Ovatko isät aina ihan kartalla?

Huolehtiko omista, entä yhteisistä menoista? Muistiko sinun harrastuspäivät, entä jos olitte yhdessä sopineet vaikka pankissa käyntiä tms.?



On varmaan luonteenpiirrekysymyskin. Meillä mies juuri laittoi viestiä, että varasi lapselle neuvola-ajan parin viikon päähän. Mulle ei tullut mieleenkään, että synttärien teinoilla pitäis sellainenkin varata..

Mä olen alusta asti saanut yrittää pysyä kärryillä herran serkkujen lakkiaisista sun muista (tai siis en ole edes yrittänyt, mutta huonostipa niissä on sitten käynytkin).

Mies on aina huolehtinut niistä asioista ja menoista, jotka kokee tärkeiksi. Pankkiasiat yms. kuuluvat niihin, passin hommaaminen ei enää välttämättä kuulukaan. Ihmettelen sitä, ettei koe lasten menoja tärkeiksi, vaikka tiedän lasten olevan hänelle hyvin tärkeitä... Mitä ilmeisimmin luottaa siihen, että minä hoidan. Äitinsä ja mummonsa äitienpäiväkukat sentään nyttemmin huolehtii, kun olen tehnyt selväksi että MINÄ en niitä hoida.

Huolehtiko omista, entä yhteisistä menoista? Muistiko sinun harrastuspäivät, entä jos olitte yhdessä sopineet vaikka pankissa käyntiä tms.? On varmaan luonteenpiirrekysymyskin. Meillä mies juuri laittoi viestiä, että varasi lapselle neuvola-ajan parin viikon päähän. Mulle ei tullut mieleenkään, että synttärien teinoilla pitäis sellainenkin varata..

Eli kaikki vaan miehiään kouluttamaan! Mieheni on monella tapaa ihana puoliso, mutta armottoman hajamielinen ja epäkäytännöllinen. Kuuden vuoden yhteiselon jälkeen olen onnistunut kouluttamaan häntä siten, että ei men hermot ihan kokonaan. Vielä lapsen syntyessä oli sellainen, että tarvitsi jonkun muun antaman tehtävälistan pystyäkseen huolehtimaan ihan normaaleista kotitöistä. Saattoi haahuilla kalsareissaan tuntitolkulla kotona lehtiä lukien ja surffaten, vaikka pyykit olisivat pesemättä, jääkaapissa ei ruokaa ja muukin rempallaan. Ei alunperin tajunnut, miksi hänen pitäisi viedä roskat lähtiessään aamulla, jos minä jäin vanhempainvapaalla lapsen kanssa kotiin ja talossa ei ollut hissiä.



Kaikenlaista riitaa tästä on saatu aikaan ja mies välillä ollut itku silmässä "kun ei hän pahalla". Juu, uskon kyllä,että ei, mutta joku tolkku oli silti asioihin saatava. Olen sitten kädestä pitäen selittänyt, miten kotitöitä voisi rytmittää muiden asioiden lomaan, olemme jakaneet kotiin selkeitä vastuualueita (toinen hoitaa tiskit, toinen pyykit, toinen imuroi, toinen siivoaa vessat jne.). On alkanut vähitellen helpottaa.

Kyllä meillä mies on ihan kartalla asioista. On käynyt yksinään joskus lapsen kanssa neuvolassa tai lääkärissä, jollen ole päässyt.



Laitan tosin tärkeät tapahtumat myös hänen kalenteriinsa ylös (pöydällä kun on) ;) ja laitoin jääkaapin oveen viikkolistan, mitä minäkin päivänä on (joka viikko). Vähän itsellekin muistutukseksi.



Joskus huomaan itse, että en kuuntele kaikkea, mitä mies selittää mulle. Ehkä sitä vain välillä on omissa ajatuksissaan ja miettii omia asioita, ettei aina ole kuuntele.



Ehkä sitä myös voi "omia" lasten asioita omalle kontolleen huomaamatta. Osallistuuko mies lasten harrastuksiin? Onko hän missään kuljetusvastuussa? Ehkä voisi yrittää vaivihkaa antaa miehelle jotain tehtävää, että on mukana lasten touhuissa.

Siinä on tosiaan 5 pystysaraketta, joihin voi kirjoittaa menot. Meillä on jokaisemma oma sarake (isä, äiti, koululainen, vauva) plus yksi yhteissarake (lomat tms. kaikkia koskevat). Siihen kirjoitetaan pienimmätkin tärkeät menot hammaslääkäreistä ja koulun diskoista illanviettoihin ja harrastuksiin. Kun ne ovat paperilla ja jääkaapin ovessa, ovat ne minullekin olemassa. Jos niitä ei lue missään, en kerta kaikkiaan muista ja olen aivan ulalla.

Minä unohtelen juttuja, jos ei ole puhelimessa muistutuksia.

siis tietää mitä on ohjelmassa ja ottaa selvää jos ei tiedä, jne.



Mut enä mä silti voi päästää sitä yksin esim koulun vanhempainvarttiin tai tapaamiseen jonkun erityisopettajan tai lääkärin tai psykologin (juu meillä erityislapsi) kanssa. Koska rehellisesti sanottuna, se on liian pässi sellaisissa asioissa. Siis ihan fiksu mies ja älykäskin ja niin edelleen, mutta ei sen koulutustaso riitä puhumaan lääkärien ja opettajien ja muiden kukkahattutätien kanssa. Mä sen sijaan ymmärään niitä ja osaan muotoilla meidän huomiot ja kannan perille menevämmällä tavalla, koska mulla itsellänikin on kukkahattutätikoulutus. Miestä ne veisi kuin pässiä narussa.

enkä todellakaan tiedä, koska mieheni sisarukste ovat syntyneet tai millä luokalla lasteni serkut ovat. Mies huolehtikoot omistaan. Ja kun äitini aikoinaan ihmetteli, miksi en kanna velvollisuuttani ja hanki lahjoja miehen sukulaisille tai muista kukilla vastasyntyneen perhettä, totesin, että ne on miehen sukulaisia, ei sekään muista minun sukulaisteni synttäreitä.



Ja tuo sama mieheni kykeni varsin hyvin ennen liittoamme ostamaan kummipojalle lahjan aikanaan ja onnittelusoittamaan siskolleen. Niissä on pakko olla sisäänasennettuna joku lisäosa, joka laukeaa parisuhteen myötä ja estää kaikenlaisen sosiaalisen muistamisen.

rangaistukset. Kännykän hävittämisestä viikkorahat katkolle moneksi kuukaudeksi ym. Mitä jos itse hukkaat kännykän, miten itseäsi rankaiset? Saatko itsekin oikein arestia?

Ei mun mies ole tollanen.

Minä enempikin.

mutta on nyt ylittänyt itsensä kun jäi vuodenvaihteessa kotiin hoitovapaalle. Hän tietää/muistaa/älyää joka ikisen lasten menon/harrastuksen/läksyn/tapaamisen jne. ja oma-aloitteisesti tajuaa ottaa yhteyttä opettajaan/päiväkotiin/neuvolaan, jos sinne on asiaa. Minä taas palasin töihin ja tipuin kaikesta kärryiltä =( Ikävä myöntää, mutta on todella helppoa, kun se kotona oleva hoitaa kaiken, jolloin itse kyllä helposti ja todella nopeasti irtaantuu todellisuudesta.



Suosittelen siis lisäämään miehen vastuuta näissä kotiasioissa - kyllä he pystyvät jos on pakko!



Meillä on muuten eteisessä tussitaulu, johon merkitään pysyvien menojen (harrastukset) lisäksi kaikki yksittäiset menot (synttärit, tapahtumat, lomat jne.). Kaikilla kiireisillä perheillä kannattaa olla jotakin vastaavaa!

rangaistukset. Kännykän hävittämisestä viikkorahat katkolle moneksi kuukaudeksi ym. Mitä jos itse hukkaat kännykän, miten itseäsi rankaiset? Saatko itsekin oikein arestia?

Ehdottomasti kallein hukattu asia, mutta tänä talvena on taatusti enemmän ku yhden kännykän arvosta kadonnut jos vaikka mitä... Jossain vaiheessa voisi yrittää edes, että ihan oikeesti jossain kirjastossa ei levitellä kamoja pitkin poikin ja jätetä puolia niistä sinne... Koulustakin ainoat moitteet tulee siitä, kun ei kertakaikkiaan huolehdi omista tavaroistaan.

Ja joo, jos itse hukkaan puhelimeni, niin mun lompakkoni siinä kärsii, kun uuden ostan.

rangaistukset. Kännykän hävittämisestä viikkorahat katkolle moneksi kuukaudeksi ym. Mitä jos itse hukkaat kännykän, miten itseäsi rankaiset? Saatko itsekin oikein arestia?

Ehdottomasti kallein hukattu asia, mutta tänä talvena on taatusti enemmän ku yhden kännykän arvosta kadonnut jos vaikka mitä... Jossain vaiheessa voisi yrittää edes, että ihan oikeesti jossain kirjastossa ei levitellä kamoja pitkin poikin ja jätetä puolia niistä sinne... Koulustakin ainoat moitteet tulee siitä, kun ei kertakaikkiaan huolehdi omista tavaroistaan.

Ja joo, jos itse hukkaan puhelimeni, niin mun lompakkoni siinä kärsii, kun uuden ostan.

että tyttö ei ollut arestissa, vaan joutui kävelemään kotiin ilmoittamaan mihin on menossa, sovittiin monelta tulee kotiin ja sai vasta sen jälkeen mennä kaverin kanssa ulos, kirjastoon, kaverille, mihin nyt milloinkin. Muuten on saanut jäädä suoraan koulusta, kunhan on ilmoittanut missä on.

Mun miehellä on puhelimessaan kaikki muistissa.



Vaikka tytöllä on ollu samat harrastuspäivät jo monta vuotta.

Pienimmän hoitoajat on joka päivä samat, ne pitää pitää jotta muistaa hakea.

Lista on ihan loputon..



Joskus vähän rasittavaa, mutta enpä minäkään täydellinen ole :)

olemme molemmat töissä, mutta niin vain se vastuu lähes kaikesta liukuu koko ajan enemmän minulle... Ja iskällä on varaa olla pihalla.



Joka viikko sama hämmästys lapsen harrastusajoista. Sitten soittaa 10 minuuttia ennen kuin pitäisi lähteä, että joo olen tulossa ihan kohta. No hyvä juu, mutta kaiken olen kyllä jo joutunut järjestämään sillä mielellä että _et_ tule (onnistuu kyllä niinkin). Jne.



Viimeksi eilen katsoin (onneksi!) urheiluopistolta miehelle tulleen kirjeen. Mies varasi meille perheleirin hiihtolomalle (koska minulla ei tällä hetkellä tod ole rahaa maksaa sitä), mutta näköjään oli ilmoittanut viisivuotiaan pojan nelivuotiaana. Ei ehkä muuten olisi vakavaa, mutta nelivuotiaat pääsevät ilmaiseksi eivätkä saa osallistua järjestettyyn ohjelmaan. Pikkujuttu hei...



Epäilemättä mies pystyisi parempaan jos haluaisi. Mutta ei tunnu haluavan, eikä minulla riitä energiaa pakottamaan. Meillä nyt näköjään on tuollainen mukava isi, jolla on hyvä työ ja hieno auto ja joka touhuaa lasten kanssa kivoja asioita silloin kun ehtii ja jaksaa. No, ehkä huonomminkin voisi olla.

Meilläkin mies on omissa maailmoissaan. Ehkä miehillä on parempi kyky unohtaa ne asiat, joita he eivät pidä kovin tärkeinä ja akuutteina.



Mies voi kuulla ja sanoa ymmärtävänsä jonkin asian, mutta kun otan saman jutun puheeksi parin päivän päästä, hän katsoo suu auki, että mitä, onko tästä muka puhuttu joskus.



Kyllä se yleensä niin tuntuu olevan, että äidit muistavat lastensa menot ja mieltymykset isiä paremmin.