Perinnön tuhlaaminen
Olen nyt sivusta seurannut keski-ikäistä henkilöä, jonka taloudenhoito ja rahankäyttö on aina ollut hataraa. On kuitenkin ihan korkeakoulutettu ihminen, mutta jo aiemmin ihmettelin miten ihmeessä on mahdollista ettei raha-asioiden hoito suju mitenkään. Peri 250000 euroa viitisen vuotta sitten, ja nyt kesällä myönsi, että rahat on menneet. Ei pelaa tai käytä aineita, eikä ollut suuria velkoja. Ostaa vain täysin holtittomasti asioita ja matkustelee etc. Oli itsekin hämmästynyt että miten ne nyt jo loppui! Tunnetteko ko tapauksia?
Kommentit (49)
Tiedän useammankin. Minustakin on _käsittämätöntä_ ettei ymmärrä sijoittaa ja järkevöittää talouttaan tuollaisella summalla; sillähän saisi aika paljonkin aikaiseksi.
Tunnen itseni, joka teki samoin. Olin niin kyllästynyt säästämään ja pihistelemään ja junailemaan talouttani, että tuhlasin kaikki pois. Joskus vain saa mittarinsa täyteen vähävaraisuuttaan ja haluaa tehdä jotakin aivan pähkähullua. En kadu. Se kannatti.
On turha moralisoida sellaista, josta ei koko tarinaa tunne. Jos raha on peritty ihmiseltä, josta ei todellakaan halua muistoa, voi se tuhlaaminen olla myös ratkaisu.
Ei niitä rahoja saa hautaan mukaan. Luin amerikkalaisesta kaverista joka oli omien sanojensa mukaan jo päättänyt ottaa hengen itseltään. Voitti sitten lotossa. Tuhlasi kaiken 2 vuodessa maksullisiin naisiin ja kokaiiniin.
Siinä se masennuskin sitten hävisi kun sai elämyksiä kurjaan elämäänsä. Sanoi haastattelussa että ei kaduta rahojen meno.
Mulla on jopa tuttavapiirissä ihan töissäkäyviä ja korkeakoulutettuja kavereita, jotka elää tilinsä täysin kädestä suuhun. Ja auta armias jos joskus on vähän ylimääräistä - silloin ei olla kipeitä eikä köyhiä. Minkäänlainen taloussuunnittelu ja kiinnosta tai onnistu, lapset on kasvatettu samalla mentaliteetilla ostamaan kallein puhelin ja muuta typerää heti jos kynnelle kykenee. Nämä tuhlaus- ja hupulointitavat ovat ihan geeneissä.
Tiedän yhden joka ei oikein perustanut vanhemmistaan.
Elää niukasti, antoi huomattavan perintönsä hyväntekeväisyyteen. Lapset ei kai olleet ihan tyytytväisiä
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden joka ei oikein perustanut vanhemmistaan.
Elää niukasti, antoi huomattavan perintönsä hyväntekeväisyyteen. Lapset ei kai olleet ihan tyytytväisiä
Miksi kosti lapsilleen?
Saa kai sitä omia rahojaan käyttää vaikka kulkukissoihin!
Mitä se kellekään kuuluu!
Hyvä mieli, se. EI ole PAKKO jättää perintöä, saa omillaan tehä mitä lystää!
Itse laittaisin tommosen rahan välittömästi kiinni johonkin. Asunto/osakkeet tms. Itseni tuntien jos rahat makais tilillä, niin ostaisin vaan parempaa juustoa kaupasta ja hetken päästä ois tili tyhjä.
Ymmärrän kyllä myös niitä jotka tuhlaa elämyksiin rahaa.
Jos olisi sijoittanut rahat niin osingot olisi voinut sitten tuhlata. Tosin järkevämpää olis tietysti sijoittaa ne osingot niin salkku kasvaisi. Me sijoitimme rahat ja osingot käytämme elämiseen. Meille vapaus on tärkeintä. Elätämme itse itsemme ja on vapaus olla ja mennä ilman 8-16 työelämää. Olisimme rikkaita jos osingotkin olisi sijoitettu ja olisi palkkatulot lisäksix2 mutta rikkaus ei ole pääasia vaan hyvä elämä.
Mutta keski-ikäinen tantta se säästää! Ei matkusta, ei käy huveissa, kutoo kotona sukkaa ja lukee kirjaston kirjoja. Ihana elämä. 😆🤣
On katsos niitä jotka elää.
Ja sitten niitä jotka säästää ja kuolee.
En tajua. Mulla oli asunto maksettu kun perin. Ostin sijoitusasunnon ja tein myös sijoituksia. Ihan entiseen malliin elelen. Olen aina inhonnut kaikkea elämyshakuisuutta ja ylenpalttista hedonismia.
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Mulla oli asunto maksettu kun perin. Ostin sijoitusasunnon ja tein myös sijoituksia. Ihan entiseen malliin elelen. Olen aina inhonnut kaikkea elämyshakuisuutta ja ylenpalttista hedonismia.
Niin, onhan eläminen pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
En tajua. Mulla oli asunto maksettu kun perin. Ostin sijoitusasunnon ja tein myös sijoituksia. Ihan entiseen malliin elelen. Olen aina inhonnut kaikkea elämyshakuisuutta ja ylenpalttista hedonismia.
Nautipa rahoistasi tässä vaiheessa:
Tiedän! Koomisin on ehkä akateeminen ihminen, joka tuhlaili ihan kaiken perimänsä juurikin tuolla *minä elän* ja *raha on energiaa* mentaliteetilla. Kun rahat sitten loppui, alkoi aivan jäätävä narina ja itku kuinka hänellä nyt ei ole eläkepäiviksi turvaa, ja ystävien pitäisi kuulema tukea myös taloudellisesti 😳
Minä ainakin helpottaa elämää saamillani rahoilla, mistä sitä tietää millon elämä päättyy. Ajan vaikka taksilla kilometrin jos en jaksa kävellä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän useammankin. Minustakin on _käsittämätöntä_ ettei ymmärrä sijoittaa ja järkevöittää talouttaan tuollaisella summalla; sillähän saisi aika paljonkin aikaiseksi.
Perintöä saadessa täytyy varata aika parkkiin ja keskustella sijoituksista. Tämän vuoksi minullakin on vielä perintöä jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Äkkiähän tuommoinen raha on kulutettu jos tuhlailee. Tiedän yhden jolla ei myöskään raha säily yhtään. Kalliita ruokia, matkoja, kosmetiikkaa, vaatteita ja sisustusta.
Omakotitalon hinta. Iso raha.
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä rahoja saa hautaan mukaan. Luin amerikkalaisesta kaverista joka oli omien sanojensa mukaan jo päättänyt ottaa hengen itseltään. Voitti sitten lotossa. Tuhlasi kaiken 2 vuodessa maksullisiin naisiin ja kokaiiniin.
Siinä se masennuskin sitten hävisi kun sai elämyksiä kurjaan elämäänsä. Sanoi haastattelussa että ei kaduta rahojen meno.
Elikö tuo koskaan normaalisti?
Äkkiähän tuommoinen raha on kulutettu jos tuhlailee. Tiedän yhden jolla ei myöskään raha säily yhtään. Kalliita ruokia, matkoja, kosmetiikkaa, vaatteita ja sisustusta.