Lue keskustelun säännöt.
Miten sitä osaisi olla sillä tavoin ettei aina mieti mitä muut ajattelee itestä?
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun huomaat ajattelevasi taas, mitäköhän muut ajattelee minusta, niin pysähdy ja sano itsellesi: voin valita ajatukseni. Ja valitse ajateltavaksi jotain muuta. Itse mietin erästä orpoa hylkeen poikasta, joka kasteli tahallaan hoitajansa orpokodissa. Se kastelu oli niin tarkkaan laskelmoitu! Mulle tulee aina hyvä mieli, kun muistelen sitä pientä jekkuilijaa. Mietin, onkohan se aikuisenakin samanlainen keppostelija vapaudessa. On niillä eläimilläkin huumorintajua ja ovat älykkäitä. Niitä on ihana seurata varsinkin luonnossa.
On lemmikitkin älykkäitä ja ihania. Jos vaikka ajattelee esim. opaskoiria. Tai muita avustuskoiria. Eräällä tytöllä (pyörätuolissa) oli pieni villakoira avustuskoirana. Sen koiran ansiosta hän tunsi itsensä itsenäisemmäksi, koska ei tarvinnut pyytää niin paljon äidin apua. Hän nimenomaan oli halunnut pienen koiran, jotta koira pystyi hyppäämään hänen syliin. Sekin oli tärkeää - läheisyys koiran kanssa.
Näitä vois jatkaa vaikka loputtomiin.
Kuvittelet siis olevasi niiiiin tärkeä ihminen että muita kiinnostaisi ajatella sinua ja tekemisiäsi? haloo, ketään ei kiinnosta pätkääkään, sori vaan lumihiutale.
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelet siis olevasi niiiiin tärkeä ihminen että muita kiinnostaisi ajatella sinua ja tekemisiäsi? haloo, ketään ei kiinnosta pätkääkään, sori vaan lumihiutale.
Ääliö.
En osaa neuvoa, kun en ole koskaan miettinyt, mitä muut minusta ajattelevat. Todennäköisesti toiset tykkää, toiset ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuvittelet siis olevasi niiiiin tärkeä ihminen että muita kiinnostaisi ajatella sinua ja tekemisiäsi? haloo, ketään ei kiinnosta pätkääkään, sori vaan lumihiutale.
🤣
Jotkut vaan on sellaisia häpeäherkkiä, jotkut sellaisetkin joilla ei ole edes mitään traumoja taustalla. Lisäksi pitäisi olla psykopaatti ettei koskaan pelkäisi muiden tuomitsevan. Joukkoon kuuluminen on ollut elinehto, sieltä se ihan biologisestikin kumpuaa. Ei siis kannata pyrkiä sellaiseen ettei ikinä häpeäisi mitään, vaan kannattaa oppia suhtautumaan häpeämiseensä esimerkiksi huumorilla. Tekee vaikka mielessään itsestään jonkin täysin yliampuvan sketsihahmon jolla pärähti taas kerran neuroottinen häpeäkohtaus päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyri näkemään ja ajattelemaan itsessäsi hyvää. Täten voit ajatella, että muutkin ajattelevat sinusta just noita hyviä juttuja!
Ei mitenkään. Eikä se oo tavoteltava tila. Tulee vaan häpeämättömiä ihmisiä, jotka kävelee muiden yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppoa; en edes itse ajattele itseäni
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan on sellaisia häpeäherkkiä, jotkut sellaisetkin joilla ei ole edes mitään traumoja taustalla. Lisäksi pitäisi olla psykopaatti ettei koskaan pelkäisi muiden tuomitsevan. Joukkoon kuuluminen on ollut elinehto, sieltä se ihan biologisestikin kumpuaa. Ei siis kannata pyrkiä sellaiseen ettei ikinä häpeäisi mitään, vaan kannattaa oppia suhtautumaan häpeämiseensä esimerkiksi huumorilla. Tekee vaikka mielessään itsestään jonkin täysin yliampuvan sketsihahmon jolla pärähti taas kerran neuroottinen häpeäkohtaus päälle.
Dissosiaatiokaan ei välttämättä ole kaikkein tervein vaihtoehto
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä itse ajattelet muista? Tuskin kovin korvaa lotkautat. Jotain saatat ihmetellä, mutta ajatteletko toista kertaa?
Itse tiedän kyllä, että minun elämää on jotkut ihmetelleet ja päivitelleet, mutta mitä sitten. Kyllä itsekin vähän ihmettelen muita. Kyllä usein toisista ollaan vähän kiinnostuneita, mutta eipä sitä koko ajan ajatella. Se olisi jo sairasta ja sairasta sekin, että miettii mitä muut miettii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotkut vaan on sellaisia häpeäherkkiä, jotkut sellaisetkin joilla ei ole edes mitään traumoja taustalla. Lisäksi pitäisi olla psykopaatti ettei koskaan pelkäisi muiden tuomitsevan. Joukkoon kuuluminen on ollut elinehto, sieltä se ihan biologisestikin kumpuaa. Ei siis kannata pyrkiä sellaiseen ettei ikinä häpeäisi mitään, vaan kannattaa oppia suhtautumaan häpeämiseensä esimerkiksi huumorilla. Tekee vaikka mielessään itsestään jonkin täysin yliampuvan sketsihahmon jolla pärähti taas kerran neuroottinen häpeäkohtaus päälle.
Dissosiaatiokaan ei välttämättä ole kaikkein tervein vaihtoehto
Onko argumentointisi useinkin tuollaista että vääristelet muiden sanomisia..? Tai ehkä et vain täysin ymmärrä mitä dissosiaatiolla tarkoitetaan.
Mietitkö aina tuollaista? Ei kai siihen ole muuta ratkaisua kuin kovettaa itseään. Anna muiden länkyttää ja sano ilkeästi takaisin jos ylittävät sanomisellaan rajan.