apua! tosta Kari Tapion au-lapsisotkusta tuli mieleen -ov

Muuta tapaa en tiedä.

Mutta suostuuko? Jospa hänelle ne omat biologiset ovat sittenkin tärkeämpiä?

siis jos itse testamenttaan oman osuuteni lapsille niin saa kai mies silti omansa? Pitääkö kaiken olla minun nimissäni?

mutta en ole ihan varma...



ap

myös miehesi? On toki ikävää että hän saa vähemmän kuin muut, mutta ainahan ei kaikki mene tasan. Sinun lapsesi perii tasaveroisesti sisarustensa kanssa sinut, mutta ei miestäsi joka ei ole hänen isänsä. Miehesi perivät hänen omat lapsensa. Minusta se on ihan reilua.

Kyseessä ei ole hänen lapsensa, ja varmaan se vanhin lapsi sen tietää. On todennäköisesti ehkä parisuhteessa, mahdollisesti omiakin lapsia, kun jompi kumpi teistä kuolee. Joka tapauksessa kuolit sinä tai kuoli mies ensin, tämä vanhin lapsi saa yhteisestä potista vähemmän, koska jos miehesi kuolee ensin, puolet menee sinulle ja puolet perillisille eli teidän yhteisille lapsillenne. Sitten kun sinä kuolet, sinun omaisuutesi jaetaan kolmeen osaan eli yhteiset lapset saavat kaksinkertaisen määrän, kuoli teistä kumpi tahansa ensin. Mistä tiedät, ettei ex-miehesi saa perintöä vaikkapa tädiltään? Mistä tiedät, ettei voita Lotossa? Miten sitten korvaat sen yhteisille lapsillesi?



No, sen voit tehdä, että teet testamentin vanhimman lapsesi hyväksi. Jos teidän yhteisen omaisuutenne arvo olisi esim. 120 000 euroa, puolet kuuluu miehellesi avio-oikeuden perusteella ja puolet on sinun perintöäsi eli 60 000 euroa. Tästä perinnöstä puolet kuuluu rintaperillisille eli on ns. lakiosa, jota et voi evätä lapsiltasi. Toisin sanoen lapsesi saavat lain mukaan 30 000 euroa eli jokainen 10 000 euroa (olihan yhteisiä lapsia kaksi?). Sen 30 000 euroa, joka jäi yli, voit testamentata vanhimmalle lapsellesi, jolloin, kun miehesi kuolee, molemmat muut lapset saavat miehesi osuuden eli sen 60 000 euroa jaettuna keskenään.



MIstä kuitenkin tiedät, ettei miehesi perusta uutta perhettä ja yhteisille lapsillenne tulisikin sisarus vielä jakamaan pottia? Elämä ei aina ole noin mustavalkoista ja selvää.



Mutta siis testamentilla pystyt varmistamaan, että lapsesi saavat saman verran teidän yhteistä perintöänne.

koska kaikki meidän omaisuutemme on hankittu yhdessä, aikana jolloin tämä lapsi on ollut meidän elämässämme. Hän on yhtälailla osa perhettämme eikä itse edes tajuaisi että omaa eri isän jos ei sitä olisi kerrottu. Erosin entisestä miehestä kun esikoinen oli vauva. On tavannut omaa isäänsä ym. mutta mieheni on ollut hänelle isänä n.1,5-vuotiaasta asti.



Miksi hänen siis pitäisi saada eri tilanteissa erilainen perintö kuin muiden lasten? Koska jos mies kuolee ensin hän saa samanverran kuin sisaruksensakin.

peri aikanaan isältänsä tai isänsä suvusta, jos siellä mitään perittävää on. Nykyisen miehesi kanssa yhteiset lapset eivät tule sieltä saamaan mitään.



Meillä on samankaltainen perhetilanne kuin teillä, eikä minusta tunnu yhtään miltään, että yhteinen lapsemme tulee saamaan 2/3-0san mahdollisesta perinnöstämme ja lapset aiemmasta liitosta vain 1/3-osan. He perivät sitten isänsä puolelta sen, mitä perivät.



Me aiomme muutenkin myydä talomme lasten kasvettua aikuisiksi ja muuttaa pienempään asuntoon, matkustella vapautuneella omaisuudella ja jos elinikää riittää, myydä myös pienempi asuntomme ja maksaa yksityisestä vanhusten hoidosta. Lapsille ei ole tietoisesti tarkoitus jättää mitään. Se mikä meiltä jää käyttämättä jää heille, tai se omaisuus, joka on olemassa jos toisesta aika jättää ennen kuin vanhuuden suunnitelmat ovat ehditty toteuttaa.

koska kaikki meidän omaisuutemme on hankittu yhdessä, aikana jolloin tämä lapsi on ollut meidän elämässämme. Hän on yhtälailla osa perhettämme eikä itse edes tajuaisi että omaa eri isän jos ei sitä olisi kerrottu. Erosin entisestä miehestä kun esikoinen oli vauva. On tavannut omaa isäänsä ym. mutta mieheni on ollut hänelle isänä n.1,5-vuotiaasta asti. Miksi hänen siis pitäisi saada eri tilanteissa erilainen perintö kuin muiden lasten? Koska jos mies kuolee ensin hän saa samanverran kuin sisaruksensakin.

Eli miksi haluat, että yksi lapsi perii enemmän kuin muut?

Kuinka toimisin? Olen eronnut, uusissa naimisissa, yhteisiä lapsia uuden kanssa kaksi ja entisestä liitosta on yksi lapsi (asuu luonamme). Meillä on yhteistä omaisuutta ja haluan että se jää lapsille tasapuolisesti. Mitäs jos minä kuolenkin ensin? Yhteiset lapsemme saavat silloin enemmän: kun minä kuolen menee puolet miehelle ja puolet kolmeen jaettuna lapsille, sitten kun mies kuolee niin se puolikas menee yhteisille lapsille. Esikoiseni jäisi siis sen kuudesosan varaan kun taas toiset kaksi saisivat isomman osan. Olisi kauheaa että lapset riitelisivät kuoltuamme. Voiko mitenkään järjestää niin että varmistaisin tasaisemman jaon perintöön (paitsi elämällä pidempään kuin mieheni)? Entiseltä mieheltä ei ole tulossa esikoiselle mitään perintöä ja nykyisellä ei ole muita lapsia.

jos teillä on siis pelkkää yhteistä omaisuutta, eikä ole avioehtoa eikä testamentteja, niin sinähän omistat siitä puolet ja piste, eikä se siun puolikas mene miehelle sentilläkään. Mutta jos omistat vaikka 150 euroa ja miehesi 100 euroa, eli 250 euroa, miehesi saa tasinkoa eli hänen osuudekseen tulee 125 euroa ja se toinen 125 euroa jaetaan sun kolmelle lapselle tasan. Jos miehesi on varakkaampi kuin sinä, ei hänen ole pakko antaa tasinkoa pesään, jos ei halua. Sama menee päinvastoin, jos miehesi kuolee ensin ja on varakkaampi kuin sinä.

Se sinun osuus jaetaan tasan sun kolmen lapsesi kesken ja piste. Eli jokainen saa kolmasosan sun omaisuudestasi, joset muuta määrää testamentilla. Olen ollut kolmessa perunkirjoituksessa ja yhä jaksan hämmästellä tätä, miten tietämättömiä ihmiset on tästä tavanomaisesta tilanteesta perintökaaressa. Omaisuus ei todellakaan ole yhteistä, vaan avioliitossa yleensä se on erossa ja kuolemassa heikomman hyväksi puoliksi, jos muuta ei ole sovittu. Ja avoliitossa "lesken" asema on kaikista heikoin.

Jos et satu olemaan avioleski, niin ulos lennät, jos joku lapsista vaatii kotiasi jakoon.

Jos miehesi haluaa, hän voi tehdä testamentin vanhimman lapsesi hyväksi.

hirveitä? Mulla ei ole ap;N tilannetta, mutta ajattelisin varmaan samoin; se yhteinen koti on kaikkien lasten, kyllähän se olisi aika kauheaa että ensin menettää vanhempansa ja sitten vielä erotellaan joukosta. Elämä ei ole se juridiikka vaan ne tunteet ja tilanteet joita eletään; niistä käsin tilanne olisi esikoiselle kurja ja hän tuntisi olonsa ulkopuoliseksi. Ja mitä h*******ä ihmiset tekevät omaisuuksillaan kuoltuaan? Sehän on ihan se ja sama sitten kun itse on kuollut. Vaikea myöskään kuvitella että pikkusisaret katkeroituisivat moisesta. Ei perinnön saaminen ole mikään perusoikeus- kaikille sitä ei koskaan tule. MInä otaisin mieluummin rakkaat ja läheiset perhesuhteet kuin niuhotuksen euroista.