kun elämä alkaa pyöriä rahan ympärillä?

Nyt en oikein ymmärtänyt? Ihan normaali arki se meilläkin on, vaikka ollaan hyvätuloisia ja on pelit ja vehkeet. Töissä ja koulussa käydään.

se vaan tuppaa meneen . ikävä kyllä. t.lto

saatava tai ulkoinen näyttävyys korvaa!



Olisiko kyseessä kovin pinnallinen elämänkatsomus? Mielestäni kyllä yleensä vanhemmat kiinnittävät hyvin paljon huomiota lapsensa hyvinvointiin.

voi olla katkera yllätys monelle, mutta oman lapsen iloista naurua kuulee myös vaikka olisikin 400-neliöinen uusi omakotitaloa ja pihassa muutama uusi auto jne...

voi olla katkera yllätys monelle, mutta oman lapsen iloista naurua kuulee myös vaikka olisikin 400-neliöinen uusi omakotitaloa ja pihassa muutama uusi auto jne...

vanhemmilla on varaa esim. ipadiin, läppäriin, kännykkämalleihin muuta kuin karvalakkimalli jne. Kyllä se on tärkeää lapsille, että on hienot vaatteet, ettei erotu köyhänä ja sitä varten tarvitaan molempien vanhempien työssäkäynti. Ja juu, minäkin olin monta vuotta kotiäitinä eli en ole vienyt lapsiani aikaisin hoitoon, mutta nyt nautin siitä kun on varaa.

Ja meillä lapset, tosin jo teinejä, iloitsevat, kun vanhemmilla on varaa esim. ipadiin, läppäriin, kännykkämalleihin muuta kuin karvalakkimalli jne. Kyllä se on tärkeää lapsille, että on hienot vaatteet, ettei erotu köyhänä ja sitä varten tarvitaan molempien vanhempien työssäkäynti. Ja juu, minäkin olin monta vuotta kotiäitinä eli en ole vienyt lapsiani aikaisin hoitoon, mutta nyt nautin siitä kun on varaa.

Minulle oli lapsena tärkeää tuontapaiset jutut. Vanhemmilla oli rahaa ja se näkyi. Nyt aikuisena hävettää, että kiusasin luokallani ollutta tyttöä, joka oli lähtöisin köyhästä perheestä. En tarkoita, että raha oli syy kiusaamiseen, vaan asenneongelmani, jota varsinkin äitini ruokki. Äiti korosti aina, miten hieno ammatti isälläni oli, eikä koskaan nähnyt mitään vikaa siinä, kun puhuin pilkallisesti selän takana niistä lapsista, joilla ei ollut varaa siihen ja siihen juttuun.

Nykyisin hävettää myös, mikä materialisti olin, tosin teini-iästä alkaen aloin muuttua täysin päinvastaiseen suuntaan - ja sille tielle jäin. Onneksi, sanoisin.

Ja meillä lapset, tosin jo teinejä, iloitsevat, kun vanhemmilla on varaa esim. ipadiin, läppäriin, kännykkämalleihin muuta kuin karvalakkimalli jne. Kyllä se on tärkeää lapsille, että on hienot vaatteet, ettei erotu köyhänä ja sitä varten tarvitaan molempien vanhempien työssäkäynti. Ja juu, minäkin olin monta vuotta kotiäitinä eli en ole vienyt lapsiani aikaisin hoitoon, mutta nyt nautin siitä kun on varaa.

toimihenkilö ja duunari ollaan. Me emme myöskään ruoki mitään rahaa on -mentaliteettia vaan päinvasoitn yritämme opettaa lapsillemme, ettei raha kasva puussa. Ei kyllä tulisi mieleenkäänä lapsille kiusata ketään, ei miestään syystä, sillä tämähän on ihan kotikasvatuskysymys, ihan kuin kirjoititkin. Mutta totta on, että teineille varsinkin on todella tärkeää, ettei erotu massasta negatiivisesti.

Minulle oli lapsena tärkeää tuontapaiset jutut. Vanhemmilla oli rahaa ja se näkyi. Nyt aikuisena hävettää, että kiusasin luokallani ollutta tyttöä, joka oli lähtöisin köyhästä perheestä. En tarkoita, että raha oli syy kiusaamiseen, vaan asenneongelmani, jota varsinkin äitini ruokki. Äiti korosti aina, miten hieno ammatti isälläni oli, eikä koskaan nähnyt mitään vikaa siinä, kun puhuin pilkallisesti selän takana niistä lapsista, joilla ei ollut varaa siihen ja siihen juttuun.

Nykyisin hävettää myös, mikä materialisti olin, tosin teini-iästä alkaen aloin muuttua täysin päinvastaiseen suuntaan - ja sille tielle jäin. Onneksi, sanoisin.

Eikös sitä sanota, että ihminen on aikuinen sitten, kun oppii tyytymään siihen mitä hänellä on eikä kahmi koko ajan lisää?

keskittyä ihan omiin tekemisiin?

elämä voi pyöriä rahan ympärillä silloinkin kun rahaa on koko ajan liian vähän.

jos toiset elää eri tavalla ja varakkaammin kuin sinä?

katkeruus ja ehkä kateuksin paistaa läpi, et se näytä sinäkään köyhä uhrautuvainen koti äiti olevan onnellinen

ei elämäänsä tyytyväinen ihminen kirjottele tollasia viestejä