Ei jaksa eikä kiinnosta siivota, antakaa vertaistukea tai neuvoja

Sinänsä ajatus järjestyksessä olevasta kodista ja varastosta kiehtoo. Joskus leikittelen ajatuksella kuinka minulla olisi kiehtovia hyllyjä ja laatikoita, joissa tavarat olisi järjestyksessä.

Mutta kun pitäisi tarttua toimeen niin en vain jaksa. Koko keho valahtaa täysin veteläksi eikä homma kiinnosta tippaakaan. Samat vanhat roinat ja nurkat, ei jaksa hypistellä. Uuteen paikkaan muuttaessa minulla on se into kun jaksan katsoa kaikki järjestykseen ja hetken onkin siistiä -kunnes taas valahtaa.

Sekaisuus ei haittaa minua. En ole imuroinut puoleen vuoteen. Lattioilla on näkyvillä isoja pölypalloja mutta ei kiinnosta niin kauan kuin pystyn hengittämään täällä.

En ymmärrä miksi sekaisuus mielletään masentuneisuuteen tai huono-osaisuuteen. Tienaan hyvin ja koen olevani todella onnellinen ja iloinen.

En edes koe sekaisuutta mitenkään haittaavana asiana, mutta joskus tulee sellainen "voisihan sitä kai yrittää.." kunnes vain totean taas että en jaksa.

Mitä tästä pitäisi ajatella? Kohtalotovereita? Vinkkejä? Yleistä keskustelua sekaisuudesta.

Ja ei, minulla ei käy vieraita. Tapaamme usein julkisissa paikoissa. Vaatteet tosin yritän pitää puhtaina ja siisteinä ja huolehdin omasta hygieniastani. En edes koe kotiani mitenkään yököttävänä paikkana. Minulle koti on lepopaikka. Oma pesä jossa rauhoittua ja olla vaan.