Lue keskustelun säännöt.
Suuttuisitko? Tai edes loukkaantuisitko?
01.02.2011 |
Mieheni sanoi ettei aio järjestää synttäreikseen (tasavuosia) mitään ihmeellistä. Niimpä minä ajattelin sitten yllättää pienesti mieheni ja suunnittelin jo vaikka mitä.
Eilen tuli TEKSTARINA kutsu hänen järjestämiinsä synttärijuhliin, oli sitten päättänyt varata ravintolan ja kaikki. Juhlat 2 viikon päästä. Olin ihan että TÄH, eikö tällaisesta voisi puhua etukäteen kanssani eikä vaan ilmoittaa samalla kun kutsuu muutkin! Ja plus että mun suunnitelmant meni nyt mönkään :(
Mies loukkaantui syvästi tai oikeammin raivostui kun kehtasin huomauttaa että olisi ollut kiva kuulla asia edes vähän ennen kuin kaikki muutkin. Itse keskustelen aina jokaisesta jututsta etukäteen mieheni kanssa.
Mies raivostui, ilmoitti että olen jo pilannut juhlat ja että hän nyt peruu koko homman ja että minä olen kusipää jne jne.. Vaatii anteeksipyyntöä kolmen päivän sisällä.
Myös minä olen möksällään tästä koko jutusta. En kuitenkaan raivona kuten mies. Olinko oikeasti kohtuuton kun möksähdin tuosta koko jutusta?
Kommentit (27)
sulla hysteerinen ukko. En katselisi päivääkään tuollaista vouhotusta. Eikös olisi aika pitää sinunkin puoliasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi paha suustani yleensä, mutta nyt en edes mitenkään pahasti sanonut vaan totesin että nyt meni mun suunnitelmat sit mönkään ja että olisi ollut kiva kuulla asiasta tosiaan edes vähän aiemmin kun oli ilmoittanut että ei järjestä juhlia. Minä siis loukkaannuin siitä ettei mulle ilmoitettu tai edes vihjattu että aikoo järjestää jotain ja tottahan toki haluaisin auttaa juhlajärjestelyissä. Ja myös siitä että nyt mun suunnitelmat meni pieleen. Mies raivostui ihan käsittämättömästi (huusi että on niin vihainen että tekisi mieli lyödä) kun sanoin nuo ylläolevat asiat. Onhan tuo äkkipikainen mutta tämä reaktio oli aivan mieletön ja mielestäni täysin kohtuuton. Minä pilaan kaiken, olen kusipää, en anna hänen ostaa näköjään sukkiakaan ilman että pitää asiasta kertoa mulle.. viimeisin ei tod. pidä paikkaansa, viimeksi äijä osti parilla tonnilla urheilujuttuja kertomatta siitä mulle, enkä koe edes että asiasta olisi pitänyt kertoa.
Miksi sinä koet välttämättömäksi, että sinua informoidaan etukäteen miehesi juhlista? Kai hän nyt herranen aika saa omat synttärinsä järjestää tasan niin kuin haluaa!
SEN kyllä ymmärrän, että sinua harmittaa, jos olet tehnyt paljon omia valmisteluja ja menetät ehkä rahaakin.
Mutta nyt kuulostaa siltä, että sinua kynsii se, että et päässyt sanomaan sanaasi miehesi juhlavalmisteluihin. Mene siis oikeasti nyt vähän itseesi.
Miehesi reaktio oli kova, siinä olet oikeassa. Kenties taustalla on kuitenkin muutakin.
Kannattaa siis nyt sanoa miehellesi, että olet pahoillasi, että miehesi pahoitti mielensä. Sitähän voit aina pahoitella, vaikka et varsinaisesti katuisikaan omia sanojasi.
Ja kehu, että hänen juhlansa kuulostavat hienoilta, hänen ei missään nimessä kannata niitä perua. Olit vaan harmissasi, kun olit ehtinyt tehdä jo omia yllärikemuvalmisteluja.
Ole siis nyt kerrankin nöyrä. Miehelläsi on oikeus pitää itse ne juhlansa ja jos olit kärkkäästi niitä kritisoimassa, hänelle tuli olo, ettet kelpuuta mitään hänen TEKEMÄÄNSÄ. Jotkut ostokset ovat vähän eri asia.
Kannattaa myös käydä vakava keskustelu - rauhassa ja syyttelemättä, huom! - siitä, kokeeko miehesi jotenkin, että olet liian kontrolloiva etkä luota hänen päätöksentekoonsa. Siltä nimittäin erittäin vahvasti vaikuttaa.
Lisäksi se on varmaan totta, että miehesi potee jonkinlaista ikäkriisiä ja jännittää juhliaan. Siksi kritiikkisi tuntui hänestä erityiseltä epäluottamuslauseelta hänen järjestelytaitojaan kohtaan.
Msutakin on vähän outoa, että avioparit ei keskustele tällaisista. En osaa kuvitella, että mun mies järkkäisi synttärijuhlansa juttelematta mun kanssa. Siinä mielessä ymmärrän, että vedit herneen nenään.
VOisiko olla, että mies halusi oman näköisensä juhlat ja tiesi, etät jos sinulle puhuu, haluat laittaa lusikkasi soppaan ja määräilet ja juhlista tuleekin sinun näköiset eikä sellaiset kuin mies haluaa?
Olen tosi paha suustani yleensä, mutta nyt en edes mitenkään pahasti sanonut vaan totesin että nyt meni mun suunnitelmat sit mönkään ja että olisi ollut kiva kuulla asiasta tosiaan edes vähän aiemmin kun oli ilmoittanut että ei järjestä juhlia. Minä siis loukkaannuin siitä ettei mulle ilmoitettu tai edes vihjattu että aikoo järjestää jotain ja tottahan toki haluaisin auttaa juhlajärjestelyissä. Ja myös siitä että nyt mun suunnitelmat meni pieleen. Mies raivostui ihan käsittämättömästi (huusi että on niin vihainen että tekisi mieli lyödä) kun sanoin nuo ylläolevat asiat. Onhan tuo äkkipikainen mutta tämä reaktio oli aivan mieletön ja mielestäni täysin kohtuuton. Minä pilaan kaiken, olen kusipää, en anna hänen ostaa näköjään sukkiakaan ilman että pitää asiasta kertoa mulle.. viimeisin ei tod. pidä paikkaansa, viimeksi äijä osti parilla tonnilla urheilujuttuja kertomatta siitä mulle, enkä koe edes että asiasta olisi pitänyt kertoa.
Miksi sinä koet välttämättömäksi, että sinua informoidaan etukäteen miehesi juhlista? Kai hän nyt herranen aika saa omat synttärinsä järjestää tasan niin kuin haluaa! SEN kyllä ymmärrän, että sinua harmittaa, jos olet tehnyt paljon omia valmisteluja ja menetät ehkä rahaakin. Mutta nyt kuulostaa siltä, että sinua kynsii se, että et päässyt sanomaan sanaasi miehesi juhlavalmisteluihin. Mene siis oikeasti nyt vähän itseesi. Miehesi reaktio oli kova, siinä olet oikeassa. Kenties taustalla on kuitenkin muutakin. Kannattaa siis nyt sanoa miehellesi, että olet pahoillasi, että miehesi pahoitti mielensä. Sitähän voit aina pahoitella, vaikka et varsinaisesti katuisikaan omia sanojasi. Ja kehu, että hänen juhlansa kuulostavat hienoilta, hänen ei missään nimessä kannata niitä perua. Olit vaan harmissasi, kun olit ehtinyt tehdä jo omia yllärikemuvalmisteluja. Ole siis nyt kerrankin nöyrä. Miehelläsi on oikeus pitää itse ne juhlansa ja jos olit kärkkäästi niitä kritisoimassa, hänelle tuli olo, ettet kelpuuta mitään hänen TEKEMÄÄNSÄ. Jotkut ostokset ovat vähän eri asia. Kannattaa myös käydä vakava keskustelu - rauhassa ja syyttelemättä, huom! - siitä, kokeeko miehesi jotenkin, että olet liian kontrolloiva etkä luota hänen päätöksentekoonsa. Siltä nimittäin erittäin vahvasti vaikuttaa. Lisäksi se on varmaan totta, että miehesi potee jonkinlaista ikäkriisiä ja jännittää juhliaan. Siksi kritiikkisi tuntui hänestä erityiseltä epäluottamuslauseelta hänen järjestelytaitojaan kohtaan.
Mies on itse erittäin kontroilloiva ja vaatii että kerron jokaisen liikkeeni etukäteen. Tilanne ei missään tapauksessa ole toisinpäin. Minussa on vikani, mutta en ole kontrollifriikki. Luotan mieheeni täysin ja olen varma että juhlat olisivat menestys.
Tosin mies perui nyt juhlat hyvin dramaattisesti ja ilmoitti sukulaisilleen syyksi että minä olin vaatinut tekemään näin, mikä ei ole millään tasolla totta.
Ei ole edes todellista millaiset mittasuhteet tämä typerä juttu on saanut.. :(
olisin kyllä kans vähän loukkaantunut, että mies pitää mua saman "arvoisina", kuin muita vieraita. Olis ollut vähän sama, jos olis lähettänyt kutsun postin kautta ym. Ei kiva :/ Kyl mun mielestä tollasista juhlista ym. puhutaan ihan yhdessä. Miks miehen synttärit pitäis olla sulle yllätys? :D Aika naurettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisin kyllä kans vähän loukkaantunut, että mies pitää mua saman "arvoisina", kuin muita vieraita. Olis ollut vähän sama, jos olis lähettänyt kutsun postin kautta ym. Ei kiva :/ Kyl mun mielestä tollasista juhlista ym. puhutaan ihan yhdessä. Miks miehen synttärit pitäis olla sulle yllätys? :D Aika naurettavaa.
Ihmisillä voi olla moniakin syitä pitää omat synttärikemunsa salassa siipaltaan. Halu yllättää, halu päättää itse koko jutusta, halu välttää liiallista vatvomista ja huopaamista...
Ja sallittakoon se hänelle. Ei siitä kannata teinimäisesti tehdä jotain arvovaltakysymystä tyyliin "se ei rakasta mua, koska kertoi kaikille kutsutuille samaan aikaan kun mulle".
Mutta tuo, mitä ap sanoit miehen kontrolloivuudesta... voi hyvin olla, mutta toisaalta, tuollaisessahan harvoin on mitään objektiivista totuutta olemassakaan. On sinun käsityksesi (jonka mukaan mies on kontrolloiva ja sinä et) ja miehen käsitys, joka mitä ilmeisimmin - hänen kommenttiensa mukaan - ON kumminkin täysin päinvastainen. Itse kerroit, että hän syytti sinua halusta määrätä kaikesta.
Joten nyt on vakavan keskustelun paikka. Sinä laitat rajat sille, miten paljon annat miehesi päsmäröidä itseäsi, mutta myös miehelläsi on oikeus samaan rajanvetoon.
Kieltämättä vaikuttaa siltä, että miehesi leikkii marttyyria, jos väittää suvulleen, että SINÄ vaadit juhlia peruttavaksi. Kysypä suoraan mieheltäsi, miksi väittää moista. Miksi kokee, että sinä pakotat hänet luopumaan juhlista, jos kuitenkin vain pahoittelit sitä, ettei mies kertonut järjestelyistään vähän aiemmin.
-5/13-
olisin kyllä kans vähän loukkaantunut, että mies pitää mua saman "arvoisina", kuin muita vieraita. Olis ollut vähän sama, jos olis lähettänyt kutsun postin kautta ym. Ei kiva :/ Kyl mun mielestä tollasista juhlista ym. puhutaan ihan yhdessä. Miks miehen synttärit pitäis olla sulle yllätys? :D Aika naurettavaa.
Ihmisillä voi olla moniakin syitä pitää omat synttärikemunsa salassa siipaltaan. Halu yllättää, halu päättää itse koko jutusta, halu välttää liiallista vatvomista ja huopaamista... Ja sallittakoon se hänelle. Ei siitä kannata teinimäisesti tehdä jotain arvovaltakysymystä tyyliin "se ei rakasta mua, koska kertoi kaikille kutsutuille samaan aikaan kun mulle". Mutta tuo, mitä ap sanoit miehen kontrolloivuudesta... voi hyvin olla, mutta toisaalta, tuollaisessahan harvoin on mitään objektiivista totuutta olemassakaan. On sinun käsityksesi (jonka mukaan mies on kontrolloiva ja sinä et) ja miehen käsitys, joka mitä ilmeisimmin - hänen kommenttiensa mukaan - ON kumminkin täysin päinvastainen. Itse kerroit, että hän syytti sinua halusta määrätä kaikesta. Joten nyt on vakavan keskustelun paikka. Sinä laitat rajat sille, miten paljon annat miehesi päsmäröidä itseäsi, mutta myös miehelläsi on oikeus samaan rajanvetoon. Kieltämättä vaikuttaa siltä, että miehesi leikkii marttyyria, jos väittää suvulleen, että SINÄ vaadit juhlia peruttavaksi. Kysypä suoraan mieheltäsi, miksi väittää moista. Miksi kokee, että sinä pakotat hänet luopumaan juhlista, jos kuitenkin vain pahoittelit sitä, ettei mies kertonut järjestelyistään vähän aiemmin. -5/13-
En kyllä ole ainoa joka on tätä mieltä mieheni kontrolloivuudesta. Jopa hänen äitinsä on usein kysynyt miten pärjään kun mies haluaa päättää kaikesta. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että hän ei voi syöttää pari vuotiaalle muksullemme 4 päivää lämpimäksi ruoaksi pinaattilettuja ja antaa jokapäivä karkkia. Olin itse työmatkalla tuon ajan. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että pitää antaa muutakin ruokaa. Kontrolloin myös kun sanon että mies ei saa huutaa kaksivuotiaallemme. Tällaiset typerät asiat ovat hänen mielestään kontrollointia, eikä näe itse kuinka oikeasti päättää kaikesta perheessämme: Hän valitsi lapsemme nimen, hän valitsi missä asutaan (no, noista antoi valinnanvaraa sen verran että saatoin armeliaasti valita kahdesta nimestä jotka hänelle sopi, eikä kumpikaan ollut sellainen mistä hirveästi tykkäsin. Asuinalueista oli kanssa kaksi vaihtoehtoa, enkä olisi itse muuttanut kumpaankaan, mutta jos halusin olla mihen kanssa, ei vaihtoehtoa ollut.
Omasta mielestäni olen aivan liian pitkään katsellut äijän tuittuilua, määräilyä ja raivareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ole ainoa joka on tätä mieltä mieheni kontrolloivuudesta. Jopa hänen äitinsä on usein kysynyt miten pärjään kun mies haluaa päättää kaikesta. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että hän ei voi syöttää pari vuotiaalle muksullemme 4 päivää lämpimäksi ruoaksi pinaattilettuja ja antaa jokapäivä karkkia. Olin itse työmatkalla tuon ajan. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että pitää antaa muutakin ruokaa. Kontrolloin myös kun sanon että mies ei saa huutaa kaksivuotiaallemme. Tällaiset typerät asiat ovat hänen mielestään kontrollointia, eikä näe itse kuinka oikeasti päättää kaikesta perheessämme: Hän valitsi lapsemme nimen, hän valitsi missä asutaan (no, noista antoi valinnanvaraa sen verran että saatoin armeliaasti valita kahdesta nimestä jotka hänelle sopi, eikä kumpikaan ollut sellainen mistä hirveästi tykkäsin. Asuinalueista oli kanssa kaksi vaihtoehtoa, enkä olisi itse muuttanut kumpaankaan, mutta jos halusin olla mihen kanssa, ei vaihtoehtoa ollut.
Omasta mielestäni olen aivan liian pitkään katsellut äijän tuittuilua, määräilyä ja raivareita.
Täällä nyt vain on aina niitä mamoja, joiden mielestä mies on jumalasta seuraava, jalustalle nostettava olento, joka ei voi koskaan tehdä mitään väärää, jonka sana on aina laki ja jota pitää pyrkiä kaikin keinoin miellyttämään.
olisin kyllä kans vähän loukkaantunut, että mies pitää mua saman "arvoisina", kuin muita vieraita. Olis ollut vähän sama, jos olis lähettänyt kutsun postin kautta ym. Ei kiva :/ Kyl mun mielestä tollasista juhlista ym. puhutaan ihan yhdessä. Miks miehen synttärit pitäis olla sulle yllätys? :D Aika naurettavaa.
Ihmisillä voi olla moniakin syitä pitää omat synttärikemunsa salassa siipaltaan. Halu yllättää, halu päättää itse koko jutusta, halu välttää liiallista vatvomista ja huopaamista... Ja sallittakoon se hänelle. Ei siitä kannata teinimäisesti tehdä jotain arvovaltakysymystä tyyliin "se ei rakasta mua, koska kertoi kaikille kutsutuille samaan aikaan kun mulle". Mutta tuo, mitä ap sanoit miehen kontrolloivuudesta... voi hyvin olla, mutta toisaalta, tuollaisessahan harvoin on mitään objektiivista totuutta olemassakaan. On sinun käsityksesi (jonka mukaan mies on kontrolloiva ja sinä et) ja miehen käsitys, joka mitä ilmeisimmin - hänen kommenttiensa mukaan - ON kumminkin täysin päinvastainen. Itse kerroit, että hän syytti sinua halusta määrätä kaikesta. Joten nyt on vakavan keskustelun paikka. Sinä laitat rajat sille, miten paljon annat miehesi päsmäröidä itseäsi, mutta myös miehelläsi on oikeus samaan rajanvetoon. Kieltämättä vaikuttaa siltä, että miehesi leikkii marttyyria, jos väittää suvulleen, että SINÄ vaadit juhlia peruttavaksi. Kysypä suoraan mieheltäsi, miksi väittää moista. Miksi kokee, että sinä pakotat hänet luopumaan juhlista, jos kuitenkin vain pahoittelit sitä, ettei mies kertonut järjestelyistään vähän aiemmin. -5/13-
En kyllä ole ainoa joka on tätä mieltä mieheni kontrolloivuudesta. Jopa hänen äitinsä on usein kysynyt miten pärjään kun mies haluaa päättää kaikesta. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että hän ei voi syöttää pari vuotiaalle muksullemme 4 päivää lämpimäksi ruoaksi pinaattilettuja ja antaa jokapäivä karkkia. Olin itse työmatkalla tuon ajan. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että pitää antaa muutakin ruokaa. Kontrolloin myös kun sanon että mies ei saa huutaa kaksivuotiaallemme. Tällaiset typerät asiat ovat hänen mielestään kontrollointia, eikä näe itse kuinka oikeasti päättää kaikesta perheessämme: Hän valitsi lapsemme nimen, hän valitsi missä asutaan (no, noista antoi valinnanvaraa sen verran että saatoin armeliaasti valita kahdesta nimestä jotka hänelle sopi, eikä kumpikaan ollut sellainen mistä hirveästi tykkäsin. Asuinalueista oli kanssa kaksi vaihtoehtoa, enkä olisi itse muuttanut kumpaankaan, mutta jos halusin olla mihen kanssa, ei vaihtoehtoa ollut. Omasta mielestäni olen aivan liian pitkään katsellut äijän tuittuilua, määräilyä ja raivareita.
Kuulostaa kieltämättä aika pahalta. Olisikohan aika tosiaan puhua asiasta suoraan? Ja sinun olisi aika vetää linjat, mihin määräilyyn itse suostut.
Sinänsä vähän ymmärrän miestäsi tuossa pinaattilettuasiassa. Sinä olet monta päivää poissa ja takaisin tultuasi alat valittaa, millaista ruokaa on syöty. Kai lapsi nyt oli myös päivähoidossa ja söi siellä toisen aterian jotakin muuta? Mieti itse - jos olet mielestäsi nähnyt ekstra vaivaa, niin miten reagoit, kun mies alkaa sanoa,että "väärin sammutettu"!
Teillä on klassinen arvovaltataistelu meneillään parisuhteessa. Suosittelen parisuhdeterapiaa, miehesi tuskin ottaa tuossa asiassa palautetta vastaan sinulta. Voi olla, että sinullekin tekee ulkopuolinen tuomarointi hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sorry, tuppaa tuo signeeraus aina välillä unohtumaan ;-)
olisin kyllä kans vähän loukkaantunut, että mies pitää mua saman "arvoisina", kuin muita vieraita. Olis ollut vähän sama, jos olis lähettänyt kutsun postin kautta ym. Ei kiva :/ Kyl mun mielestä tollasista juhlista ym. puhutaan ihan yhdessä. Miks miehen synttärit pitäis olla sulle yllätys? :D Aika naurettavaa.
Ihmisillä voi olla moniakin syitä pitää omat synttärikemunsa salassa siipaltaan. Halu yllättää, halu päättää itse koko jutusta, halu välttää liiallista vatvomista ja huopaamista... Ja sallittakoon se hänelle. Ei siitä kannata teinimäisesti tehdä jotain arvovaltakysymystä tyyliin "se ei rakasta mua, koska kertoi kaikille kutsutuille samaan aikaan kun mulle". Mutta tuo, mitä ap sanoit miehen kontrolloivuudesta... voi hyvin olla, mutta toisaalta, tuollaisessahan harvoin on mitään objektiivista totuutta olemassakaan. On sinun käsityksesi (jonka mukaan mies on kontrolloiva ja sinä et) ja miehen käsitys, joka mitä ilmeisimmin - hänen kommenttiensa mukaan - ON kumminkin täysin päinvastainen. Itse kerroit, että hän syytti sinua halusta määrätä kaikesta. Joten nyt on vakavan keskustelun paikka. Sinä laitat rajat sille, miten paljon annat miehesi päsmäröidä itseäsi, mutta myös miehelläsi on oikeus samaan rajanvetoon. Kieltämättä vaikuttaa siltä, että miehesi leikkii marttyyria, jos väittää suvulleen, että SINÄ vaadit juhlia peruttavaksi. Kysypä suoraan mieheltäsi, miksi väittää moista. Miksi kokee, että sinä pakotat hänet luopumaan juhlista, jos kuitenkin vain pahoittelit sitä, ettei mies kertonut järjestelyistään vähän aiemmin. -5/13-
En kyllä ole ainoa joka on tätä mieltä mieheni kontrolloivuudesta. Jopa hänen äitinsä on usein kysynyt miten pärjään kun mies haluaa päättää kaikesta. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että hän ei voi syöttää pari vuotiaalle muksullemme 4 päivää lämpimäksi ruoaksi pinaattilettuja ja antaa jokapäivä karkkia. Olin itse työmatkalla tuon ajan. Miehen mielestä kontrolloin kun sanon että pitää antaa muutakin ruokaa. Kontrolloin myös kun sanon että mies ei saa huutaa kaksivuotiaallemme. Tällaiset typerät asiat ovat hänen mielestään kontrollointia, eikä näe itse kuinka oikeasti päättää kaikesta perheessämme: Hän valitsi lapsemme nimen, hän valitsi missä asutaan (no, noista antoi valinnanvaraa sen verran että saatoin armeliaasti valita kahdesta nimestä jotka hänelle sopi, eikä kumpikaan ollut sellainen mistä hirveästi tykkäsin. Asuinalueista oli kanssa kaksi vaihtoehtoa, enkä olisi itse muuttanut kumpaankaan, mutta jos halusin olla mihen kanssa, ei vaihtoehtoa ollut. Omasta mielestäni olen aivan liian pitkään katsellut äijän tuittuilua, määräilyä ja raivareita.
Kuulostaa kieltämättä aika pahalta. Olisikohan aika tosiaan puhua asiasta suoraan? Ja sinun olisi aika vetää linjat, mihin määräilyyn itse suostut. Sinänsä vähän ymmärrän miestäsi tuossa pinaattilettuasiassa. Sinä olet monta päivää poissa ja takaisin tultuasi alat valittaa, millaista ruokaa on syöty. Kai lapsi nyt oli myös päivähoidossa ja söi siellä toisen aterian jotakin muuta? Mieti itse - jos olet mielestäsi nähnyt ekstra vaivaa, niin miten reagoit, kun mies alkaa sanoa,että "väärin sammutettu"! Teillä on klassinen arvovaltataistelu meneillään parisuhteessa. Suosittelen parisuhdeterapiaa, miehesi tuskin ottaa tuossa asiassa palautetta vastaan sinulta. Voi olla, että sinullekin tekee ulkopuolinen tuomarointi hyvää!
Lapsi ei ollut tarhassa neljänä päivänä jolloin olin poissa vaan mi9ehen kanssa kotona. Ehkä sinulle olisi ok, että lapsellesi syötetään karkkia joka päivä mutta minulle ei.Varsinkaan noin pienelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä vähän ymmärrän miestäsi tuossa pinaattilettuasiassa.
Anna kun arvaan: jokainen eineksiä lapsilleen syöttävä äiti on mielestäsi kouluttamaton ja piittaamaton wt-lähiöruusu, joka ei välitä vähääkään lastensa terveydestä ja todennäköisesti myös vetää röökiä ja viinaa päivittäin?
Sinänsä vähän ymmärrän miestäsi tuossa pinaattilettuasiassa.
Anna kun arvaan: jokainen eineksiä lapsilleen syöttävä äiti on mielestäsi kouluttamaton ja piittaamaton wt-lähiöruusu, joka ei välitä vähääkään lastensa terveydestä ja todennäköisesti myös vetää röökiä ja viinaa päivittäin?
Ei tod.. Mutta voisi sitä lapselle edes yhtenä päivänä antaa jotain muuta kuin eineksiä ja karkkia? Muu ruoka oli kai ollut jogurttia jne. Eikä lapsi syö mitään jos saa karkkia, sen tiedän.
Itsekin annan valmisruokia silloin tällöin, mutta en neljää päivää putkeen ravinteetonta samaa moskaa ja sokeria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HIEMAN sairaalta.
Mutta kukin tyylillään.
Oletko käynyt lueskelemassa esim. narsistisivuja ? Itse en asiasta tiedä mutta ei tuo miehesi käytös kyllä normaalilta kuulosta noiden viestiesi jälkeen.
Ehkä sinun kannattaisi hommata teille ammattiapua. Onnistuisiko tuo että tilaisit ajan parisuhdeterapeutille (tai jollekkin vastaavalle). Kuulostaa siltä ettei lapset saa kovin "normaalia" kuvaa perhe-elämästä jos se on tuollaista.
Olisitko tyytyväinen jos tyttäresi hakeutuisi isänsä kaltaisen pojan seuraksi. Tai poikasi käyttäytyy aikuisena kuin isänsä ? Ehkä olisi syytä tehdä jotain asialle ?
tämä herranterttu ainoa mies minkä onnistuit saamaan, vai miksi ihmeessä menit lisääntymään ja avioitumaan hänen kanssaan? Ei sun elämänlaatua paranna se vaikka kuinka saisit sääliä ja sympatiaa, miehesi kun kuulostaa ihan sekopäältä.
hänelle juhlia. Sentään miehen omat synttärit joten ihan itsensä antaisin päättää.
Eli mielestäni tungit siihen mestaroimaan ja nyt suutut kunhän halusikin tehdä niinkuin itse mieluiten haluaa.
Kyseessä AVIOMIHENENI!! Naimisissa 6 vuotta...
kuin ilmoittaa VAIMOLLEEN tekstarilla että tervetuloa mun synttäreille:D Helou... Ensimmäisen tarkoitus ilahduttaa, toisen ohittaa.