Lue keskustelun säännöt.
Suhtautuminen entiseen asuinpaikkaan, olenko outo?
10.08.2024 |
Ja heti alkuun niin kyllä, voin puhua mieheni kanssa ja sanoa jos en halua mennä tuohon paikkaan, mutta siitä ei nyt ole kyse. Vaan uteliaisuuttani haluaisin tietää ajattelisiko muut samoin vai onko tässä nyt kehittymisen paikka? 😅
Eli asuttiin 20 vuotta sitten yhdellä pienellä paikkakunnalla. Ollaan lähiaikoina menossa paikan läheltä ohikulkumatkalla ja mies suunnittelee miten ajellaan siellä ja käydään katselemassa paikkoja, ajetaan entisen kodin ohi jne.
Minulle tuo paikka aiheuttaa pelkkiä negatiivisia ajatuksia. Meillä oli tuolloin pienet lapset ja olin paljolti yksin heidän kanssaan. Lisäksi aistiyliherkkä koliikkivauva. Samaan aikaan suhteessa oli isoja ongelmia, mies valehteli paljon, sekoili toisten naisten kanssa jne. Kesti kauan päästä noista asioista yli mutta päästiin, ja nykyään suhteemme on hyvä.
Mutta nyt tuntuu, että en minä halua tuolla paikkakunnalla käydä. En halua ajaa tietä jonka varrella joskus kävelin itkien kotiin, kun näin mieheni toisen naisen kanssa jne. Tai ajaa kodin ohi jossa tunsin niin paljon ahdistusta. Onko ymmärrettävää, vai pitäisikö nyt vaan mennä ja siedättyä?
Kommentit (24)
Sano miehellesi, että sä et halua siellä käydä, koska sula on sieltä paskoja muistoja. Sillä siisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia olet tuollaisen typeryksen kanssa edelleen parisuhteessa?
Toisaalta Ei se ole paikkakunnan syy se huono liittonne
Sanot vaan että oli niin paskaa aikaa että et halua mennä sinne muistelemaan kun petit ja jätit minut yksin
"En halua ajaa tietä jonka varrella joskus kävelin itkien kotiin, kun näin mieheni toisen naisen kanssa jne. Tai ajaa kodin ohi jossa tunsin niin paljon ahdistusta."
Sano tämä. Sano, että voit jäädä vaikka kahvilaan siksi aikaa, kun mies käy muistelemassa menneitä. Ei sinun ole pakko lähteä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse paikasta vaan teidän huonosti liitosta silloin
kysy haluaako käynnin jälkeen terapiaan Sun kanssa käsittelemään niitä aikoja
olet siis jättänyt kädittelemättä nuo ajat kun niin ahdistaa
Joo, tuo on ihan normaalia ettei halua mennä johonkin paikkaan joka herättää ikäviä muistoja. Sen sijaan ei ole normaalia, että olet edelleen tuollaisen munapään kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"kun näin mieheni toisen naisen kanssa"
Itse pysähtyisin tuolle kohtaa ja kysyisin "mitä muistoja tulee mieleen "
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia olet tuollaisen typeryksen kanssa edelleen parisuhteessa?
Mies on vaan niin rakas ja kohtelee mua hyvin kotona ollessaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei se sua hyvin kohtele se on häntäheikki ja paska tyyppi. Jos kohtelidi hyvin se ei kuksisi muita eukkoja
pettäjä pettää aina
No, jo on ongelma. Pistä silmät kiinni ja kuulokkeet korville. Ei se kauan läpiajo kestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä vaiheessa kun on käsitellyt asian, se ei enää heilauta suuntaan eikä toiseen. Ole avoin miehellesi ja puhu hänelle siitä miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun.
Tärkeintä on kuitenkin että käsittelet asiat itsesi kanssa, asettaen oman hyvinvointisi ensimmäiselle sijalle. Elämä paranee kun on sujut menneisyytensä kanssa ja elää tietoisena siitä että omilla valinnoillaan voi parantaa elämänsä laatua.
Puhun kokemuksesta, on ollut paikkoja joihin en uskonut voivani enää palata. Kaikkiin liittyi se että häpesin koska olin antanut kohdella itseäni huonosti ja kannoin "uhrin syyllisyyttä" tapahtumista. Tänä kesänä jouduin yhteen paikoista, sattuman vuoksi, ja olen onnellinen että niin kävi. Kartalta on yksi tabu poissa, olen askeleen verran edennyt kohti vapaata elämää.
Ikävöinti entiselle kotipaikkakunnalle on joskus ollut, toisaalta draamaa oli aika paljon joten saisin päänsärkyä jos se pitäisi läpikäydä uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia olet tuollaisen typeryksen kanssa edelleen parisuhteessa?
Mies on vaan niin rakas ja kohtelee mua hyvin kotona ollessaan.
Ap
Tämä ei ollut tämän ketjun aloittajan kirjoitus. Oikea ap.
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun on käsitellyt asian, se ei enää heilauta suuntaan eikä toiseen. Ole avoin miehellesi ja puhu hänelle siitä miten hänen toimintansa vaikuttaa sinuun.
Tärkeintä on kuitenkin että käsittelet asiat itsesi kanssa, asettaen oman hyvinvointisi ensimmäiselle sijalle. Elämä paranee kun on sujut menneisyytensä kanssa ja elää tietoisena siitä että omilla valinnoillaan voi parantaa elämänsä laatua.
Puhun kokemuksesta, on ollut paikkoja joihin en uskonut voivani enää palata. Kaikkiin liittyi se että häpesin koska olin antanut kohdella itseäni huonosti ja kannoin "uhrin syyllisyyttä" tapahtumista. Tänä kesänä jouduin yhteen paikoista, sattuman vuoksi, ja olen onnellinen että niin kävi. Kartalta on yksi tabu poissa, olen askeleen verran edennyt kohti vapaata elämää.
Tällaista pohdintaa juuri hain aloituksella, kiitos! Asiat siis on jo aikaa sitten käsitelty miehen kanssa ja en esimerkiksi niitä naisia kohtaan mitään negatiivista tunne, en miestäkään koska on todellakin niistä ajoista muuttunut. Nyt vain huomasin itsessäni jännän reaktion kun paikkakunta tuli puheeksi, tuntui etten minä siellä halua käydä.
Mutta kirjoituksesi oli hyvä ja aloin ajatella että tapahtuihan siellä hyviäkin asioita, esim. kuopuksen syntymä ja muut monet kivat hetket lasten kanssa. Voi hyvin olla että siellä käyminen menisi kuten sinulla, taas yksi asia "kuitattu". Miehelle en ole vielä näistä mietinnöistä mitään puhunut, siellä käyminen tuli vasta esiin ja halusin miettiä asiaa ensin. On selvää että jos sanon etten piittaa siellä käydä, niin asia on sillä hyvä ja mies ymmärtää sen täysin. Ap
Mitä se äijä siellä muistelee, hoitojaan? Kun ei kerran perheensä kanssa viihtynyt niin ei ainakaan teidän yhteisiä muistoja. P*ska ukko.
En käsitä miten jotkut jaksavat loputtomiin mielistellä, antaa kaiken anteeksi ja keksiä positiivisia puolia asiasta kuin asiasta. Miehen mieliksi mennään huonojen muistojen äärelle, annetaan pettämiset ja itkut anteeksi, ja selitellään vielä, että "onhan siellä hyviäkin muistoja, kun nyt yritän oikein kovasti sellaisia kehittää". Suoraan sanottuna käy sääliksi tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten jotkut jaksavat loputtomiin mielistellä, antaa kaiken anteeksi ja keksiä positiivisia puolia asiasta kuin asiasta. Miehen mieliksi mennään huonojen muistojen äärelle, annetaan pettämiset ja itkut anteeksi, ja selitellään vielä, että "onhan siellä hyviäkin muistoja, kun nyt yritän oikein kovasti sellaisia kehittää". Suoraan sanottuna käy sääliksi tuollainen.
Mielenkiintoinen näkökulma että esimerkiksi oman lapsen syntymä ei olisi millään lailla positiviinen ja hyvä muisto, vaikka mies olisi ollut kuinka paska. Kertoo sinusta paljon.
Oletko sanonut nuo asiat miehelle?
"Mutta nyt tuntuu, että en minä halua tuolla paikkakunnalla käydä. En halua ajaa tietä jonka varrella joskus kävelin itkien kotiin, kun näin mieheni toisen naisen kanssa jne. Tai ajaa kodin ohi jossa tunsin niin paljon ahdistusta. Onko ymmärrettävää, vai pitäisikö nyt vaan mennä ja siedättyä?"
Jos mies vaatii sinne menoa, selosta ihan reippaasti kaikki tunteesi hänelle ja anna hänen katsoa paniikkikohtaustasi. Anna lasten kärsiä siitä myös. Turhaan paapot väkivaltaisen miehen tunteita suojelemalla häntä omien tekojensa seurauksilta