismia, "tee lapsirakas juuri niinkuin sinua itseäsi huvittaa" sisältää sanomattoman viestin, että muiden tunteista ei tarvitse välittää..
kanssa esim siitä, mitä lapsi on suunnitellut. Lapsi kysyy lapselta ja he sopivat sillä varauksella, että se sopii myös molempien vanhemmille. Vanhempien varmistama juttu vasta on sovittu. Siitä ei ole kohteliasta sitten livetä.
likikään kaikki tenavat ei puhu eikä pukahda vanhemmille mitään mistään, eikä mikään mitä ne suustaan päästää pidä. Sanonko omalleni, että älä luota kehenkään, kun mikään pidä kumminkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama meno jatkuu aikuisenakin...
montako viestiä on tälläkin palstalla siitä, ku omat kaverit tekee ohareita??
lapsuuttani tuolloin ja meno oli ihan ap:n kuvaileman kaltaista ala-asteen kolme ekaa luokkaa, satunnaisesti myöhemminkin.
En tiedä, mikä tuon ikäisiä lapsia vaivaa: koskaan missään myöhemmässä elämänvaiheessa ei ole tullut kavereilta (ja siis nimenomaan kavereilta) niin paljon sontaa niskaa kuin tuolloin.
Jotenkin on ajat muuttuneet. Joskus 80-luvulla ja vielä 90-luvulla lupaukset pidettiin. Nykyään kännykkäaikana perutaan tapaamiset 15 minsaa ennen, jos siis edes jaksetaan perua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis kun kerroit, että oli lupaillut tulla virpomaan, ÄITI kuitenkin viestittää, ettei mene ollenkaan, mutta oli sitten kumminkin päästänyt lapsensa jokun toisen kanssa. Nolo juttu siltä äidiltä, minä en ainakaan olisi livennyt siitä kiellosta, koska tuollaiset tulee aina jostain ilmi.
Minusta tuollainen huithapelius on erittäin tympeää ja olen opettanut lastani, että lupaukset pidetään, tai ainakin ilmoitetaan kaverille heti, jos suunnitelmat hyvästä syystä ovat muuttuneet. Eikä siis panna toista ramppaamaan 2,5 kilometriä turhan vuoksi tai odottelemaan kohtauspaikalla turhaan.
Sinänsä ekaluokkalaiset ON vielä tosiaan aika pieniä, ja voi olla, että jos joku muu lapsi alkaa kovasti vängätä myöhemmin lasta mukaansa leikkeihin, hän suostuu edes ajattelematta ja muistamatta, mitä oli aiemmin sopinut. Voi siis olla silkkaa ajattelemattomuutta - mutta siihen on vanhempien syytä tietysti puuttua, SIKÄLI kun tietävät asiasta.
Siis kun kerroit, että oli lupaillut tulla virpomaan, ÄITI kuitenkin viestittää, ettei mene ollenkaan, mutta oli sitten kumminkin päästänyt lapsensa jokun toisen kanssa. Nolo juttu siltä äidiltä, minä en ainakaan olisi livennyt siitä kiellosta, koska tuollaiset tulee aina jostain ilmi.
Tuli vaan, että "X ei tule" eikä muuta. Ei sit kehdannut ees soittaa (vaikka alunperin piti)?
"Perinnöllistä" lienee joo, mutta mä olen tähän asti kuvitellut, että tuo äiti on ihan tolkullinen ihminen...
asian. Ja olen myös yrittänyt omalla tytölleni saada jakeluun sen että jos jollekulle luvataan jotain, se myös pidetään. Jos ei tule sellaista estettä että se ei oikeasti ole mahdollista. Ja jos tulee este, siitä ilmoitetaan.
Onneksi suurin osa tyttären kavereista toimii näin, mutta sitten joukkoon mahtuu pari näitä jotka sanovat yhtä ja tekevät toista.
Yksi mielenkiintoinen tapa oli sekin että kun tyttärellä oli kaveri meillä leikkimässä niin toinen kaveri tuli hakemaan tätä kaveria meiltä. Ilmeistyi oven taakse ja kysyi tältä meidän tyttären kaverilta että tuutko meille...