Yhteiskunnassa kaikki voisivat paremmin, jos äidit (isät) olisivat kotona

tässä yhteiskunnassa, joka voisi paremmin, kun olin kotona...

vaikka pidempäänkin, mutta todennäköisesti lähden töihin kun nuorin on kolmivuotias.



Kun minä eli äiti olen kotona pääsee isä tosiaan helpommalla, ei tarvitse puuttua hänen kotitöihin juuri lainkaan vaan voi keskittyä olemiseen lastensa kanssa.



Olen välillä ollut töissä ja silloin oli hermot kireällä kaikille. Elintaso ehkä laskee, kun vain toinen on töissä, mutta elämänlaatu on ehdottomasti parempaa, kuten ap kertoikin.



Jos vain kaikilla olisi mahdollisuus valita, mutta kaikilla ei ole.

Kun viestissäsi tarkensit sen 1½ vuoteen, niin olen aikalailla samoilla linjoilla.



Toki kaikille se ei ole taloudellisesti mahdollista mutta varmaan useimmille tuo muutama kuukausi on mahdollinen järjestää. Silti täytyy muistaa, että perheillä on monenlaisia tilanteita ja erilaisia hoitomahdollisuuksia ja arki voi olla tosi hyvääkin vaikka lapsi menisi tuota nuorempana hoitoon.

ja olettaa toki näin olevan... hienoa.

nuoremman vie hoitoon. Hänen ääntään ei vain usein tajuta kuunnella.

- kotona olo rauhoittaa ja selkiinnyttää arvomaailman

Miten se selkiinnyttää arvomaailman? Onko oletus se, että ihmisten arvomaailma on jotenkin epäselvä aiemmin??

Minua ei rauhoita kotona olo, vaan pikemminkin se, että voin tehdä myös muuta kuin olla kotona. (Lapsemme ei ole päivähoidossa, hoidamme kotona, mutta onneksi pystymme jakamaan hoitovastuun, koska kumpikin kaipaamme myös muunlaisia kuvioita elämään kuin kotona olemista).

yrität kai sanoa tuossa "työelämän näkökulmassa", että vanhemmista se, joka jatkaa töissä, saa rauhassa tehdä sitä. No ei välttämättä saa, jos lapsi on huono nukkumaan tai sairastelee, silloin tarvitaan molempia vanhempia tasaamaan valvomisen taakkaa ja työssäkävijä kärsii siitä väkisinkin. No, jos tuo eka työhön keskittymisviesti tarkoittaa sitä, niin mitä toisen ranskalaisen viivan kohta tarkoittaa, sehän on sama asia. Entä kolmas, miten niin kummankaan työnantajat eivät tee tappiota? Ilman muuta sen vanhemman työnantaja "kärsii", joka on kotona - vanhempainvapaiden kustannuksia kun ei nykyään jaeta.

Ja "tauko ja lepo työelämästä" on myös aika lailla katsojan silmässä.

Entä sitten tuo kotona olon rauhoittavuus ja arvomaailman selkeytyminen? Ei noin voi kategorisesti väittää. Kotona olo on usein ahdistavaa ja tylsistävää, kun älylliset haasteet ja aikuisseura puuttuvat.

Lapselle varmasti olisi hyväksi, jos vanhempainlomat olisivat vähän pidemmät - edellyttäen tietysti, että vanhempi on suhtkoht normaali ja kotonaolo sujuu.

hoitamassa lasta niin, että lapsi olisi ainakin 1,5 vuotta. Perustelen.

Lapsen kehitys:

- lapsi ei tarvitse mitään kodin ulkopuolista aktiviteettia ennen mainittua ikää, tämä on todettu kaikissa tutkimuksissa ympäri maailman.

Työelämän näkökulma:

- mies (nainen) saa rauhassa keskittyä työhönsä, ei työstä poissaoloja.

- äidille(isälle) ei tule niinikään työstäpoissaoloja

- kummankaan työnantajat eivät tee tappiota tämän takia

-molemmat vanhemmat tai toinen vanhemmista saa taukoa ja lepoa työelämästä.

Henkinen kasvu ja kehitys (vanhemmat):

- kotona olo rauhoittaa ja selkiinnyttää arvomaailman

- lisää vanhemman ja lapsen hyvää vuorovaikutusta ja sitä kautta koko perheen hyvinvointia

Argumentteja puolesta tai vastaan? Seison milloin tahansa tämän mielipiteeni takia ja olen valmistautunut väittelyyn :-)

Hyvää päivänjatkoa kaikille!

Yhteiskunnassa kaikki hyvin.

Jos toinen vanhempi on kotona, hän voi ottaa enemmän vastuuta valvomisista jotta työssäkäyvä voi nukkua ( ja joka tapauksessa yhteiskunnalliselta kannalta ajateltuna yksi väsynyt vanhempi töissä on parempi kuin kaksi väsynyttä vanhempaa).



ap

jos aikuinen kokee sen niin, hänen tehtävänsä on kasvaa henkisesti siinä kohtaan. Tärkeintä ja oleellisinta kun on lapsen hyvinvointi. Tylsyys ja turhautuminen eivät ole lapsen tunteita, vaan tasainen arki on hänen kehitykselleen elintärkeä.



Esimerkiksi tätä voi olla mainitsemani henkinen kasvu.



ap

paitsi, että nostaisin tuota ikää vielä ainakin vuodella. On surullista, jos alle 2v. on kokopäiväisesti päiväkodissa. Vaikka olis kuin loistava päiväkoti. Ja jos ei viihdy pari vuotta oman lapsen kanssa kotona, niin sekin on tosi surullista. Kaikilla ei ole tähän mahdollisuus ja jätetään nyt jotkut masennukset ja muut tästä pois. Suurin osa tähän kuitenkin pystyisi, jos oikeasti haluisi. Itse kävin juuri tutustumassa päiväkotiin, jossa omalle 2,5 veelle olis ollut paikka. Olin järkyttynyt ja peruin paikan. Pk oli pääkaupunkiseudun hätäratkaisu, eikä missään nimessä voida lukea mitenkään hyväksi. Minua kävivät sääliksi ne alle vuoden ikäiset ja juuri kävelemään oppivat, jotka sinne oli kuitenkin jätetty. Eivät olleet onnellisia ja varmasti vaikuttaa heidän elämään. En pystynyt jättämään omaa, paljon isompaa poikaa sinne ja lykkäsin hieman töihinmenoa, jotta saadaan asiat järjestettyä toisin. Ja kyllä, tulee olemaan taloudellisesti tiukkaa, mutta lapsi menee silti edelle. Jos ihan pieniä on aivan pakko jättää hoitoon, niin ainakin hoidon tason pitäisi parantua ja paljon. Luulen, että ne äidit, jotka eivät halua olla pitkään kotona eivät ole itsekään saaneet kotoa tarpeeksi lämpöä ja rakkautta ja nyt sitä on vaikea antaa eteenpäin. En halua haukkua ketään huonoksi vanhemmaksi ja kaikki elävät eri tilanteissa, mutta olen varma, että vauvan vieminen hoitoon jättää lapseen jäljen. Ja se vaikuttaa koko elämään.

Mikäs siinä, jos jokainen maksaisi kotona makaamisensa itse.



Voithan ehdottaa tätä kokoomuksen vaaliteemaksi ja pyytää EK:ta tukemaan sitä.

syyn taloudellisten syiden piikkiin. Ne äidit, jotka itse tiedän, olisivat helposti voineet valita pidemmän kotihoidon, mutta taloudellinen pakko kuulema oli. Miksi? Jotta



-voisi tehdä ulkomaanmatkan kerran vuodessa

-useamman risteilyreissun vuosittain

-pitää kahta autoa (koti ja työpaikka Helsingissä)

-muuttaa uuteen/suurempaan/paremmin varusteltuun

asuntoon



Toki mielestäni jokainen saa tehdä kuten omalle perheelle tai itselle parhaiten sopii, ikävää mielestäni on se, ettei voi sanoa todellista syytä eli lapsen kanssa arjen eläminen on tylsää heidän mielestään.



Saa kivittää, jos haluaa. Tilanteita on erilaisia, mutta useimmilla kahden vanhemman perheillä on oikeasti valinnan mahdollisuus, taloudellisestikin. Kaikkea ei tietenkään voi saada, elämä on valintoja.

jos aikuinen kokee sen niin, hänen tehtävänsä on kasvaa henkisesti siinä kohtaan. Tärkeintä ja oleellisinta kun on lapsen hyvinvointi. Tylsyys ja turhautuminen eivät ole lapsen tunteita, vaan tasainen arki on hänen kehitykselleen elintärkeä.

Esimerkiksi tätä voi olla mainitsemani henkinen kasvu.

ap

ei lapsen tasainen arki tarkoita samaa kuin tylsyyden ja turhautuneisuuden sietäminen! Ei myöskään ole mitään "vanhemman tehtävää sietää aivojen tylsistymistä" - toki, jos haluaa niin tehdä, niin sitten ihan ok. Mutta eikö järkevämpää olisi miettiä sellainen ratkaisu, jossa sekä lapsi että myös vanhemmat olisivat tyytyväisiä?

En oikeasti usko että ap olet tosissasi, nämä viestisi kuulostavat provoilta. No mikäs siinä, onhan se kiva väitellä vaikka täällä chatissä, ehkä se pitää sen arjen tylsyyden loitolla, niinkö?

Et ole ymmärtänyt ollenkaan, mitä on arki lapsen kanssa kotona..

eivät kaadu myös ta:n niskaan?



Sijainen ei ole ilmaista, mutta pahempana varmaan ovat lomakorvaukset... ne nyt ainakin kaatuu...



Ja vaikka yhtään kustannuksista ei kaatuis ta:lle, niin varmaan tajuat, että jollekin taholle kaatuu, ja mahtaako valtiolla olla tosiaan näin järkevään ratkaisuun riittävästi varaa, kun nytkään ei rahat kunnolla riitä.

eivät kaadu myös ta:n niskaan? Sijainen ei ole ilmaista, mutta pahempana varmaan ovat lomakorvaukset... ne nyt ainakin kaatuu... Ja vaikka yhtään kustannuksista ei kaatuis ta:lle, niin varmaan tajuat, että jollekin taholle kaatuu, ja mahtaako valtiolla olla tosiaan näin järkevään ratkaisuun riittävästi varaa, kun nytkään ei rahat kunnolla riitä.

tyytyä matalampaan elintasoon? Hetikaikkimullenyt..

syyn taloudellisten syiden piikkiin. Ne äidit, jotka itse tiedän, olisivat helposti voineet valita pidemmän kotihoidon, mutta taloudellinen pakko kuulema oli. Miksi? Jotta

-voisi tehdä ulkomaanmatkan kerran vuodessa

-useamman risteilyreissun vuosittain

-pitää kahta autoa (koti ja työpaikka Helsingissä)

-muuttaa uuteen/suurempaan/paremmin varusteltuun

asuntoon

Toki mielestäni jokainen saa tehdä kuten omalle perheelle tai itselle parhaiten sopii, ikävää mielestäni on se, ettei voi sanoa todellista syytä eli lapsen kanssa arjen eläminen on tylsää heidän mielestään.

Saa kivittää, jos haluaa. Tilanteita on erilaisia, mutta useimmilla kahden vanhemman perheillä on oikeasti valinnan mahdollisuus, taloudellisestikin. Kaikkea ei tietenkään voi saada, elämä on valintoja.

Ihan kuin te kotiäidit ettei itse kiikuttaisi vanhempia lapsia päiväkotiin uuden vauvan tieltä, jotta saatte "omaa aikaa" ja "tutustua rauhassa vauvaan" kun "vauvallakin on oikeus olla se ainoa lapsi edes joskus".

Mutta tämähän on toki Ihan Eri Asia.

Liisa Keltikangas-Järvisen kirjoista. En tahdo uskoa, että on ihmisiä, jotka tekevät ja saavat lapsia ja sitten vetoavat vääriin ratkaisuihinsa syillä "Äitinkinpitääsaadaollatyytyväinen". Jos äidin tyytyväisenä pysyminen vaatii sen, että ihan pieni lapsi hylätään päiväkotiin, niin saisi jättää toden teolla ne lapset tekemättä.

Jos toinen vanhempi on kotona, hän voi ottaa enemmän vastuuta valvomisista jotta työssäkäyvä voi nukkua ( ja joka tapauksessa yhteiskunnalliselta kannalta ajateltuna yksi väsynyt vanhempi töissä on parempi kuin kaksi väsynyttä vanhempaa).

ap

olisi yhteiskunnallisesti ajateltuna parempi että yksi väsynyt töissä-toinen kotona olisi yhteiskunnalle parempi kun kaksi väsynyttä töissä?

Ekassa tapauksessa se kotona-olija on vaan ja ainostaan menoerä ilman verotulojen nettoa ja toisessa molemmat ovat nettomaksajia (vaikka väsyneitä). Ihme logiikka.

Yhteiskunnan hyvä on monesti eri asia kun yksilön paras mutta kun näitä täällä koko ajan sekoitetaan niin jää aika tyhjäpää kuva monesta kotiäidistä.