Surettaa, kun ystävät hyväksyvät miehiltä huonoa käytöstä

Heti alkuun: joo, ei ole minun asiani, mutta kyllä minua ystävänä surettaa, kun koen, että ystäväni ansaitsisivat parempaakin. Vastaan on tullut mm. seuraavaa.

1. Kolmekymppinen ystävä ryhtyi parisuhteeseen paljon vanhemman miehen kanssa. Miehellä aiemmasta liitosta kaksi lasta, teini ja varhaisteini. Ystäväni oma elämä (harrastukset, ystävien näkeminen jne) on unohtunut ja hän keskittyy pyörittämään äitipuolena lapsiperhearkea (lapset asuvat miehen ja ystäväni luona vakituisesti). Ystävä keskittyy hoitamaan kotia, kuskaamaan lapsia harrastuksiin jne. Teini pyörittelee silmiä isänsä nuorelle avovaimolle. Sivusta katsottuna näyttää, että ystäväni saa tuossa uusioperheessä vain ne vastuut ja ikävät puolet, mutta ei niitä hyviä puolia. Perheessä isä ja lapset päättävät mm. mitä syödään ja ystäväni lempiruokia ei kotona juurikaan laiteta, kun ne eivät muille perheessä maistu. Ystävä on luopunut haaveesta biologisten lasten saamisen suhteen, kun on ryhtynyt parisuhteeseen tuon miehen kanssa.

2. Toinen ystäväni on roikkunut jo 3 vuotta miehessä, joka tekee eroa aviovaimostaan. Mies puhuu, kuinka haluaa olla ystäväni kanssa, mutta ei saa virallista eroa aikaiseksi aviovaimon uhkailujen takia (aviopari ei asu yhdessä). Mies rypee ahdistuksessaan ja ystävä koittaa tukea ahdistunutta miestä. Minun tekisi mieli sanoa, että älä hyvä nainen roiku tuollaisessa miehessä, joka ei aidosti ole valmis olemaan sinun kanssasi. Ystäväni on surullinen, kun mies vain vatvoo tilannetta. Näkeehän tuon sokea Reettakin, että ei mies ole aidosti tosissaan ystäväni kanssa, kun ei ole kolmeen vuoteen saanut asiaa hoidettua.

En käsitä, miksi nämä ihanat naiset sietävät miehiltä tuollaista käytöstä. Olisi parempi olla yksin kuin tuollaisissa suhteissa.