Aloin vuodenvaihteessa kohtelemaan muita kuten minua on kohdeltu pitkälti koko elämän

Saat olla omissa oloissasi.

Kuulostat minulta. Eipä enää tarvitse kuunnella vittuilua. Elämä hymyilee.

Itse asiassa tuo voi olla ihan terveellinen vaihtoehto.

Älä sitten valita yksinäisyydestä. Oma valinta.

Aika hauska että olen itse tehnyt saman. Tuntuu itseasiassa ihan hyvältä.

tein saman tämän vuosikymmenen alkupuolella. Siitä pikkuhiljaa tiputtelin ihmisiä ulkopuolelle. 

Enää ei ahdista eikä ketuta. Ah tätä autuutta.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten valita yksinäisyydestä. Oma valinta.

Pitäisi olla muille kynnysmattona että saisi edes jotain seuraa?

Mä tein näin myös. Kohtelin siis muita kuten he minua. Kummasti moni piti sitä törkeänä ja itsekkäänä käytöksenä ja lopetti yhteydenpidon.

Nyt jäljellä on kolme ystävää, jotka ovatkin aina kohdelleet minua hyvin. Ja ihanasti kevyt olo ja tilaa hengittää.

Vierailija kirjoitti:

Mä tein näin myös. Kohtelin siis muita kuten he minua. Kummasti moni piti sitä törkeänä ja itsekkäänä käytöksenä ja lopetti yhteydenpidon.

Nyt jäljellä on kolme ystävää, jotka ovatkin aina kohdelleet minua hyvin. Ja ihanasti kevyt olo ja tilaa hengittää.

Yleensähän se menee noin. On vähän toinen ääni kellossa kun noi on itse vastaanottavana osapuolena tuollaisessa järjestelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten valita yksinäisyydestä. Oma valinta.

 

Pitäisi olla muille kynnysmattona että saisi edes jotain seuraa?

Näin aika moni tuntuu olettavan. Lisäksi kritisoivat (tai suorastaan haukkuvat), koska on kynnysmatto...ota tuosta nyt sitten selvää. Taitaa olla koko Suomi sairastunut johonkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kaltaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten valita yksinäisyydestä. Oma valinta.

No mutta eihän ne muut vastaavalla tavalla käyttäytyvät / kommunikoivat ole yksinäisiä. Jostain syystä joillekin / toisille sallitaan muiden tylyttäminen ja yleinen kusipäisyys, mutta sitten kun vastaa samalla tavalla niin kappas, se ei olekaan ok.

Itsekin huomasin saman, että kun ei enää olekaan aina mukava ja kiva vaan äyskii ja ärisee ihan samalla tavalla kuin muut itselle niin yksin sitä lopulta jää.

Toisaalta ihan jees, mutta onhan tuo jotenkin ihan ihme kuvio. Ja siis etenkin siksi kun kaikki ei jää yksin vaan osa kyllä saa ärähdellä ja olla töykeitä mutta silti on kavereita ja jopa oma perhe.

Vierailija kirjoitti:

Älä sitten valita yksinäisyydestä. Oma valinta.

No eihän se valitakaan.

Mä en jaksa olla enää kiva edes ventovieraille, koska niin moni on niin mulkku.

Ihan looginen seuraus.

Olet siis saanut mitä olet ollut vailla. Onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin huomasin saman, että kun ei enää olekaan aina mukava ja kiva vaan äyskii ja ärisee ihan samalla tavalla kuin muut itselle niin yksin sitä lopulta jää.

Toisaalta ihan jees, mutta onhan tuo jotenkin ihan ihme kuvio. Ja siis etenkin siksi kun kaikki ei jää yksin vaan osa kyllä saa ärähdellä ja olla töykeitä mutta silti on kavereita ja jopa oma perhe.

No ne muut taitaa tehdä kuitenkin jotain muutakin kuin vain äyskivät ja ärisevät. Jos sinä valitsit sieltä käytöksestä itsellesi vain nuo, niin eikö se nyt ole itsestäänselvää, ettei sinun kanssa haluta olla, kun vain äyskit ja äriset.

Kyllä on ihmiset tyhmiä. Ihan tietoisesti valitset olla mulkku toisille, ja sitten silmät ymmyrkäisinä ihmettelet, kun toiset eivät tykkää.

Miten se nyt noin.

Olen tehnyt saman ja se on ihanaa.

Esimerkiksi itse kyselin aina tavataanko silloin ja silloin. 

Useimmiten se sopi ja kivaa oli.

Sitten kyllästyin siihen kun kukaan ei kysellyt minua.

Lopetin kyselemisen ja menin ja tein vaikka yksin ja kas kummaa, yhdellä oli heti herne nenässä miksi en hänelle ilmoittanut. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin huomasin saman, että kun ei enää olekaan aina mukava ja kiva vaan äyskii ja ärisee ihan samalla tavalla kuin muut itselle niin yksin sitä lopulta jää.

Toisaalta ihan jees, mutta onhan tuo jotenkin ihan ihme kuvio. Ja siis etenkin siksi kun kaikki ei jää yksin vaan osa kyllä saa ärähdellä ja olla töykeitä mutta silti on kavereita ja jopa oma perhe.

No tämäpä, mutta jos sattuu ärähtämään oltuaan provosoinnista kohteena muutaman päivän ajan niin heti ollaan kertomassa, että kun sinulla on noita tunteidenhallinta ongelmia. Kuitenkin välillä kuulee mitä törkeimpiä tapoja joilla jotkut räyhäävät puolisoilleen, eikä heidän käytöksestään kukaan hätkähdä.

Totesin ettei minun tarvitse olla sen ystävällisempi kuin mitä minua kohtaan ollaan.