Jos et halua, että ylitsesi kävellään, niin miksi makaat maassa?

päästä tästä lattaista kokonaan eroon, vaikka ihan tallottavana en enää olekaan kokoaikaa, etenkään kotona.

Mikä siinä on niin ihanaa? Ja mikä on pahinta, jos sitä osais?



Mä en jaksa enää ymmärtää tota "en osaa, en pysty". Kyllä siitä jotain nautintoa saa jos selkärangaton haluaa olla.

etei pystyyn pääse.

Mikä siinä on niin ihanaa? Ja mikä on pahinta, jos sitä osais? Mä en jaksa enää ymmärtää tota "en osaa, en pysty". Kyllä siitä jotain nautintoa saa jos selkärangaton haluaa olla.

huomaan

vaan kun olen ollut tuollainen myös itse. Tajusin parin sattumuksen kautta millainen olen ollut ja millainen haluan oikeasti olla ja MITÄ haluan.



Olen ottanut sen jälkeen tietoisen tavoitteen ja onnistunut siinä. Olen pelännyt kaikkea hylkäämisestä ja väkivallasta lähtien, mutta silti pitänyt pääni pystyssä. Ja nyt olen niiiiin ylpeä siitä :)

Tämä riippumattomuuden tunne on aika juovuttava! :D

vaan kun olen ollut tuollainen myös itse. Tajusin parin sattumuksen kautta millainen olen ollut ja millainen haluan oikeasti olla ja MITÄ haluan. Olen ottanut sen jälkeen tietoisen tavoitteen ja onnistunut siinä. Olen pelännyt kaikkea hylkäämisestä ja väkivallasta lähtien, mutta silti pitänyt pääni pystyssä. Ja nyt olen niiiiin ylpeä siitä :) Tämä riippumattomuuden tunne on aika juovuttava! :D

Mikä siinä on niin ihanaa? Ja mikä on pahinta, jos sitä osais?

Mä en jaksa enää ymmärtää tota "en osaa, en pysty". Kyllä siitä jotain nautintoa saa jos selkärangaton haluaa olla.

Onhan sekin mahdollista, siis se että joku maassamakaaja saattaa olla tällainen. Ei kuitenkaan kaikki. Mutta terve kanssaihminen joka kulkee reagoimatta ohi tai jopa sylkee päälle, on AINA selkärangaton. Jälkimmäisessä tapauksessa myös jotain nautintoa saava.

Voitko hieman selventää mitä ajat takaa? en käsittänyt.

- jos on ihan poikki- ei jaksa edes nousta

vaan kun olen ollut tuollainen myös itse. Tajusin parin sattumuksen kautta millainen olen ollut ja millainen haluan oikeasti olla ja MITÄ haluan. Olen ottanut sen jälkeen tietoisen tavoitteen ja onnistunut siinä. Olen pelännyt kaikkea hylkäämisestä ja väkivallasta lähtien, mutta silti pitänyt pääni pystyssä. Ja nyt olen niiiiin ylpeä siitä :) Tämä riippumattomuuden tunne on aika juovuttava! :D

älä tuomitse

En ole tuota koskaan kuullut, mutta taidankin lukea tuon kirjan, josta ilmeisesti siteerattu?



Mutta ongelmani on se kiltteys, joka on perusluonteenpiirteeni ollut aina. En osaa puolustaa itseäni ollenkaan, mutta tunnen silti itseni maahanpoljetuksi väkivallan seurauksena (koettu koko elämäni)

Kävelkää vaan päällitte!