Lue keskustelun säännöt.
Omassa ikäluokassani ja ryhmässäni (akateemiset 25-35v) ei todellakaan hanki lapsia 'tavikset' ainakaan Helsingissä
06.08.2024 |
Miehet ovat liki kalsarimallin näköisiä ja usein hyvätuloisia, ja naisilla on nätit kasvot sekä usein perittyä omaisuutta kuten velaton koti.
Itse olen pulleampi 29v ja ollut sinkku 6 vuotta, ja kaikki vaatimattomammat tai nörtimmän näköiset miespuoliset tutut ovat ikisinkkuja ellei neitsyitä.
Yhä useampi on myös vapaaehtoisesti lapseton eli ei halua yhtä ainuttakaan lasta myös siitä syystä että se on liian kallista tavikselle.
Kommentit (24)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä oon akateeminen 27v (nainen) enkä saa hakemisesta huolimatta töitä. Jos minulla ikinä olisi lapsia, haluan että he voivat harrastaa, heillä on omat huoneet ja ei tarvitse miettiä voiko esim. mennä johonkin lintsille vai ei.
Tällä hetkellä oman itsenikin ruokkiminen on haastavaa taloudellisesti, varallisuutta on 0 euroa kun en ymmärrettävästi saa asuntolainaa mistään (eikä takaajia ole, koska suku on köyhä). Miksi ihmeessä edes "hankkisin" lapsen (eikä sekään ole itsestäänselvyys, vaan iso prosessi) elämään kanssani tuilla pieneen yksiöön?
Vierailija kirjoitti:
Joten?
Joten turha syyllistää perheenperustamisiässä olevia matalasta syntyvyydestä.
Joko ei kelpaa ollenkaan kumppaniksi tai sitten säädyllinen elämä lapsen kanssa siten ettei tarvitse kaikessa kärvistellä on tehty mahdottomaksi muille kuin niille joilla on suvun tukea, perintöjä ym.
Mulla on 30v:nä ihan hyvä palkka mutta olen suht lyhyt ja ruma naamaltani. En ole seurustellut ikinä tai harrastanut seksiä ikinä.
Periaatteessa voisin haluta lapsia, mutta kukaan ei halua niitä minun kanssani eikä sijaissynnyttäminen ole Suomessa laillista.
Toisaalta kuten #1 vastaaja sanoi, maailma menee kyllä niin hirveään suuntaan etten tiedä haluaisinko edes omaa jälkikasvua tänne vaikka se olisi teoriassa mahdollista.
Okei? Kiitti kun kerroit. Loppuiko tila päiväkirjasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No hyi. Kuka hullu nyt lapsia haluaa?!?!
Akateemisista naisista jotka pariutuvat aika harva seurustelee tai hankkii perheen oman alan miehen kanssa.
Perheen perustaminen vaatii usein aktiivisuutta etsiä seuraa ja tutustua ihmisiin yliopiston ulkopuolella. Pätenee niin humanisteihin kuin teekkareihin.
Oman alan puolison kanssa seurustelu on jonkunlainen yhteisöteko jonka muutkin voivat tietää. "Noi on pariskunta"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me akateemiset ollaan pitkään tehty lapsemme nelikymppisinä.
Naiset tekee ne lapset juuri silloin kun haluaa ja siihen otetaan sitten joku toinen keino tai kulttuuri avuksi, jos ei ketään löydy. Usein nainen haluaa lapsia viimeistään 30- vuotiaana ellei ole matkinut asiaa muilta aiemmin tai tullut vahingossa raskaaksi tai tahallisesti raskaaksi aiemmin jollekin hyvätuloiselle poikaystävälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just mietin tänään kun kävin miehen kanssa lounaalla lounastauolla, että onneksi omat lapset on kohta aikuisia. Voi sitä rahamäärää mikä niihin uppoaa!
Näin se evoluutio toimii. Heikot karsiutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enemmän lapsettomuus johtuu kulttuurin ja asenteiden muutoksista kuin taloudesta. Köyhissäkin maissa hankitaan paljon lapsia jos kulttuuri on sellainen että lapsia ja perheitä arvostetaan ja oletus on että lapsia tulee.
Suomessa arvostetaan enemmän akateemisuutta ja kulttuuri on hyvin yksilökeskeinen. Lapsia ei haluta mihinkään ja heidän äänistä ärsyynnytään. Jos lapsia on niin pitäisi olla omat huoneet ja kaiken maailman merkkivaatteet ja digilaitteet. Perheitä ei yleensä auteta vaan ajatellaan että kaikki hoitaa omat lapsensa eikä ryhdytä muiden vaivoiksi. Apua tarvitsevia katsotaan alaspäin, ajatellaan että lapsia saadessa pitäsi olla hyvä työ ja paljon säästöjä mikä ei useilta noin vain onnistu.
Asenteen täällä pitäsi muuttua jos syntyvyys halutaan nousuun.
Itsellä 2 korkeakoulututkintoa hyväpalkkaisilta aloilta, perinnön kautta omaisuutta, vela olen tiennyt olevani jo ala-asteelta saakka, ikää 36v ja vuosi sitten muutin Helsingistä ulkomaille, lievästi sanottuna isompaan pääkaupunkiin. Nuoruuden sinisilmäisyyden jälkeen parisuhteet eivät ole kiinnostaneet, sillä jokainen miesystävä on jotenkin yrittänyt väkisin minua sinne hellan ja nyrkin väliin. Nyt nautiskelen tyytyväisenä lyhyemmistä suhteista, joita metropoli tarjoaa.
Ei syy sinkkuiluun tai lapsivapauteen ole aina rahassa tai naamassa, vaan rakkaudessa mahtavaan elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: ala seurustelemaan miespuolisten tuttujesi kanssa. Asia ratkaistu.
Vierailija kirjoitti:
Näin se evoluutio toimii. Heikot karsiutuu.
Joo, tämä nyt vaan ei välttämättä ole tulevaisuutta ajatellen kovin hyvää kehitystä, jos menee noin täysin ulkonäkökeskeisesti nykyään. Ei sillä kauneudella tai komeudella tule niin kauheasti tekemään tulevassa ilmasto- ja muiden kriisien maailmassa. Ihan erilaisia ominaisuuksia tullaan tarvimaan. Ei pitäisi heittää hukkaan älykkäiden ihmisten geenejä siksi, että eivät satu olemaan erityisen hyvän näköisiä.
Surullista kuulla, että tämä on mennyt noin pinnalliseksi akateemisillakin nykyään. Itse olen keski-ikäinen, ja ruma nainen. Mä olen aina sanonut, että yliopisto oli rumien naisten paratiisi. Siellä oli paljon sapioseksuaaleja, jotka kiinnostui rumastakin kunhan tämä oli skarpin oloinen opinnoissa. Mäkin koin siellä ekan parisuhteeni. Avioliitto vähän myöhemmin tosin, mutta sekin akateemisen, ei-pinnallisen miehen kanssa. Surullista, jos korkeasti koulutetutkin on nykyaikana niin vaan katoavaisen pintakiillon perään.
Onko myös heillä vaikeuksia ilmaista itseään kirjallisesti?
Vierailija kirjoitti:
No, mä oon akateeminen 27v (nainen) enkä saa hakemisesta huolimatta töitä. Jos minulla ikinä olisi lapsia, haluan että he voivat harrastaa, heillä on omat huoneet ja ei tarvitse miettiä voiko esim. mennä johonkin lintsille vai ei.
Tällä hetkellä oman itsenikin ruokkiminen on haastavaa taloudellisesti, varallisuutta on 0 euroa kun en ymmärrettävästi saa asuntolainaa mistään (eikä takaajia ole, koska suku on köyhä). Miksi ihmeessä edes "hankkisin" lapsen (eikä sekään ole itsestäänselvyys, vaan iso prosessi) elämään kanssani tuilla pieneen yksiöön?
Kyllä köyhien perheiden lapsetkin harrastavat, mutta ne eivät ole oikeita harrastuksia vaan pelkästään sellaista omatoimista puuhailua. Valmentajaan tai seuran jäsenmaksuihin ei köyhillä ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä 2 korkeakoulututkintoa hyväpalkkaisilta aloilta, perinnön kautta omaisuutta, vela olen tiennyt olevani jo ala-asteelta saakka, ikää 36v ja vuosi sitten muutin Helsingistä ulkomaille, lievästi sanottuna isompaan pääkaupunkiin. Nuoruuden sinisilmäisyyden jälkeen parisuhteet eivät ole kiinnostaneet, sillä jokainen miesystävä on jotenkin yrittänyt väkisin minua sinne hellan ja nyrkin väliin. Nyt nautiskelen tyytyväisenä lyhyemmistä suhteista, joita metropoli tarjoaa.
Ei syy sinkkuiluun tai lapsivapauteen ole aina rahassa tai naamassa, vaan rakkaudessa mahtavaan elämään!
No ymmärtänet miten elätnihan eri todellisuutta kuin suurin osa ihmisistä ja ennen kaikkea miehistä. Esimerkkisi elämäntilanne kattaa todella pienen osan ihmisistä joten ei oikein muuta tilastoja.
eugeniikka toimii moneen suuntaan. nyt on taloudellisesti vaikeat ajat muille kuin kultalusikka suussa syntyneille, ja deittimarkkinat ovat aika armottomat rujomman näköisiä kohtaan.
samoin maailman tulevaisuus näyttäytyy monelle niin synkältä ettei edes elämän syvimpänä haaveena ole oma lapsi tai lapsia, koska ei haluta tuoda heitä tällaiseen maailmaan.