Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Että ottaa aivoon. 5v pilasi leipomisen.
01.02.2011 |
Piti viettää pullantuoksuinen leipomispäivä lasten kanssa. Otin hiivan pöydälle lämpenemään, menin laittamaan vauvan nukkumaan.
Tulin takaisin ja ilmoitin, että nyt aletaan leipomaan. 5v meni jostain syystä kallistelemaan biojäteastiaa, hätistelin sen pois siitä sotkemasta.
Sitten puuhaamaan leipomista - mutta eipä ole enää hiivaa pöydällä. Ihmettelin ja etsiskelin, huomasin 5v:n syyllisen naaman. Ei kun kysymään, missä on hiiva. 5v ei käy kertomaan, missä se on, kauhistelen, että ei kai se ole syönyt sitä kaikkea! (Sillä on käsittämätön hinku syödä hiivaa...) Sitten viimein yhdistän 1+1. Hiiva löytyy biojätteistä.
Eli 5v oli nakertanut hiivan kulmasta palasen, yrittänyt peittää jälkensä laittamalla loput biojätteisiin, kun tajusi, että aletaan leipoa, yritti salaa kaivella hiivan biojätteistä takaisin.
Voi huoh. Eipä sitten leivota pullaa, mutta enemmän mua surettaa lapsen vilpillinen käytös. Olen niiin pettynyt, että lapsesta on tullut tuollainen salakavala valehtelija.
Kommentit (40)
että viisivuotias lapsi olisi salakavala valehtelija.
Itsekin, varmaan suunnilleen samassa iässä, juksasin mummoani sanomalla, että kaapin ylimmällä hyllyllä on piparipurkki ja että siitä saa ottaa pipareita.
Oikeasti vanhempani olivat nimen omaan kieltäneet minua pyytämästä mummolta niitä pipareita.
Mutta halusin tietää, mitä tapahtuu, jos teen toisin kuin on käsketty.
Jouduin tietysti puhutteluun, jossa vanhempani tivasivat, että MIKSI teit juuri päinvastoin kuin sanottiin. No, viisivuotiaan elämänkokemus ei ole vielä kovin mittava, joten täytyyhän sitä testata, mitä seurauksia käskyn rikkomisella voi olla.
En tosin tiedä, onko tämä ihan verrattava tapaus, koska ilmeisesti sinä et kieltänyt lastasi syömästä sitä hiivaa?
Mutta tietyssä iässä juksaaminen on lapsille aika tavallista. Äitinikin on kertonut usein, miten hänellä oli lapsena tapana huijata vanhempia ja opettajia. Ihan kunnon ihminen hänestä silti aikuisena tuli. Lapsi vasta opettelee yhteiskunnan sääntöjä.
Joten ole huoleton, lapsesi käytös ei meistä ollut vilpillistä eikä hän todellakaan ole salakavala valehtelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä ei olisi provo, niin kuulostaisipa aika normaalilta lapselta...
Huono provo.
Kannattas laittaa lapsesi kunnon ruokavaliolle, joka sisältää tarpeeksi B-vitamiinia. Hiivanhinku lähtee.
vaikka tekisikin tollaista. Se vasta opettelee oikeaa ja väärää, eikä aina ihan onnaa. Ensi kerralla uusi yritys!
Harmituksen määrän voin kyllä kuvitella :(
5v on lapsi. Jokainen lapsi haluaa joskus jotain hyvää eikä ajattele seurauksia. Tottakai sinä tietysti kaadoit koko syyllisyydentakan pikku raukan niskaan? Että nyt perhe ei ole pullantuoksuinen unelma eli teistä kaikista tulee narkkareita!!!! ja homoja!!! ja äiti alkaa ryyppäämään!!!
Minä olisin antanut hänelle palan hiivaa etukäteen ja sanonut että älä syö kaikkea, sitä tarvitaan (eli tunnen lapseni) ja jos kuitenkin söisi sen, kävisin kaupasta hakemassa uuden tai käyttäisin kuivahiivaa.
Mutta tämähän oli provo, eikö olutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi jotkut tykkää syödä hiivaa ja jotkut ei? Mun mies ja lapset tykkää, itse en söisi kuin pakottamalla. Onko se joku vitamiineihin tms. liittyvä juttu tosiaan?
Kannattaisiko pitää kaapissa varuilta kuivahiivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi jotkut tykkää syödä hiivaa ja jotkut ei? Mun mies ja lapset tykkää, itse en söisi kuin pakottamalla. Onko se joku vitamiineihin tms. liittyvä juttu tosiaan?
Hiivaa ne ovat oluthiivatabletit ja -jauheetkin, ja eikös niiden syönti ollut oikein muotia tietyissä terveyspiireissä joskus aikaisemmin?
et joku syö hiivaa.Yök.Miksi ihmeessä? MIkä siinä voi vetää lasta tai niinkuin jollain mies,aikuista puoleensa.?Inhottaa ajatuskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaatoi mehulasin ja syytti siitä pikkusiskoaan. Siis aivan järkyttävää! Kasvaakohan siitä narsisti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsena hiivaa, en enää kyllä suuhuni laittaisi. Mun mummokin aina antoi herkkupalat ja sanoikin että kyllä kaikki lapset hiivalle on persoja :D
Oi niitä muistoja!
Kuka hullu tällaisen provon keksisi? :D
Ihan todella minua ärsyttää koko asiassa eniten tuo valehtelu. Ihan sama, vaikka sitä hiivaa olikin nakertanut.
En kaatanut syyllisyyden taakkaa lapsen niskaan, mutta sanoin kyllä, että eniten olen pettynyt valehteluun.
Ehkä meillä on huomenna pullapäivä, koska vauva ei enää tänään nuku toisia pitkiä päiväunia.
Itteäni kyllä harmittaa, ehdin jo hekumoida tuoreen pullan tuoksusta :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset juuttuvat pikku asioihin, eivätkä pääse yli harmistuksestaan. Toiset keksivät uudet reitin esteiden ohi, eivätkä jää märehtimään.
http://www.myllynparas.fi/portal/suomi/kuluttajat/reseptit/makeat_leivo…
--- eniten olen pettynyt valehteluun --- ap
Ei viisivuotias OSAA valehdella!!!!!!!!!!!! Hän vasta opettelee asioita, sinun kuuluu ohjata lastasi.
En tiedä kävitkö lukee tuon linkin, niin siksi teksti tässä
Usein narraaja hakee sosiaalisia rajoja tai pönkitystä itsetunnolleen, mutta joskus vanhempien on syytä katsoa peiliin.
Rehellisyyden täytyy kannattaa
Kun lapsi kärähtää valehtelusta, monet vanhemmat hermostuvat. Rehellisyyden arvo on suomalaisessa kulttuurissa korostunut, ja totuuden pienetkin vääristelyt voivat sen takia tuntua vanhemmasta loukkaavalta: Eikö lapseni enää luota minuun? Haluaako hän nolata vanhempansa?
Valehteluun ja narraamisen täytyy tietenkin aina puuttua, että lapsi oppii erottamaan toden ja valheen välisen rajan. Aikuisten maailmassa valehtelussa on toki aste-eroja.
On eri asia kaunistella kohteliaisuussyistä totuutta kuin valehdella päin naamaa olevansa täysin tietämätön esimerkiksi siitä, kuka naarmutti naapurin auton. Pieni lapsi ei sävyeroja kuitenkaan erota ja siksi aikuisen täytyy olla johdonmukainen opettaessaan hänelle totuudenkertomista.
Lapselle täytyy kuitenkin jäädä mielikuva siitä, että rehellisyys ja totuudenkertominen kannattaa, silloinkin kun on tehnyt väärin. Töppäilyistä voi tulla seurauksia, mutta lopputulos jää kuitenkin positiiviselle puolelle. Lasta myös kiitellään siitä, että hän uskaltanut kertoa totuuden ja myös töppäyksestä seuraava rangaistu voi olla silloin lievempi.
Lapselle voi sanoa esimerkiksi "Olet minulle niin tärkeä, että haluan aina tietää, mitä sinulle on oikeasti tapahtunut. Vain silloin pystyn auttamaan sinua kiperissä tilanteissa."
Uskaltaako totuuden kertoa?
Valhe voi myös olla lapsen keino pönkittää egoaan kavereiden silmissä. Hän ehkä pelkää, ettei riitä kavereille omana itsenään, ja valehtelee esimerkiksi omistavansa kadehdittuja muotileluja.
Egonkohotusvalheisiin on syytä suhtautua hienotunteisesti. Lasta ei ainakaan pidä mennä nolaamaan kavereidensa kuullen vaan asian voi ottaa puheeksi kahden kesken. Lapselle voi selittää, että jos uudet kaverit saavat tietää narraamisesta, he eivät ehkä usko muitakaan juttuja. On hyvä miettiä sitäkin, miten muuten lapsi voisi itsetuntoaan nostaa.
Lapsi saattaa muokata todellisuutta itselleen edullisempaan muotoon päästäkseen helpommalla ja välttyäkseen moitteilta. Hän ei ehkä uskalla kertoa vanhemmalle totuutta, koska tämä on joskus hermostunut liikaa lapsen töppäilyistä.
Lapsi saattaa vaistota vanhemman olevan tiukilla omassa elämässään ja haluaa säästää hänet ylimääräisiltä murheilta. Tai sitten lasta vain ärsyttää vanhemman hössötys ja tapa nostaa iso haloo aina, kun hän osoittaa merkkejä epätäydellisyydestä. Silloin aikuisen on syytä miettiä käytöstään.
Itseltään voi kysyä muun muassa, toistaako vanhempana lapsuudenkodista omaksuttua mallia, jossa lapsi hyväksytään vain myönteisine ominaisuuksineen. Mikä auttaisi paremmin sietämään tilanteita, joissa oma lapsi on ollut tottelematon?
Välillä toisen vanhemman voi antaa hoitaa kiperän tilanteen ja purkaa omaa kiukkuaan vaikka ystävälle. Eikö palkitsevinta sittenkin ole se, että lapsi uskaltaa kertoa aikuiselle ne kaikkien kipeimmätkin asiansa?
niin valehtelee. Hyvänen aika, mitä pullamössöä, ettei saisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Jos narraa, puhuu ei-totta, puhuu lööperiä
niin valehtelee. Hyvänen aika, mitä pullamössöä, ettei saisi puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
Luvatta pienen palan hiivaa syönyt 5-vuotias on oikeasti salakavala valehtelija. Mitäpä sitä mitenkään kaunistelemaan.
Samoin lapsi, joka ei koskaan tee mitään ilman lupaa eikä kokeile rajojaan, on apaattinen ja heikkolahjainen.
etteivät lapsesi uskalla olla rehellisiä?
Kuka hullu tällaisen provon keksisi? :D
kuka hullu suuttuu 5-vuotiaalle siitä, että hän syö keittiössä jotain joka on pöydällä, on syömäkelpoista ja mieluista.
Ja jos sitä on joskus ihmetelty sitä hiivansyöntiä ja kenties kiellettykin, niin tietysti lapsi tekee sen luontaisimman jutun - peittää jälkensä. Ole onnellinen että käytti biojäteastiaa. Siinä kohtaa on oppi mennyt perille.
Ei noin pieni lapsi pysty "nyt minä kyllä valehtelen" -tyyppiseen päättelyketjuun. Joten suotta olet lapselle raivostunut "valehtelusta". Ja ilmiselvästi olet raivostunut, kun nimittelet lastasi täällä palstalla.
Siksi luulin provoksi, että meidän perheessä jo tuollainen nimittely on kiellettyä. Niin aikuisilta kuin lapsilta.
Olitko kieltänyt hiivan syönnin erikseen tällä kertaa?
Aivan älytöntä, viisvuotias valehtelija...
Alue: Aihe vapaa
ja yritti piilotella asiaa, että on ihan tavallinen lapsi...
Paitsi äitinsä mielestä salakavala valehtelija. Niin hän itse kirjoittaa.