Onko normaalia ettei tykkää asiakaspalavelutöistä ollenkaan??

On. Se on ihan hirveää työtä.

Vierailija kirjoitti:

On. Se on ihan hirveää työtä.

Tuntuu jotenkin väärältä. koska kaikki ovat olleet kuitenkin ystävällisiä minua kohtaan... En edes tiedä miksi olen uupunut. Tuntuu että vain joudun feikkaamaan millainen olen jatkuvasti....

Ihan normaalilta tuo kuulostaa. Olet vain sellainen ihminen, josta muut ympärillä olevat ihmiset imevät energiaa sen sijaan, että saisit heistä energiaa. Itsellänikin menee pari päivää toipua esim. sukujuhlista, jossa olen joutunut ponnistelemaan itseni äärimmilleen sosiaalissa tilanteissa. Asiakaspalvelutyö ei todellakaan olisi minua varten. Kyllähän minäkin haluaisin toisinaan olla sosiaalisempi ja nauttia niistä tilanteista enemmän, mutta tällainen minä nyt vain olen ja sillä hyvä. Parempi, kun vain hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, antaa anteeksi itselleen sen, että ei pysty samaan kuin jotkut muut ja jatkaa elämää siten kuin itse parhaiten osaa. Ei ole keltään muulta pois - eikä sinultakaan, kun hoksaat, että ei sen elämän tartte samaan muottiin muiden kanssa mahtuakaan.

Koko työura asiakaspalvelutyössä, enkä pidä siitä vieläkään. Asiakkaista on viime vuosina tullut ilkeämpiä,  röyhkeämpiä  ja typerämpiä, kuin koskaan aiemmin. Kuvitellaan, että kaiken saa repiä auki, sotkea ja tuhota, että voi sanoa mitä tahansa, että huutamalla saa aina tahtonsa läpi, ja kaikille itseaiheutetuille vioille ja rikkoutumisille on löydyttävä joku joka korvaa täysimääräisesti vahingon. Tällaisten ihmisten takia en jaksa olla vapaalla yhtään sosiaalinen, vaikka yksikin mukava asiakas riittää pelastamaan päivän.

Itsellenikään tuo työ ei sopinut ollenkaan vaan just tuo puheliaan ja supersosiaalisen rooli uuvutti ihan tyystin. Sinänsä kyllä tykkäsin siitä että on samaan aikaan monta hommaa kesken eikä kiirekään haitannut, mutta tuo jatkuva sosiaalinen kanssakäyminen mukavienkin ihmisten kanssa vaan oli liikaa. Ja kaikki ihmiset ei tosiaankaan ole mukavia..

Lopulta siis en kestänyt nähdä vapaa-ajalla ihmisiä missään, en edes telkkarissa ja ystäviäkään en jaksanut nähdä tai puhua edes puhelimessa. Radiota en voi harkita kuuntelevani vieläkään koska ihmisten puhe saa ärtymään. Sama juttu näiden kaikkien vaaliväittelyiden jne kanssa eli ne on mielenkiintoisuudestaan huolimatta ihan tuskaa ja tulee se vanha ahdistus.

Tuo työ teki minusta yksinäisen ja erakon.

Ei kaikki työt sovi kaikille. Ei tuosta kannata ahdistua, olet oppinut itsestäsi tärkeän asian eli et viihdy asiakaspalveluhommissa ja kuormitut siitä. Ei se tarkoita, että sussa olisi mitään vikaa, sun vahvuudet on selvästi jossain muissa jutuissa kuin sosiaalisissa tilanteissa. Kyllä niitä sosiaalisiakin tyyppejä välillä väsyttää asiakaspalveluhommat, se on melkoisen kuormittavaa olla tekemisissä jatkuvasti vaihtuvien ihmisten kanssa. Monella on työrooli, joka auttaa jaksamaan töissä ja sitten vapaalla järjestää asiansa niin, että on mahdollista olla oma itsensä ja palautua töistä. Tiedän itse aika monta ihmisten parissa eri ammateissa työskentelevää, jotka vapaa-ajallaan mielellään ovat itsekseen/perheensä/aivan läheisimpien parissa rauhoittuen, heitä ei kiinnosta vapaalla nähdä ihmisiä. Jos olet vasta aloittanut töissäsi, niin muista, että alku on aina opettelua ja siksikin raskasta, kun tulee paljon uutta asiaa ja uudet työkaverit. Mikäli työkaverit on ystävällisiä ja työpaikalla hyvä yhteishenki, voit myös kysyä kollegoiltasi, mitä tapoja heillä on palautua töistä ja mahdollisista hankalista asiakaskohtaamisista. Saatat saada toimivia vinkkejä, joiden avulla jaksat työssasi nykyistä paremmin. Mikäli koet työsi pidemmän päälle liian kuormittavaksi, kannattaa katsella ja hakea muita töitä, missä et koe samankaltaista uupumusta.

Ei se vain sovi kaikille joten siksi kannattaa valita työ jossa viihtyy.

Onhan se tietynlaista roolin vetämistä (toki kuten kaikki tai useimmat työt) ja usein samojen asioiden loputonta hokemista. Mukavatkin asiakkaat ovat usein täysin pihalla kaikesta jne.

Asiakaspalveluhommissa voi aidosti viihtyä vain ääriekstrovertti jolla on mieluusti myös hyvät sosiaaliset taidot ja joka ei ota itseensä jos tulee joku mulqvisti kohdalle.

Etenkin introverteille tuo on rasittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Koko työura asiakaspalvelutyössä, enkä pidä siitä vieläkään. Asiakkaista on viime vuosina tullut ilkeämpiä,  röyhkeämpiä  ja typerämpiä, kuin koskaan aiemmin. Kuvitellaan, että kaiken saa repiä auki, sotkea ja tuhota, että voi sanoa mitä tahansa, että huutamalla saa aina tahtonsa läpi, ja kaikille itseaiheutetuille vioille ja rikkoutumisille on löydyttävä joku joka korvaa täysimääräisesti vahingon. Tällaisten ihmisten takia en jaksa olla vapaalla yhtään sosiaalinen, vaikka yksikin mukava asiakas riittää pelastamaan päivän.

Miksi et vaihda uraa jos olet noin onneton? Tuskin se työ jatkossakaan tulee paremmaksi muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Asiakaspalveluhommissa voi aidosti viihtyä vain ääriekstrovertti jolla on mieluusti myös hyvät sosiaaliset taidot ja joka ei ota itseensä jos tulee joku mulqvisti kohdalle.

Monet asiakkat haluaa myös keskustella myyjän kanssa niinkuin se myyjä olisi heidän ystävä. Varsikin vanhemmat ihmiset. OK, ymmärrän tuon mutta minulle tuo on äärimmäisen raskasta kun pitäisi koko ajan miettiä että mitä sanoo. Minulle kun se pälpätys ei vaan tule luonnostaan...

En minäkää asiakaspalavelusta tykkee, oun enennän nuita piällysmiehiä.

Jotenkin tuo sanan "normaalia" (viittaa ajatukseen, että enemmistö on tämänkaltainen) käyttö on tässä yhteydessä outoa.

Mutta kaikki eivät ole luonteeltaan sellaisia, että asiakaspalvelutyössä viihtyisivät. Itse en jaksaisi missään perus vaate- tai ruokakaupassa (hyllytystä ja rahastusta), mutta jossain erikoiskaupassa kuten pelikauppa (asiakkaat voi oikeasti kaivata apua/vinkkejä) voisin viihtyä.

On. Ei se asiakaspalvelutyö kaikille sovellu. Riippuu paljon alastakin ja asiakaskunnasta. B2B on ihan eri asia kuin tavan tallaajien palvelu.

Kuinka moni ihminen aidosti jaksaisi esim. seisoa ruuhkaisessa ja kovassa metelissä kauppakeskuksen käytävällä 8h päivässä hankkimatta burnoutia?

Ihmiset on epäkohteliaita, sivistymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Koko työura asiakaspalvelutyössä, enkä pidä siitä vieläkään. Asiakkaista on viime vuosina tullut ilkeämpiä,  röyhkeämpiä  ja typerämpiä, kuin koskaan aiemmin. Kuvitellaan, että kaiken saa repiä auki, sotkea ja tuhota, että voi sanoa mitä tahansa, että huutamalla saa aina tahtonsa läpi, ja kaikille itseaiheutetuille vioille ja rikkoutumisille on löydyttävä joku joka korvaa täysimääräisesti vahingon. Tällaisten ihmisten takia en jaksa olla vapaalla yhtään sosiaalinen, vaikka yksikin mukava asiakas riittää pelastamaan päivän.

Sama vika täällä. Kiitollinen, että on työpaikka,mutta kyllä se vie mehut. Vapaa-ajalla en jaksa olla yhtään sosiaalinen. Aion aloittaa pikku hiljaa opiskelun, jos pääsisin johonkin muuhun työhön. 

On normaalia. Firmoissa voi olla siihen kummallisia sääntöjä ja aikatauluja, ellei asiakaspalvelija vaihdu välillä. Ei se ole kaikille.

Luulin,etten tykkää asiakaspalvelusta kun olin töissä ravintolassa. Monesti toivoin pääseväni töihin tehtaaseen, jossa ei ole kuultukaan asiakkaista.

Nyt olen asiakaspalvelussa isännöitsijätoimistossa ja pääsääntöisesti tykkään, koska asiakkaat on selviä (124ainakin enimmäkseen).