Onko sieluilla nimi?

Ei sieluilla ole nimeä, käytännössä se on osa sinua. Ei ole entisiä elämiä. Aina voi sielun nimetä kuitenkin jos haluaa.

Siis voithan sinä nimetä sielusi vaikka selviytyjättäreksi jos se kuvastaa hyvin sinua ja elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Siis voithan sinä nimetä sielusi vaikka selviytyjättäreksi jos se kuvastaa hyvin sinua ja elämääsi.

Älkää vastatko minuun liittyen. Kysyn muiden puolesta.

Sielu... Siitä on niin monenlaista opetusta mikä se on. Itse olen taipuvainen uskomaan buddhalaistyyppiseen näkemykseen, että tavallaan sielua ei ole, ei ole sellaista ikään kuin ruumiillisen ihmisen kaltaista, mutta "henkimäistä" tai aineetonta otusta, jolla voisi olla nimi ja ominaisuuksia. Huomattavaa on, että vaikka buddhalaiset eivät usko tällaiseen sieluun, he uskovat jälleensyntymiseen. Mikä siis syntyy uudestaan, jos sielua ei ole ja ruumis kuolee? Buddhalaiset näkevät yksilön olemassaolon prosessina, ei niinkään objektina. Se prosessi on käynnissä olitpa kuollut tai elävä, mutta vain elävä-vaiheessa on näkyvissä keho ja mieli, ikään kuin kukka olisi avautunut kukkimaan muuten pelkässä vihreässä pensaassa. Sitä voi ajatella myös kuin aalto- ja hiukkasdualismina. Elämien välissä on vain aalto, energiaa, prosesseja, jotka tulevat johtamaan uuden mielen ja kehon syntyyn kausaation ja karman mukaan. Elämissä sitten aalto jähmettyy hiukkasmuotoon, ja sillä voidaan havainnoida ominaisuuksia kuten paino, koko jne.

Eli siis samaa asia, aineeton olemus, energiaa, tietoisuutta, sielu. Miksi teet näin vaikeaa tästä asiasta nyt tässä kohdassa?

Ei ole. Nimet liittyvät ihmisen neurologisen koneiston tapaan käsitellä aistihavaintoja ja tietoa. Kun tätä koneistoa ei ole, ei ole tarvetta nimille.

Vierailija kirjoitti:

Eli siis samaa asia, aineeton olemus, energiaa, tietoisuutta, sielu. Miksi teet näin vaikeaa tästä asiasta nyt tässä kohdassa?

Koska jos se on pelkkää energiaa, pelkkä kausatiivinen prosessi, se ei ole mikään yksilö jolle voisi antaa nimen. Ja tästä keskustelussa oli kysymys otsikon mukaan. Onko sielulla nimi. Vastaukseni on että ei, koska elämien välillä ei ole sellaista yksilöä, joka voitaisiin osoittaa että tuossa se nyt on, ja kutsua sitä yksilön nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Sielu... Siitä on niin monenlaista opetusta mikä se on. Itse olen taipuvainen uskomaan buddhalaistyyppiseen näkemykseen, että tavallaan sielua ei ole, ei ole sellaista ikään kuin ruumiillisen ihmisen kaltaista, mutta "henkimäistä" tai aineetonta otusta, jolla voisi olla nimi ja ominaisuuksia. Huomattavaa on, että vaikka buddhalaiset eivät usko tällaiseen sieluun, he uskovat jälleensyntymiseen. Mikä siis syntyy uudestaan, jos sielua ei ole ja ruumis kuolee? Buddhalaiset näkevät yksilön olemassaolon prosessina, ei niinkään objektina. Se prosessi on käynnissä olitpa kuollut tai elävä, mutta vain elävä-vaiheessa on näkyvissä keho ja mieli, ikään kuin kukka olisi avautunut kukkimaan muuten pelkässä vihreässä pensaassa. Sitä voi ajatella myös kuin aalto- ja hiukkasdualismina. Elämien välissä on vain aalto, energiaa, prosesseja, jotka tulevat johtamaan uuden mielen ja kehon syntyyn kausaation ja karman mukaan. Elämissä sitten aalto jähmettyy hiukkasm

Tässä on paljon ajatusta ja ajatuksia sekaisin. Jokainen kuvaa asiat kuten parhaaksi kokee vaikkakin siitä yhdestä ja samasta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Nimet liittyvät ihmisen neurologisen koneiston tapaan käsitellä aistihavaintoja ja tietoa. Kun tätä koneistoa ei ole, ei ole tarvetta nimille.

Käsittelemme aistihavaintoja ja ymmärrän että ulkoapäin tulevat äänet on loogista kuulla mutta miten tämä koneisto saa nämä sisäiset tiedot joita hän ei ole saanut ulkopuoleltansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis samaa asia, aineeton olemus, energiaa, tietoisuutta, sielu. Miksi teet näin vaikeaa tästä asiasta nyt tässä kohdassa?

Koska jos se on pelkkää energiaa, pelkkä kausatiivinen prosessi, se ei ole mikään yksilö jolle voisi antaa nimen. Ja tästä keskustelussa oli kysymys otsikon mukaan. Onko sielulla nimi. Vastaukseni on että ei, koska elämien välillä ei ole sellaista yksilöä, joka voitaisiin osoittaa että tuossa se nyt on, ja kutsua sitä yksilön nimellä.

Vastasin myös että ei ole sielulla nimeä mutta sen voi halutessaan nimetä.

Sinulla ei ole sielua. Sinä olet sielu. Jos et ole kehossasi, eli kehosi kuolee ja irtaudut siitä, niin ei ole mitään epämääräistä ja erillistä "aavetta", "henkeä" tai "tietoisuutta" joka lähtee pois kehostasi, se on _sinä_ ihan kokonaisena. Mitään kuolemaa ei ole. Lihallinen keho on vain kulkuneuvo meille, ihan kuin auto. Kuoleminen on vaan sitä, että poistut kehostasi. Mikään ei lopu. Ainoastaan elämäsi alaviite matti/maijavirtasena päättyy.

Me olemme (siis me sielut) kaikki yksilöitä ja meillä on meidän oikeassa maailmassa omat nimet. Ne ovat eri nimiä kuin mitä meillä on täällä maan päällä. Olemme kaikki yksilöitä, mutta silti osa laajempaa tietoisuutta/kokonaisuutta, joka on Jumala.



Olet ihan samalla tavalla olemassa ja oma persoonasi vaikka fyysinen kehosi olisi mennyttä. Tämä maanpäällinen elämä on eräänlainen simulaatio ja nämä kehot nimineen ovat meidän avattaria. Kun tämä päättyy, niin se on tavallaan game over. Kuoleminen on vähän sama kuin ottaisit pelatessasi tätä peliä käyttämäsi virtuaalikypärän pois päästäsi ja palaisit takaisin normaalin olotilaasti ja maailmaan.



Olet ennen syntymääsi valinnut tulla tänne vapaaehtoisesti. Se on vähän sama kuin menisi vuoristorataan tuntemaan jännitystä tai katsoisi kauhuelokuvia. Tulet tänne kokemaan kaikkia asioita, hyviä ja pahoja ja kaikki tämä kasvattaa sinua/sielua valtavasti. Se on vähän kuin kuntosali, menet salilla kärsimään ja ähkimään ja puhkimaan, lihaksiin tulee repeytymiä, sitten ne kasvavat. Tätä on elämä.



 

Elämien välit käsittäisin niin että tämä fyysinen maallinen elämä ja sielun hengen elämä on tämä vaihteluväli.

Sielulla ei ole varsinaisesti nimeä mutta se on tietenkin osa meitä. Emme kuitenkaan itse nimeä itseämme kun synnymme mutta annammehan me joskus itsellemme lempinimiäkin tai esimerkiksi toteeminimiä tai erilaisia nimityksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sielu... Siitä on niin monenlaista opetusta mikä se on. Itse olen taipuvainen uskomaan buddhalaistyyppiseen näkemykseen, että tavallaan sielua ei ole, ei ole sellaista ikään kuin ruumiillisen ihmisen kaltaista, mutta "henkimäistä" tai aineetonta otusta, jolla voisi olla nimi ja ominaisuuksia. Huomattavaa on, että vaikka buddhalaiset eivät usko tällaiseen sieluun, he uskovat jälleensyntymiseen. Mikä siis syntyy uudestaan, jos sielua ei ole ja ruumis kuolee? Buddhalaiset näkevät yksilön olemassaolon prosessina, ei niinkään objektina. Se prosessi on käynnissä olitpa kuollut tai elävä, mutta vain elävä-vaiheessa on näkyvissä keho ja mieli, ikään kuin kukka olisi avautunut kukkimaan muuten pelkässä vihreässä pensaassa. Sitä voi ajatella myös kuin aalto- ja hiukkasdualismina. Elämien välissä on vain aalto, energiaa, prosesseja, jotka tulevat johtamaan uuden mielen ja kehon syntyyn kausaation ja karman mukaan. Elämissä sitten aalto jähmettyy hiukkasm

Ei tarvitse olla tuossa uskonnossa, jos epäilee että osa syntyy uudelleen. Osa kai hengailee muualla.

Minulla ainakin löytyy Umpisielu, Peräsielu ja Ohutsielu.

Mitä jos sielulla on nimi. Ja värähtely. Ei pelkkä koodi. Mitä jos edellisissä elämissä oli monta erilaista nimeä. Ellei suosi samanlaista.

Vierailija kirjoitti:

Elämien välit käsittäisin niin että tämä fyysinen maallinen elämä ja sielun hengen elämä on tämä vaihteluväli.

Sielulla ei ole varsinaisesti nimeä mutta se on tietenkin osa meitä. Emme kuitenkaan itse nimeä itseämme kun synnymme mutta annammehan me joskus itsellemme lempinimiäkin tai esimerkiksi toteeminimiä tai erilaisia nimityksiä.

Ei sielu ole osa meitä. Se ei ole mikään erillinen tietoisuus, vaan me ollaan se sielu. Ilman sinua kehossasi, kehosi on vain lihanpala.

Sanotaan vaikka näin, että jos nyt kokisit oben, eli ruumiista irtaantumiskokemuksen: eroat siis kehostasi. Se mikä siis eroa kehostasi, on SINÄ. Ei siis jokin erillinen henki, joka on jotenkin osa sinua, vaan sinä ihan kokonaan.

No sanotaan, että tässä irtaantumiskokemuksessa katsot kehoasi jostain ylhäältä tai vierestä tai mistä vain, niin saatat ajatella "Hetkinen. Miten voin olla tuossa, kun olen tässä?" Sitten tajuat, että että se keho ei ole sinä. Se on vaan kulkuneuvo sinulle. Sinun ruumiillasi ei ole sielua, vaan sinä olet se sielu, jolla on ruumis.



Kun kehosi kuolee ja elämäsi päättyy, olet ihan yhtä elossa kuin aina ennenkin. Itse asiassa jopa enemmän elossa. Sinulla ei vaan enää ole kehoasi.



Olet energiaa, joka antaa kehollesi elämän. Tiede sanoo, että energiaa ei voi synnyttää tai tuhota, sitä voi vaan siirtää tai se muuttaa olomuotoaan.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole sielua. Sinä olet sielu. Jos et ole kehossasi, eli kehosi kuolee ja irtaudut siitä, niin ei ole mitään epämääräistä ja erillistä "aavetta", "henkeä" tai "tietoisuutta" joka lähtee pois kehostasi, se on _sinä_ ihan kokonaisena. Mitään kuolemaa ei ole. Lihallinen keho on vain kulkuneuvo meille, ihan kuin auto. Kuoleminen on vaan sitä, että poistut kehostasi. Mikään ei lopu. Ainoastaan elämäsi alaviite matti/maijavirtasena päättyy.

Me olemme (siis me sielut) kaikki yksilöitä ja meillä on meidän oikeassa maailmassa omat nimet. Ne ovat eri nimiä kuin mitä meillä on täällä maan päällä. Olemme kaikki yksilöitä, mutta silti osa laajempaa tietoisuutta/kokonaisuutta, joka on Jumala.



Olet ihan samalla tavalla olemassa ja oma persoonasi vaikka fyysinen kehosi olisi mennyttä. Tämä maanpäällinen elämä on eräänlainen simulaatio ja nämä kehot nimineen ovat meidän avattaria. Kun tämä päättyy, niin se on tav

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole sielua. Sinä olet sielu. Jos et ole kehossasi, eli kehosi kuolee ja irtaudut siitä, niin ei ole mitään epämääräistä ja erillistä "aavetta", "henkeä" tai "tietoisuutta" joka lähtee pois kehostasi, se on _sinä_ ihan kokonaisena. Mitään kuolemaa ei ole. Lihallinen keho on vain kulkuneuvo meille, ihan kuin auto. Kuoleminen on vaan sitä, että poistut kehostasi. Mikään ei lopu. Ainoastaan elämäsi alaviite matti/maijavirtasena päättyy.

Me olemme (siis me sielut) kaikki yksilöitä ja meillä on meidän oikeassa maailmassa omat nimet. Ne ovat eri nimiä kuin mitä meillä on täällä maan päällä. Olemme kaikki yksilöitä, mutta silti osa laajempaa tietoisuutta/kokonaisuutta, joka on Jumala.



Olet ihan samalla tavalla olemassa ja oma persoonasi vaikka fyysinen kehosi olisi mennyttä. Tämä maanpäällinen elämä on eräänlainen simulaatio ja nämä kehot nimineen ovat meidän avattaria. Kun tämä päättyy, niin se on tav

Tässä on kaunista tekstiä. Ei ihan tullut selville mitä avatar-uskoa tämä on vai onko  jonkinlaista New Agea, en myöskään paljoa tunne näitä suuntauksia. Ei ole tarkoitus leimata, korjatkaa tarvittaessa.

Uskon itsekin harjoitteluun, lihasten ja henkisten asioiden kanssa. Uskon  Jeesukseen. Kristinuskon mukaan Jumala on luonut meille ku0lemattoman sielun. Tämän sielun "kohtalon" ratkaisee tämän elämän jälkeen suhde Jeesukseen: olemmeko ottaneet Hänet vastaan omaksi Vapahtajaksemme vai torjuneet Hänet. Apostolisessa uskontunnustuksessa puhutaan ylösnousemuksesta myös fyysiseltä kannalta, ylösnousemusr**mis on vaan toisenlainen kuin nykyinen.

Jeesusta kannattaa etsiä! Hänkin etsii meitä. Siunausta kaikille!

Uskon, että voit saada saman nimen jatkossakin, jos olet kovin kiintynyt nimeesi.

Se mikä jäi mietityttämään, että mikä on niin hieno nimi? :D

Itsellänikin on ihan nätti etunimi, sellainen kansainvälinen ja oikein sopiva. En kyllä osaa ajatella, että olisi ihan pakkojen pakko pitää tämä nimi ikuisesti, seuraavissa elämissä tai sieluna taivaassa.

Sielun totuus

Sielu = Jumalan elävä sana eli totuus. Sana on "minä" ja "minä" on kaikki mitä on. Ihminen on kuva "minästä" Jumalan sanasta, joka on mitä on.

Silloin Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu. 1. Moos. 2:7

Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan. 1. Moos. 6:13

Ja Herra tunsi suloisen tuoksun ja sanoi sydämessänsä: "En minä koskaan enää kiroa maata ihmisen tähden; sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka. Enkä minä koskaan enää tuhoa kaikkea, mikä elää, niinkuin nyt olen tehnyt. 1. Moos. 8:21

Jumala vastasi Moosekselle: "Minä olen se, joka minä olen". Ja hän sanoi vielä: "Sano israelilaisille näin: 'Minä olen' lähetti minut teidän luoksenne". 2. Moos. 3:14

Me olemme Jumalan sanoja, sielun hedelmiä.

Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Matt. 7:20

Minä ja Isä olemme yhtä. Joh. 10:30

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Joh. 17:17

Jumala (Rakkaus) valitsee "hyvät" sanat, jotka kelpaavat "minulle" ja turhat "pahat" sanat poltetaan, koska ne ovat täynnä vihaa, eivätkä ole totta ja ne katoavat eli joutuvat kadotukseen.

Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Matt. 7:19

Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa. Matt. 24:35

Mutta minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, minkä ihmiset puhuvat, pitää heidän tekemän tili tuomiopäivänä. Matt. 12:36