Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mua ei kysellä enää mihinkään
07.09.2024 |
En ole mikään supersosiaalinen ihminen, enemmän vetäytyvä ja introvertti. Mutta pidän ihmisistä ja heidän kanssaan olemisesta, en vaan hirveästi jaksa sosiaalisuutta työni lisäksi. Siksi olen joskus jättänyt menemästä jonnekin kekkereille jos on pyydetty tai olen kaverille saattanut sanoa et katsotaan milloin nähdään tai en osaa nyt sanoa tarkemmin. Näin olen sanonut esim kun tiedän että mun pitää "säästellä" voimia työelämään, viikkoon tai kun tuntuu että tarvitsen yksin oloa palautumiseen. En halua luvata mitään ettei tarvitse perua. Kyse ei ole ihmisistä tai että heissä olisi jotain mitä en jaksa, ei, vaan minussa itsessäni, ihanienkin ihmisten läsnäolo kuluttaa ja olen monesti jonkun sosiaalisen tilanteen jälkeen aivan poikki. Nyt olen kuitenkin ikäväkseni huomannut että kun en ole aktiivisesti tavannut kavereita ym niin mua ei enää pyydetäkään mukaan. Ymmärrän toki, että se turhauttaa kun kysytään ja kieltäydytään tuntuu varmaan yksipuoliselta. Mutta ajattelin että ystävät olisi niitä jotka tuntevat minut ja ymmärtävät. Ja että ystävyys säilyisi introverttiydestäni huolimatta.
Kommentit (20)
Järjestä sinä vuorostaan yhteistä tekemistä tai soita ja kysy onko mitään menoa tiedossa, että voisit tulla mukaan nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kysytään, tuutko muuttoa tekemään viikon päästä?
Mene auttamaan muutossa. Talkoot on aina kivoja .
Itse olen sosiaalinen, mutta en jaksa enää tässä iässä pyytää niitä jotka eivät itse koskaan kysy. Olen päätellyt ettei heitä minun seura niin kiinnosta. Lähden kyllä jos joku semmoinen laittaa viestiä eli suosittelen että kysy itse jotain kaveria johonkin. :)
Sama juttu. Menevät kyllä tapahtumiin mutta kummasti minua ei koskaan pyydetä.
En enää pidä yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Menevät kyllä tapahtumiin mutta kummasti minua ei koskaan pyydetä.
En enää pidä yhteyttä.
Oliko tämä joku vitsi? Vai oikeastiko jotkut olettavat että heidän ei tarvitse olla koskaan aktiivisia muihin päin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Menevät kyllä tapahtumiin mutta kummasti minua ei koskaan pyydetä.
En enää pidä yhteyttä.Oliko tämä joku vitsi? Vai oikeastiko jotkut olettavat että heidän ei tarvitse olla koskaan aktiivisia muihin päin?
Ei ole juuri koskaan tullut näiltäkään henkilöiltä aloitteita mihinkään asioihin, eli ei jaksa itsekään vaivautua. Miksi roikkua sellaisissa henkilöissä jotka ei selvästikään mun seuraa kaipaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun passiivisuus osoittaa ettei sinua voi vähempää kiinnostaa. Ei kai kukaan viitsi enää kysellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin, mutta olen aktiivisesti etsinyt mahdollisuuksia osallistua ja käydä harrastusryhmissä. Usein kuitenkin asenne on, että ole hiljaa jahoida työsi tai paljastuu, että johonki mennessä on ollutkin tarkoituksena jokin muu kuin mihin olisin osallistumassa. On niin käynyt työhaastatteluissakin, että olen mennyt haastatteluun tietystä työtehtävästä ja innokkaasti onkinesitelty, että tuossa naapuripaikkaan etsittäisiin työntekijää tms. Jopa siitä on mainittu, että nyt kun olet työttömänä niin olisikin mahdollista muuttaa lapsuuden paikkakunnalle tai ulkomaille. Niin kuin olisi millään tavoin suunnitelmissa.
Osallistumishalut ovat vähissä tällä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes muista milloin joku olisi pyytänyt johonkin mukaan - en usko että vuosiin. Nyt ei enää satu, mutta joskus teki todella kipeää. Yksinäisyyteni on syvää ja kokonaisvaltaista, nykyisin jo osa persoonaa. En yhtään ihmettele, kun puhutaan että yksinäisyys tappaa; ellen olisi luonnostaan näin kovin introvertti, en ole aivan varma olisinko selvinnyt hengissä laumaeläimenä totaalisesta hylkäämisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes muista milloin joku olisi pyytänyt johonkin mukaan - en usko että vuosiin. Nyt ei enää satu, mutta joskus teki todella kipeää. Yksinäisyyteni on syvää ja kokonaisvaltaista, nykyisin jo osa persoonaa. En yhtään ihmettele, kun puhutaan että yksinäisyys tappaa; ellen olisi luonnostaan näin kovin introvertti, en ole aivan varma olisinko selvinnyt hengissä laumaeläimenä totaalisesta hylkäämisestä.
No milloin sinä olet kaveriasi mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muista milloin joku olisi pyytänyt johonkin mukaan - en usko että vuosiin. Nyt ei enää satu, mutta joskus teki todella kipeää. Yksinäisyyteni on syvää ja kokonaisvaltaista, nykyisin jo osa persoonaa. En yhtään ihmettele, kun puhutaan että yksinäisyys tappaa; ellen olisi luonnostaan näin kovin introvertti, en ole aivan varma olisinko selvinnyt hengissä laumaeläimenä totaalisesta hylkäämisestä.
No milloin sinä olet kaveriasi mukaan?
Mitä kaveria?
Miksi te vaan odotatte että teihin otetaan yhteyttä ettekä tee itse asialle yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Ap ootko kova pieremään?
Oon tosi kova pieremään. Peppuni rutisee ja suhisee kovaan ääneen lähes koko ajan. Sieltä tulee kovalla paineella todella pahan hajuisia päästöjä.
Voisiko tämä olla syy siihen ettei minua enää kutsuta mihinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes muista milloin joku olisi pyytänyt johonkin mukaan - en usko että vuosiin. Nyt ei enää satu, mutta joskus teki todella kipeää. Yksinäisyyteni on syvää ja kokonaisvaltaista, nykyisin jo osa persoonaa. En yhtään ihmettele, kun puhutaan että yksinäisyys tappaa; ellen olisi luonnostaan näin kovin introvertti, en ole aivan varma olisinko selvinnyt hengissä laumaeläimenä totaalisesta hylkäämisestä.
No milloin sinä olet kaveriasi mukaan?
Mitä kaveria?
Ne keneltä sinä sitä yhteydenottoa olet odottanut?
Ei niistä kavereistakaan mukavalta tunnu, kun kieltäydyt kaikesta. Jossain kohtaa tulee sitten raja vastaan. Vois vähän miettiä sitä omaakin käytöstä.
Alue: Aihe vapaa
No miksi sinä et ota heihin yhteyttä?