Nuoruus meni
Nuoruus meni avoliitossa, lapsia tuli ja lapset meni. Avioliitto karilla, seksiä ollut viimeksi n.7v sitten. No, koti sentään maksettu.
Seuraavaa siirtoa mietin, pelottaa käsittämättömän paljon, en ole ikinä edes asunut yksin ja suruani en edes osaa kuvailla, se on aivan pohjattoman suurta, jokainen päivä töissä ihmisten parissa on kuin iso selviytymistaistelu.
N47
Kommentit (23)
Nuoruus on vaa osa elämää, ala vihdoinkin elää itsellesi, eroa.
Yksin oppii elämään, seuraa voi nykyään hakea helposti netistä, mitään vakavaa suhdetta ei ole heti eron jälkeen edes järkevää miettiä, työ on positiivinen asia, ei jää elämässä ihan tyhjän päälle.
Vierailija kirjoitti:
Yksin oppii elämään, seuraa voi nykyään hakea helposti netistä, mitään vakavaa suhdetta ei ole heti eron jälkeen edes järkevää miettiä, työ on positiivinen asia, ei jää elämässä ihan tyhjän päälle.
Ei minusta mihinkään suhteeseen olisikaan, en kelpaisi kenellekään, enhän kelpaa omallenikaan. Enkä kehtaisi.
Ap
Mjaa, no mulla nuoruus meni mielisairaaloissa, en saanut ikinä parisuhdetta tai lapsia, eikä ole omaisuuttakaan. Koita nyt tsempata vähän.
Mikä on tämä pohjattoman suuri suru jota näytät kärsivän? Jos se on avioerosuru niin miksi - eikö ole toisaalta helpotus jos joku hankala juttu on päättynyt vai etkö itse halunnut eroa? Se että lapset kasvaa aikuiseksi on jokaisen kohtalo. Se on vain elämän tuskaa ei sen kummempaa kuin muillakaan. Ja sitten on niitä joilla ei edes ole lapsia. Ehkä voit alkaa odottaa lastenlapsiasi?
Sama homma, mutta asun vuokralla. Ero 6 v sitten. Ei pelota. Aluksi pelotti. Nyt tottunut. - m48
Mikä pelottaa ja miksi - jotain konkreettista?
Kaikki pelottaa, koko elämä, vanheneminen yksin ja kaikki yksin. Tosin yksinhän olen tavallaan nytkin, vaikka saman katon alla ollaankin.
Ap
Mulla ei. Elän pitkittynyttä nuoruutta. :P Aloitan juuri toista tutkintoa, joten opiskeluelämä numero 2 here I come. Ei ole avioliittoa tai lapsia taakkana. Opiskelijatyttösiä vaan vapaasti pokailemaan! :P M34
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pelottaa, koko elämä, vanheneminen yksin ja kaikki yksin. Tosin yksinhän olen tavallaan nytkin, vaikka saman katon alla ollaankin.
Ap
Ei mitään pelättävää yhtään missään noista. Elä päivä kerrallaan. Jos sulla on työ niin sitten ei ainakaan tällä hetkellä huolta toimeentulosta. Jos vanheneminen ja kuolema pelottaa niin perehdy kristinuskoon niin pelko katoaa (ei tartte ryhtyä miksikään hihhuliksi ollenkaan). Aloita joku harrastus jos sinulla ei vielä ole. Rupea suunnittelemaan itsellesi kivaa kotia vaikka olisi joku pieni yksiö - sehän tarttee jotenkin sisustaa. Ajattele käytännön asioita äläkä anna valtaa hankalille ja muka pelottaville asioille jotka varmaan pelottavia koska et tunne niitä. Yksi asia ja päivä siis kerrallaan.
En ymmärrä. Miten joku voi olla yksinäinen, jos on lapsia?
Velaukko 65v.
N47:lla vielä paljon vientiä...ei muuta kuin elämä risaiseksi!..panevia miehiä riittää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pelottaa, koko elämä, vanheneminen yksin ja kaikki yksin. Tosin yksinhän olen tavallaan nytkin, vaikka saman katon alla ollaankin.
Ap
Ei mitään pelättävää yhtään missään noista. Elä päivä kerrallaan. Jos sulla on työ niin sitten ei ainakaan tällä hetkellä huolta toimeentulosta. Jos vanheneminen ja kuolema pelottaa niin perehdy kristinuskoon niin pelko katoaa (ei tartte ryhtyä miksikään hihhuliksi ollenkaan). Aloita joku harrastus jos sinulla ei vielä ole. Rupea suunnittelemaan itsellesi kivaa kotia vaikka olisi joku pieni yksiö - sehän tarttee jotenkin sisustaa. Ajattele käytännön asioita äläkä anna valtaa hankalille ja muka pelottaville asioille jotka varmaan pelottavia koska et tunne niitä. Yksi asia ja päivä siis kerrallaan.
Minun isäni oli ateisti joka teki i.t.se.m.urhan.
Missä isäni on kristinuskosi mukaan?
V.ihaan jumalaa.Isäni oli lempeä mies.
Minne joudun kun aika minusta jättää?
Olet vielä suht nuori. Vielä on aikaa 👍
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pelottaa, koko elämä, vanheneminen yksin ja kaikki yksin. Tosin yksinhän olen tavallaan nytkin, vaikka saman katon alla ollaankin.
Ap
Sulla on lapsia, et ole yksin. Ei siitä kuolleesta/raihnaisesta puolisosta ole vanhana iloa, toisin kuin lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki pelottaa, koko elämä, vanheneminen yksin ja kaikki yksin. Tosin yksinhän olen tavallaan nytkin, vaikka saman katon alla ollaankin.
Ap
Ei mitään pelättävää yhtään missään noista. Elä päivä kerrallaan. Jos sulla on työ niin sitten ei ainakaan tällä hetkellä huolta toimeentulosta. Jos vanheneminen ja kuolema pelottaa niin perehdy kristinuskoon niin pelko katoaa (ei tartte ryhtyä miksikään hihhuliksi ollenkaan). Aloita joku harrastus jos sinulla ei vielä ole. Rupea suunnittelemaan itsellesi kivaa kotia vaikka olisi joku pieni yksiö - sehän tarttee jotenkin sisustaa. Ajattele käytännön asioita äläkä anna valtaa hankalille ja muka pelottaville asioille jotka varmaan pelottavia koska et tunne niitä. Yksi asia ja päivä siis kerrallaan.
Minun isäni oli ateisti joka teki i.t.se.m.urhan.
Isäsi mätäni maahan, ja niin tulet sinäkin. t. kristitty
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei. Elän pitkittynyttä nuoruutta. :P Aloitan juuri toista tutkintoa, joten opiskeluelämä numero 2 here I come. Ei ole avioliittoa tai lapsia taakkana. Opiskelijatyttösiä vaan vapaasti pokailemaan! :P M34
No joo, parikymppisen opiskelijatyttösen mielestä olet outo vanha yksinäinen setä.
Niin meni. Enää ei ole jäykkää kuin niska ja käytös.
-m50
Vierailija kirjoitti:
Niin meni. Enää ei ole jäykkää kuin niska ja käytös.
-m50
Ihmetyttää, mihin jäykkyys muka viisikymppisenä katoaa. Ei minulla vaan.
Etpä ole ainoa.