Yritys kaatuu kohta ja en kestä sitä

Sama, on tässä kituutettukin koronan alusta alkaen ja nyt on lopetettava, on aika luovuttaa.

Selviät. Mun yritys meni konkurssiin viime talvena ja koko omaisuus meni velkojen takia. No nyt ei enää tarvitse niistä mistään murehtia! Uusi alku voi olla ihan hyvä. Pääset varmaan velkajärjestelyyn. Paljon jaksamista! 

Et ole ainoa. Tukea on saatavilla. Kaikki kunnia yrittäjille. Yrittäjyyteen kuuluu, että aina ei voi onnistua.

Siitäkin selviää, vaikka toisin kuin luulet. Elämää on ilman yritystäkin. Nyt vaan kaikki auttavat kohteet kehiin.

Mikä yritysmuoto sulla ap on?

Lapset hylänneet konkurssin takia? Tuskinpa.

Fugen firmat sopii mennä konkurssiin 

Vaikka olisi toiminimi kyseessä, niin sinä et ole yrityksesi.

Elämä jatkuu.

Ennen konkkaa halli täyteen kaikenlaista kaatsille menevää roinaa. Siinähän vouti ihmettelee parittomia saappaita ja reikäisiä ämpäreitä.

Tuo hylkääminen voi olla oman pään kehitelmä. Isäni (69v) sanoo aina, että kaikki lapsensa ovat hänet hylänneet, kun eivät soita joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo hylkääminen voi olla oman pään kehitelmä. Isäni (69v) sanoo aina, että kaikki lapsensa ovat hänet hylänneet, kun eivät soita joka päivä. 

No tuo on oman pään kehitelmä jos joku. Aika harvat aikuiset soittelevat vanhemmilleen joka päivä.

Sitä se on kun laittaa koko omaisuuden yrityksen varaan.

Lapset (ja vaimo) hylkää jos aina vain painaa duunia. Jos luuli että tekee töitä perheen eteen, niin erehtyy.

t. kokemusta on

Aika moni jaksaa rohkaista ja selittää, että ei hätä ole tämän näköinen. Tuonpa tähän sekaan yhden esimerkin siitä, että poikkeuksiakin on.

Parhaat yrittäjävuoteni olivat elämäni parasta aikaa. Huonoimmat tekivät minusta sen, mikä nyt olen: työtön, työllistämiskelvoton, rahaton, sairas ja yksin. Asuminen on jatkuvaa epätietoisuutta ja painajaista. Kotini pakkomyynnistä jäänyttä muutaman tuhannen euron velkaa en pysty maksamaan koskaan, koska en pääse töihin. Olen kuusikymmentä vuotta vanha, enkä kestä ajatusta toimeentulotuen varassa elämisestä hautaan saakka. Rahattomuus yhdistettynä liikuntarajoitteeseen ja yksinäisyyteen on silkkaa helvettiä.

Onnea vain, ap, tulevaan. Ehkä olet niitä ihmisiä, jotka selviävät ja pääsevät esimerkeiksi siitä, että asiat "aina" selviävät. 

Yrittäjiä ei kannata tukea. Yrityksiä korkeintaan

63 v eikä edes älyä olla takaamatta? Onko edes mahdollista olla noin typerä? Vaikka mitään älyä ei olisi päässä, sinä elit 90-luvun.

Oliko kotimaiseen kulutuskysyntään pohjaava yritys vai vientiä, ulkomaankauppaa mukana?

Mitä välii jollai firmalla. Niitä tulee ja menee.  Anna sen mennä ja tee jotain kivaa vaihteeksi. Ei elämä ole nii  vakavaa. Ja ketään muuta ku sua ei tasan kiinnosta sun firma ja joku konkka. Että voit iha unohtaa kaikki kuvitelmat tyyliin maine menee. Maine on mielikuvitusolento

Vierailija kirjoitti:

Mitä välii jollai firmalla. Niitä tulee ja menee.  Anna sen mennä ja tee jotain kivaa vaihteeksi. Ei elämä ole nii  vakavaa. Ja ketään muuta ku sua ei tasan kiinnosta sun firma ja joku konkka. Että voit iha unohtaa kaikki kuvitelmat tyyliin maine menee. Maine on mielikuvitusolento

Kokemuksesta tiedän että jos oikein tosissaan johonkin panostaa niin ei siitä ole helppo luopua. Se on vähän niinkuin elämän loppu. Suruprosessi kestää jonkin aikaa ja sitten alkaa uusi elämä, jos alkaa.

-eri

Soittele sukulaisten kanssa? Soita lapselle? Kenen yritys se oli, miksi takaajana. Entä velkajärjestely tai kriisiapu keskustellen. Missä on sen yrityksen omistajan sukulaiset avuksi, sille jonka firma menee.