Olen 53v äiti, eronnut 7 vuotta sitten. Koko ikäni on ollut sosiaalista elämää joka tuutin täydeltä. Harrastanut, yhdistykset, ystävät, tapahtumia, järjestänyt illallisia, juhlia, lomia muiden kanssa.

Tässä viimeisen 2 vuoden aikana, olen lopettanut hiljalleen kaiken. Käyn yksin metsässä, ulkosalilla, kotoilen, jo pelkkä ajatus ryhmäliikunnasta ahdistaa, mulla on lemmikkejä, ne tuntuu riittävän. Lapset jo aikuisia, ihana kun nähdään, mutta ihanaa kun eivät ole kokoajan tässä.

Löytyy 3 hyvää sydänystävää, joiden kanssa olen tekemisissä monta kertaa viikossa, puhelimella, tavataan, käydään jossain. En halua ketään talooni passattavaksi, työelämässä riittävästi sosiaalista toimintaa, viihdyn vain kotona ja yksin. Enkä ikinä ajatellut et oon tällainen.

Muita?

Ilmoita asiattomaksi

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu