Lue keskustelun säännöt.
Näettekö joskus entisiä luokkakavereitanne?
31.08.2024 |
Olen käynyt ala-asteen, yläasteen, lukion, ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Asun edelleen samassa kaupungissa jossa kaikki koulut kävin. En ole 15 vuoteen nähnyt yhtään entistä luokkakaveria. En sattumalta, enkä myöskään järjestetyn luokkakokouksen muodossa.
Vanhemmillani (70+) on joka vuosi luokkakokouksia heidän jotain 50 vuotta sitten käymiensä koulujen tiimoilta. Siis alkaako entisten luokkakaverien näkeminen vasta eläkeiässä, vai nykyään enää ollenkaan?
Kommentit (36)
No kyllä kiinnostakaan mitkään luokkakokoukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi en. Enkä halua erityisemmin nähdä entisiä työkavereita tai mitään muutakaan ollutta ja mennyttä eli en exiä enkä edes kertahoitoja.
Tuntuu kummalta miten toisille (monille?) jää elämän varrelta matkaan ihania ihmisiä.
No harvemmin koska en asu Suomessa. Kotomaassa vieraillessa joskus tulee muutamia tuttuja vastaan.
En todellakaan näe. Nykyaikana kukaan ei kiinnostu kenestäkään saati arvosta ketään toista ihmistä.
valitettavasti en. Ei kutsuta edes luokkakokouksiin. Osa kutsutaan, osaa ei. Niitä on ollut, nämä "iiiiiiihanat symppikset" järjestää, omalle kiusaajakoplalleen. harva niihin kylläkään menee, ehkä joku 10 kiusaajaringin kus--päätä. Muut osaa pysyä kaukana. Ennemmin näkisin kahdenkesken heitä joista pidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan hassua, luokkakavereita voi nähdä uutisissa tai paikallislehtien jutuissa mutta enpä muista livekohtaamista piiitkään aikaan. Kiva olisi joskus vaihtaa muutama sana kun ennen puhuttiin joka päivä aivan kaikesta.
Minä kuulun tuohon liki 70v porukkaan. Tavattiin ensimmäisen kerran, kun ylioppilaaksi pääsystä oli kulunut 20 vuotta. Siitä lähtien on kokoonnuttu viiden vuoden välein joko Helsingissä tai entisessä kotikaupungissa.
Alkuun mukaan tuli vain osa, keväällä, kun aikaa oli kulunut 50 vuotta, mukana olivat jo melkein kaikki elossa olevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös ne olekin vanhojen höppänöiden juttuja nuo luokkakokoukset.
Todella harvoin tulee nähtyä, tosin eipä niitä entisiä luokkakavereita tunnistaisikaan, koska ovat vanhentuneet niin paljon.
Mutta kun sattuu tunnistamaan, niin siitä se juttu lähtee laukalle ihan samalla tavalla kuin 40 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme entistä luokkakaveriani on lapseni kummeja
En asu samalla paikkakunnalla. Ja ei, en halua nähdä esim peruskoulun luokka"kavereita". Kun kerran siitä hel*etistä pääsi eroon, niin ei mitään syytä pitää heistä kiinni. Eipä ole hekään mua kaivanneet. Vain lähimmät ystävät ovat edelleen yhteydessä, mutta silloisesta parhaasta ystävästä olen kuullut viimeksi yli 20v sitten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on jäänyt yksi lapsuudenystävä ja pari opiskelukaveria elämään mukaan, viisikymppinen kohta olen. Muutamia opiskelukavereita olen tavannut töihin liittyvissä asioissa. Joitakin sattumalta, kun lapset olivat pieniä, jossain lasten tapahtumissa ja harrastuksissa. Harvoin tulee liikuttua missään ihmisten ilmoilla, muuta kuin ruokakaupoissa, ei niitä vanhoja tuttuja tuolla lenkkipoluilla ja metsässä koiran kanssa kulkiessa paljon tapaa. Luokkakokouksia on järjestetty, mutta ei ole kiinnostanut osallistua, enkä paria sanaa enempää jää kenenkään kanssa vaihtamaan, jos sattumalta jossain tapaan.
Elämäntilanteet on niin erilaisia. Itse jätin ensimmäisen luokkakokouksen väliin, koska en ollut saavuttanut elämässä silloin vielä mitään ja tiesin että lähes kaikki muut olivat. Nyt myöhemmin kehtaisin mennä mutta uusia tapaamisia ei ole ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yllättävän useasti aina johonkin entiseen luokkakaveriani törmää, vaikka en asu samassa kaupungissa enää, vaan 400 kilometrin päässä. Vierailen kuitenkin muutaman viikon välein äidin luona.
Useamman luokkakaverin vanhemmat asuvat edelleen samassa talossa kuin 35 vuotta sitten, joten entisiä luokkakaverrita näkee lapsuudenkodin pihassa.
Joitakin näkee useinkin, toisia silloin tällöin, joitakin ei ole nähnyt sitten koulun jälkeen.
Minä en edes muista enää kaikkia luokkakavereita, osa heistä on jo kuollut. Jos jossain työpaikassa tulee joku entinen saman koulun kaveri vastaan, en välttämättä tunne...
Onko niin että nykyään nähdään pienemmissä porukoissa. Somessa huomaa että osa entisestä luokasta kokoontuu ja osa ei tiedä asiasta mitään.
Ennen oli helpompi järjestää luokkakokouksia. Nykyään kaikkialla pitää maksaa tilavuokraa eikä tarjoiluja tehdä itse. Ja kun tapahtumalle näin ollen kertyy hintaa niin myös osallistujajoukko harvenee.
En ole nähnyt ketään niistä, tai en ainakaan tunnistanut. Joku luokkakokous oli joskus vuosikymmeniä sitten, siihen en osallistunut.