Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskoutuuko lapset teille?
11.04.2011 |
Mä olen alusta saakka kasvattanut lapsia siihen, että meillä aikuisille saa kertoa mitä vain. Nyt olen huomannut epäonnistuneeni täysin. 13 v. ei ole moneen vuoteen kertonut mitään. En käsitä mitä teen väärin. En utele, mutta kyselen aina välillä mitä kuuluu. Joskus harvoin onnistun saamaan lapsen kertomaan, mutta tuntuu ettei hän kerro kuitenkaan kaikkea.
Oma äitini oli hirveä kyttääjä, joka arvosteli meitä lapsia koko ajan ja jos joku lähti kaverin luo, niin ryntäs tutkimaan huoneen. Luki päiväkirjat, kirjeet jne. Itse olen yrittänyt olla päinvastainen, mutta silti kiinnostunut lapsesta. Silti lapsi ei halua mua mihinkään koulun juttuun, koska se on noloa ja nyt sitten tein elämäni kamalimman teon: luin hänen kännykästään viestejä ja niistä selvisikin, että hänellä on riitoja jonkun kanssa. En vain tiedä miten helpottaa toisen oloa, koska en voi ikinä paljastaa edes miehelleni, että olen tehnyt noin alhaisen teon. Enkä mä usko, että hän tulee puhumaan mulle "itsekseen".
Pitääkö mun vain antaa asioiden olla näin vain onko teillä jotain hyviä vinkkejä? Älkääkä vaan sanoko, että on myöhästä luoda hyvää suhdetta, koska siihen mä olen alusta saakka pyrkinyt...
Kommentit (2)
Ei tulis mieleenkään kertoa hänelle ikimaailmassa, että olen lukenut hänen viestinsä enkä tule tekemään niin toista kertaa.
Kiitos viestistäsi, heti tuli parempi olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Vika ei välttämättä ole sinussa tai siinä, että olisit epäonnistunut.
Toiset ihmiset eivät kerro asioitaan vanhemmilleen ja toiset kertovat sitten kaiken.
Oma lapseni on vielä ihan pieni joten en osaa kasvattajana kertoa kokemuksia, mutta muistan itse nuoruudessani, että meissä lapsissa oli suuria eroja tuossa asiassa.
Minä kerroin äidilleni kaiken (siis oikeasti pahimmatkin jutut) vaikka äitini oli/on vanhollislestadiolainen, mutta siskoni joka oli huomattavasti rauhallisempi kuin minä ei kertonut äidille mitään asioitaan.
Uskoisin, että kyse on lapsesi luonteesta eikä sinun epäonnistumisestasi. Viestien lukeminen sinulta oli todella väärin, enkä suosittele puhumista lapsesi kanssa noista riidoista jota viesteistä ilmeni. Jos tähänasti lapsesi on sinuun luottanut, mutta ei vain halua jakaa asioitansa sinun kanssasi, niin viestien lukemisen jälkeen hän ei ainakaan enää luottaisi.