Apua, uskaltaako nettideittituttavuuteen luottaa...

Onko nettitreffailu ylipäätään järkevää, jos hakee fiksua seuraa ja pidempää tuttavuutta kuin yhden illan juttua?

Vai suoraan panemaanko ajattelit pyytää?

Joskus pyörin netissä ja huomasin kyllä hyvin äkkiä, että millä sanankäänteillä ällöt miehet älyää hävitä ihan omia aikojaan. Seksinvonkaajat häviää aika nopeasti, kun kyselee vaikka, että onko mies älykäs tai mitkä asiat hänelle ovat elämässä tärkeitä tai mikä on elämän tarkoitus tai kertoo, että etsii lähinnä teatteriseuraa. Se on äkkiä moro, jos oli vaan p**lu mielessä.



Minä itse tutustuin useampaan tosi fiksuun ja mukavaan mieheen. Yhden niitä nappasin sit itselleni (vaikkei kyllä ollut tarkoitustakaan), mut kyllä sinne jäi hirmuinen määrä vielä sinne sullekin.



Minun kaltaiselle ihmiselle, joka ei biletä, niin kaltaiseni miehen metsästys oli kyllä paljon todennäköisempää netistä kuin vaikka baarista.

Jos laittaa vaikka aatteensa symbolin tai sinnepäin?

mutta oman mieheni löysin kirjeenvaihtoilmoituksella ja kyllä siellä oli kaikenlaista viheltäjää, naimisissa olevaa ja "vasta eronnutta", "asumuserossa" ja sitä rataa. Älä ole sinisilmäinen vaan epäluuloinen.



Kannattaa kysellä taustoja ja ajatusmaailmaa penkoa, ja sittenkään ei välttämättä natsaa. Live-tapaamiset julkiselle paikalle (voit liueta, jos on aivan ällö tyyppi), et anna kotiosoitetta etkä puhelinnumeroita, ja teet selväksi että et ekalla, tokalla tai kolmannellakaan kerralla mene sen pidemmälle. Muista myös treffiraiskauksen riskit!



Meillä oli ukon kanssa 11 treffit, ennenkuin mä pyysin sen meille saunaan ;) Oli kuulemma ollut varsinaista kidutusta. 13 vuotta on siitäkin jo...

jotka naimisissa nettideittiensä kanssa... että voi se onnistuakin

Nimim. "Aarteen jo löytänyt ja markkinoilta pois vienyt"