Sinä, joka tapasit miehesi baarissa :)

ei lupaa hyvää... :D

toisiamme vielä perään, joten mies tuli pyytämään tanssimaan. ja vielä hotelliinkin rynnättiin ekana iltana... Ja nyt ollaan oltu yhdessä 13v, lapsia 3 ja ihan yhtä ihana tuo on kuin silloin ekana iltanakin ;)

Tapasin mieheni juurikin baarissa yli 10 vuotta sitten. Rakkautta ensisilmäyksellä, molemmin puolin. Enkä siis koskaan ennen ollut uskonut sellaiseen!



Itse seurustelin silloin, mies ei. Siinä rytinässä meni kaikki suunnitelmat uusiksi, ja yhteen mentiin päätä pahkaa. Tunne yhteenkuuluvuudesta oli uskomattoman vahva.



Nyt olemme naimisissa, ja meillä on kolme ihanaa lasta. Yhä tunnistan miehen silmissä juuri sen saman ihanan pilkkeen, joka silloin vei jalat alta :)

tavallaan baarissa. Asumme pienessä kylässä ja tuo baari on ainoa seitsemän kilometrin säteellä. Miehen kanssa oltiin ennenkin juteltu mutta mitään ei ollut koskaan tullut.

Lopulta päädyimme etkojen jälkeen yhdessä erään bändin keikalle enkä kyllä vieläkään ajatellut, että meidän välille jotakin tulisi koska mies oli kaikkea muuta kuin minun makuuni.



Paria päivää myöhemmin tuli mieheltä tekstari joka kysyi, että voitasko vielä tavata. Päätin ihan huvin vuoksi suostua, koska yh:n elämässä ei paljoa vaihtelua ollut.



Ihan minun luonani tavattiin ekan kerran kun muksu oli poissa. Ei mitenkään hohdokasta; katseltiin jääkiekkoa =D



Asiat siitä sitten etenivät ja lopulta huomasinkin, että mies melkein asui meillä vaikka oma asunto oli viereissä talossa =D



Myöhemmin kuulin, että mies oli katsellut minua jo viimeiset pari vuotta mutta koska oli vähän ujo, ei uskaltanut tehdä aloitetta.

Tuleva aviomieheni oli vasta 22v. Aluksi törmäsimme toisiimme satunnaisesti baarissa. Joka kerta vietimme sen illan yhdessä.

Arkena olin sitten lasten kanssa kauppareissulla ja tuo nuorimies ajoi ohi.

Tuli samaan kauppaan ja ostimme jäätelöt. Söimme niitä lasten (lapset sai myös jäätelöt) esiintyessä vierässä. Silloin sovimme ensimmäiset treffit.

Nyt olemme olleet 20v yhdessä.

tyypin kanssa alkoi jutella niin jotain syttyi. Hän antoi mulle oman kuvansakin kun lähdin vessaan, ettei vaan unohdu tulla takaisin. No mun luo päädyttiin ja joo annnoin ekana yönä. Nyt takana yhteistä eloa 16 vuotta. Kaksi lasta ja koira, joten ihan peri suomalainen perhe.

juttu kyllä nyt ajatella että olemme tosiaan tavanneet baarissa, kun kumpaakaan ei baareissa käynti kovin kiinnosta nykyään. Juteltiin ennen pilkkua ja ihmettelin kun hän vaikutti niin kiinnostuneelta. Itse en ollut etsimässä seuraa tai miestäkään, eikä kyllä mieskään. Mies yöpyi tuolloin luonani, kun asuin kätevästi baarin vieressä ja jatkoimme juttelua melkein koko yön. Hän tosin seurusteli tuolloin, eikä tilanne silloin johtanut mihinkään öh toimintaan. Tapasimme muutaman kerran miehen ehdotuksesta, mutta en halunnut alkaa suhteeseen varatun miehen kanssa, enkä alkanutkaan. Mies kuitenkin erosi muutaman kuukauden kuluttua silloisesta tyttöystävästään ja otti minuun uudelleen yhteyttä vähän sen jälkeen.



Vinkiksi siis, että ole niin kuin et etsisi miestä tai seuraa =)

ja jos menet varatun miehen kanssa yhteen, niin muista, että hänen moraalinsa sallii myös sinun pettämisesi.

ihania juttuja, arjen romantiikkaa! :)) Lisää lisää, minä luen uteliain silmin. :)



Ja joo, aion tosiaan olla "etsimättä seuraa", siis varsinaisesti en etsikään, sen verran tuore ero takana, mutta jos edes jotain laastaria... ;)



*ap

ja jos menet varatun miehen kanssa yhteen, niin muista, että hänen moraalinsa sallii myös sinun pettämisesi.

mutta tällainen toiminta ei millään lailla koske mua. :)

Päädyttiin sänkyyn ensimmäisenä iltana. Olin leski, hän juuri eronnut tyttöystävästään. Mulla lapsi, hänellä ei. Soitti seuraavana päivänä ja pyysi kahville. Fyysinen himo oli jotakin ennenkokematonta, ja edelleen sovimme hyvin yhteen. Nyt naimisissa 7 v. :)

Meillä oli yhteisiä ystäviä ja satuttiin sitten samaan porukkaan tanssilattialle ja siinä jotain alettiin porista (siinä määrin mitä siinä metelissä voi). Mentiin sitten tilaamaan drinksuja ja loppuilta oltiinkin niinku paita ja persaus. Valomerkki tuli ja baari tyhjeni, me vaan jäätiin höpöttämään sohvalle kunnes kaverit soitteli ulkoa että mihin ihmeessä on jääty kun koko baari oli jo tyhjä melkein ja baarimikkokin tuli lopulta häätämään ulos. Ei oltu ollenkaan huomattu tuota paikan kiinni menemistä.



Oltiin kyllä aika huppelissa kumpikin sinä yönä etten oikein uskonut että tuosta mitään tulisi. Kuitenkin sitten tekstailtiin ja sovittiin treffit ja nähtiin melkein joka päivä. Siltikään en uskonu sen olevan mitään vakavaa, ei ollu mitään "päätä pahkaa rakastumista" tai "jalat alta" -meininkiä, mutta siitä se suhde syveni ja lopulta piti myöntää, että enhän minä enää ilman tuota ihanaa ja huomaavaista höpsöä osaa elää. Rakkaus syttyi hitaasti, mutta on sitten sitäkin syvempi. Nyt olaan oltu viitisen vuotta yhdessä ja vaikka aika ei sinänsä ole älyttömän pitkä, ollaan me koettu yhdessä sellaisia asioita, niin ihania kuin ikäviäkin, että uskon tämän suhteen kestävän ikuisesti!?

mieheni löysin vuonna 2004. Oltiin kumpikin töissä ko. hiihtokeskuksessa, hän oli paikallinen, minä tulvan tuoma... Katsottiin toisiamme syvälle silmiin. Vietettiin iltaa yhdessä, kaveriporukassa ja lähdettiin samoille jatkoille. Rakastuttiin. Oltiin yhdessä koko talvi. Elämät ja jotkut väärinkäsitykset ajoivat meidät erilleen kevään tullen. Kumpikaan ei koskaan voinut unohtaa toista, vaikka elettiin ja oltiin muiden kanssa. Ne muut olivat korvikeihmisiä. Oltiin erossa yhteensä 5,5 vuotta ja joka ikinen vuosi mies pyysi minua takaisin, vaikka teki jopa eräälle korvikeihmiselle lapsen. Kukaan (no, muutamat tiesivät, kuten miehen veljet ja minun ystävät) ei tiennyt mitään meidän tunteista ja toiveista. Lopulta mies sai korvikkeista tarpeekseen, oli yksin ja teki kaikkensa, että yhteen palataan. Minä asuin vielä silloin korvikkeen kanssa. Revin itseni irti siitä. Palattiin yhteen, alettiin rakentamaan taloa, vauva sai alkunsa ja meidät vihittiin. Poikavauva syntyy huhtikuussa. Poikavauva minun ja mieheni ensimmäisenä lapsena on unelmiemme täyttymys. Ennen niin itsepäinen ja äkkipikainen mies on rauhoittunut ja alkanut kasvaa isyyteen. Hän on minun elämäni mies ja tiedän olevani hänen elämänsä nainen, meitä ei erota ikinä mikään. Minä rakastan häntä ja hän rakastaa minua enemmän kuin mitään koskaan ikinä. Eli tsemppiä vaan sulle, kyllä tosi rakkaus voi löytyä mistä vain ja vaikka sitten vaikeuksien kautta!!!