Syy miksi en puhu masennuksestani kenellekkään ja muutama vinkki myös ihmisille tähän liittyen

On hyvin tärkeää ymmärtää, että jos sinä tunnet itsesi masentuneeksi, niin sinä nimenomaan tunnet sitä tunnetta. Sinä et ole se masennus. Sinä tunnet ja koet masentunutta olotilaa, mutta sinä et ole se masennus. 

Missä tullaankin siihen, miksi minä en koskaan puhu omasta masennuksestani (pitkään jatkuneesta) kenellekkään. En edes perheenjäsenilleni. 

Minä en halua, että ihmiset ympärilläni alkavat kohtelemaan minua kuin jotain sairasta ihmistä ja puhumaan minusta niin, että minä OLEN masennus ja masentunut. Siinä käy semmoinen asia, että kaikki nämä ihmiset alkavat luomaan sinulle vielä enemmän sitä todellisuutta, että sinä olet masentunut. Se kupla kasvaa suuremmaksi kokoajan sinun ympärilläsi. Sinun on vaikeampi päästä siitä sitten eroon. 

Jos sinä tunnet olosi masentuneeksi, älä koskaan ympäröi itseäsi samanlaisilla ihmisillä ja vello siinä olotilassa niiden muiden kanssa, se ei oikeasti ole hyväksi. 

Sun täytyy itse tehdä se työ, jos sä vedät ne muut ihmiset mukaan siihen, niin se kupla  sun ympärillä kasvaa. Sä et tule koskaan pääsemään eroon siitä. 

Tämähän ei tarkoita sitä, että sinun pitää sivuuttaa kaikki ja esittää onnellista. Se tarkoittaa vain sitä, että älä tee jo vaikeasta tilanteesta enemmän vaikeaa. 

Ei niiden muiden tarvi tietää, ei ne tule sinua koskaan ymmärtämään. Sun ei tarvi sitä mainostaa kenellekkään. Kyllä ne huomaa, jos on huomatakseen. Hyvällä lykyllä tarjoaa tukea. 

Muuten sä tulet vaan kokoamaan ihmisiä sun ympärille, ketkä eivät ymmärrä mitään ja sen lisäksi he luovat sinun tilanteestasi entistä vaikeamman kohtelemalla sinua kuin sairasta potilasta. 

Käykää asiat läpi omin voimin. Se on se avain.