Lue keskustelun säännöt.
Ihmiset jotka hakevat aina uutta alkuhuumaa
19.08.2024 |
Ymmärtävätkö nämä ihmiset yleensä, että alkuhuuma on ohimenevä vaihe?
Olen nähnyt montakin tällaista tyyppiä, jotka ovat hullun rakastuneina johonkin uuteen ihmiseen, ja kyllästyvät kun fiilis tasaantuu.
Tämä sitten toistuu aina uudestaan ja uudestaan. Eli huipulta pudotaan lujaa, mutta huippu on kuitenkin sen arvoinen.
Kommentit (25)
Tiedän tämmöisen naisen, joka vieläpä tekee lapsen joka kerta siihen uuteen alkuhuumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eivät kai elukoita kuitenkaan, mutta pidän ehkä yksinkertaisempina. ap
Näistä ei kukaan lopulta ikinä välitä. Ei löydy mitään pysyvää.
Jokainen tekee mitä huvittaa, mutta lapsia tähän sirkukseen ei kuuluisi sotkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta on tuntunut aina etteivät ymmärrä. Edes kun selittää he eivät suostu ymmärtämään, että se alkuhuuma haihtuu aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuhuuma on dopamiinivoittoista ja kun hormoonit tasoittuvat serotoniini-tasoille niin dopamiinihakuiset kyllästyvät.
Nämä tykkäävät pelata, ottaa riskejä ja elää "täysillä". Haluavat muutosta ja aina uutta. Menee sitten kyllä lopulta päin seinää.
Vierailija kirjoitti:
Annetaanhan ihmisten elää ...
Öö, tottakai saa elää, mutta mitään järkeähän tuossa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ainakin yhden naisen. Aina piti olla jotakin meneillään. Jopa päällekkäin oman kumppanin kanssa. Ja heti erottuaan oli jo uusi katseltuna. Ehkä ei kestänyt elämää ilman jotakin säpinää.
Pohjasakkaa jos lapsia hankittuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin sellainen noin 30-vuotiaaksi. Sitten tapasin nykyisen kumppanin, jonka kanssa huuma on jatkunut noin 20 vuotta.
En osaa sanoa, kasvoinko aikuiseksi vai onko kumppani vain niin ihana ja sopiva, että tälle alkuhuumalle ei loppua tulekaan. Mutta en oikein osaa vieläkään kuvitella itseäni olemassa kenenkään kanssa tavan vuoksi. Rakastuminen on vähän kuin osa minua.
En osaa ajatella, että olisin elukka, vaan päinvastoin rakkaus on minulle varsin spirituaalinen kokemus.
Näitä on.
Vielä lähes kuuskymppisetkin hyvinsäilyneet ja -eläneet hakevat vain juhlaosaa ihmissuhteesta - max viisi vuotta ja vaihto. Uusi katsottuna jo.
Ja taas alusta. Ja taas. Ja taas. Ja taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sellainen noin 30-vuotiaaksi. Sitten tapasin nykyisen kumppanin, jonka kanssa huuma on jatkunut noin 20 vuotta.
En osaa sanoa, kasvoinko aikuiseksi vai onko kumppani vain niin ihana ja sopiva, että tälle alkuhuumalle ei loppua tulekaan. Mutta en oikein osaa vieläkään kuvitella itseäni olemassa kenenkään kanssa tavan vuoksi. Rakastuminen on vähän kuin osa minua.
En osaa ajatella, että olisin elukka, vaan päinvastoin rakkaus on minulle varsin spirituaalinen kokemus.
Ei kukaan väitä etteikö pitkässä suhteessa olisi myös lämpöä, himoa ja rakkautta.
Mutta biologinen fakta on se, että hormonaalinen huuma menee ohi n. 2 vuodessa.
Olen ollut 30 vuotta rakastunut samaan mieheen, mutta en tiedä mitä se alkuhuuma on. Ihan yhtä rakastunut olen ollut koko ajan, ei se alku ollut sen kummempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sellainen noin 30-vuotiaaksi. Sitten tapasin nykyisen kumppanin, jonka kanssa huuma on jatkunut noin 20 vuotta.
En osaa sanoa, kasvoinko aikuiseksi vai onko kumppani vain niin ihana ja sopiva, että tälle alkuhuumalle ei loppua tulekaan. Mutta en oikein osaa vieläkään kuvitella itseäni olemassa kenenkään kanssa tavan vuoksi. Rakastuminen on vähän kuin osa minua.
En osaa ajatella, että olisin elukka, vaan päinvastoin rakkaus on minulle varsin spirituaalinen kokemus.
Ei kukaan väitä etteikö pitkässä suhteessa olisi myös lämpöä, himoa ja rakkautta.
Mutta biologinen fakta on se, että hormonaalinen huuma menee ohi n. 2 vuodessa.
En ole huomannut omissa suhteissani sellaista, että tunteet kahden vuoden jälkeen muuttuisivat jotenkin. Hormonitasojani ei tosin ole mitattu, mutta onko sillä mitään väliä vaikka hormonaalinen huuma menisikin ohi, jos eroa ei huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin sellainen noin 30-vuotiaaksi. Sitten tapasin nykyisen kumppanin, jonka kanssa huuma on jatkunut noin 20 vuotta.
En osaa sanoa, kasvoinko aikuiseksi vai onko kumppani vain niin ihana ja sopiva, että tälle alkuhuumalle ei loppua tulekaan. Mutta en oikein osaa vieläkään kuvitella itseäni olemassa kenenkään kanssa tavan vuoksi. Rakastuminen on vähän kuin osa minua.
En osaa ajatella, että olisin elukka, vaan päinvastoin rakkaus on minulle varsin spirituaalinen kokemus.
Ei kukaan väitä etteikö pitkässä suhteessa olisi myös lämpöä, himoa ja rakkautta.
Mutta biologinen fakta on se, että hormonaalinen huuma menee ohi n. 2 vuodessa.
Mutta meneekö se ohi kaikilla? Ihmiskunnasta löytyy kaikenlaisia poikkeuksia. Ja eikö tuollaisen hormonaalisen huuman voisi katsoa suureksi vahvuudeksi, jos sen onnistuu säilyttämään pitkässä suhteessa?
Minulla oli edellisen kumppanin kanssa niin, että ensimmäiset viisi vuotta ajattelin häntä koko ajan ja oli aivan vaikea keskittyä muuhun.
Tunnen yhden akateemisen miehen, joka on ollut useita kertoja kihloissa ja pari avioeroakin jo. Pettänyt kumppaneitaan ja hakee aina lohtua ja ymmärrystä uudelta tyypiltä. Ihailun tarve on suuri.
Eivät. Ovat elukoita, täysin vaistojensa vietävissä. Kiima innostaa ja sitten selitetään jostain "rakkauden loppumisesta" ja muusta hömpästä kun kiimavaihe ohi