On se jotenkin järkyttävää, että nykyisin eroaminen

minkäs teet kun paperit postissa tulee, halusit tai et :(

ei sille voi mitään. Ero on surullista, mutta se on myös uusi mahdollisuus

ei sille voi mitään. Ero on surullista, mutta se on myös uusi mahdollisuus

mun elämä mennyt vain takapakkia eron jälkeen

No puolet eroaa jossain vaiheessa elämää, joten näitä kaikenmoisia exiä ja nyxiä ja uusperheitä todellakin piisaa tässä maassa. Eittämättä se on ikävää, että yhtä monta unelmaa on rikkoutunut kuin on avioerojakin tullut, mutta toisaalta olen siitä hirmuisen ylpeä miten hienoja suomalaiset naiset ovat, että enää nykyaikana heidän ei tarvitse jäädä pakosti alkoholisti-petturi-väkivaltaiseen perheeseen ja pitää lapsetkin sellaisessa ilmapiirissä. Nykyään perheet ovat pienempiä ja naiset tienaavat enemmän ja yhteiskuntakin tukee tarvittaessa. Isomummojemme aikaan oli vaan pakko kestää vaikka olisi aseella uhattu kotona ja vaimo ja lapset aina kännipäissä hakattu.

että liian helposti sitoudutaan, avioidutaan. Ja siinä kun sitten helposto sitoudutaan siihen väärään ihmiseen, niin sitten erotaan. Eli harkintakykyä näihin elämäni-mies/elämäni-nais kuvioihin... ja tutustuis ihmiset ihan ajan kans.

että liian helposti sitoudutaan, avioidutaan. Ja siinä kun sitten helposto sitoudutaan siihen väärään ihmiseen, niin sitten erotaan. Eli harkintakykyä näihin elämäni-mies/elämäni-nais kuvioihin... ja tutustuis ihmiset ihan ajan kans.

mutta aikamoisen yllärin mies sit kuitenkin järjesti ja ero tuli..

Kyllä ennenkin puhuttiin lehtolapsista ja ruokoista.



Mikä on liian helposti sitoutumista? Se, että on 100 kanssa ennen kuin alkaa olemaan jonkun kanssa vai että jättää nuo turhat kokeilut väliin?

Ja nyxän kanssa ei varmasti erota KOSKAAN! Tehtiin ensin lapset, sitten ostettiin talo ja viimeisenä mietitään vasta sitä avioliittoa ihan vain sillä että nyt varmasti kumpikin tietäisi mitä haluaa.

...koska voidaan erota. Ennen ei erottu mutta olisi moni varmasti eronnut jos olisi voinut.

Kovin klassista on aina vedota siihen miesten alkoholismiin ja pahoinpitelyihin, vaikka naiset ne on myös usein niitä pahempia osapuolia siellä koti-oloissa! Ja löisin melkein vetoa, että kumpikin sukupuoli aika tasaseen on siinä lähtijän roolissa avioreoissa.

Olen myös sitä mieltä, että liian helposti ja kevyin mielin avioidutaan ja sit, hupsista, parin vuoden jälkeen erotaan.

Minkäännäköistä työn tekemistä sen liiton eteen ei oikein enää nähdä ja kaikki selitellään sillä kun rakkaus nyt vaan loppu.



Itse olen nähnyt äidin julmuuden ja kauheuden, isän rakkauden. Oma mieheni nähnyt saman kotonaan ja on myös itse ollut se, joka on omasta edellisestä liitostaan lähtenyt, ei vaimo...

Eli eipäs vedetä yhtenäistä viivaa avioeroajien sukupuolille ja syille..

kovin helposti erotaan jos kuitenkin yhdessä oltu vaikka 15 v...



joillekin MUIDEN eroaminen tapahtuu aina heppoisin perustein kun ei itse ole eronnut tai tiedä toisten oloista mitään.

Omien lasten osalta tiedän, että ero voi olla lapsillekin paljon parempi ratkaisu kuin ydinperhe. Oma lapsuutenikin olisi ollut turvallisempi, jos äiti olisi uskaltanut lähteä väkivallan keskeltä. Vannoin, että omat lapseni eivät tule elämään päihdehuuruista elämää katsellen väkivaltaa. Surullista kyllä, EXÄNI hakkasi minut 6 vuoden yhdessä olon, 4 vuoden avioliiton jälkeen. Puoli vuotta yritin pariterapiaa ja lyömättömään linjaan passittamista, turhaan. Lopulta Luojan kiitos tajusin mikä on lapsille parasta ja erosin. 11 vuotta eron jälkeen en kadu todellakaan sitä, että jätin mieheni. Sain uuden elämän, ja lapset eivät joudu pelkäämään. Vaikka solmimme liiton Jumalan edessä, tiedän, että en tehnyt väärin erotessani.



Siitä olen toki samaa mieltä, että nykyään erotaan aivan liian helposti. Avioliitossa rakkaus tulee ja menee, silloin kun toista ei jaksa rakastaa, täytyy vain tahtoa. Sitoutuminen on mennyt pois muodista....

tulisi ainakin puolet vähemmän jos alkoholia ei olisi.

Minä väitän, että sinä yleistät ihan samalla tavalla.



Kuinka monta 2 vuoden avioliiton jälkeen eronnutta tiedät? Itse en tiedä yhtään alle 7 vuoden eronnutta paria, suurin osa on eronnut vasta yli 10 tai lähemmäs 20 vuotta yhdessä oltuaan.



Heitän myös vastakysymyksen, että monenko miehen tiedät hakeneen eroa ilman että hänellä on ollut katsottuna uutta? Eli en sano etteikö vikaa voisi olla molemmissa kun avioero tapahtuu, mutta usein mies on se, joka on katsonut jo sen uuden turvapaikan siinä vaiheessa ja pettänyt. Vain ehkä 1/20 miehestä on lähtenyt niin ettei ole uutta pesää jo etsinyt. Oliko omalla miehelläsi jo uusi katsottuna, kun erosi?



Entä kuinka monen avioeron tiedät oikeasti loppuneen siihen, että rakkaus on vaan loppu? Luuletko, että ihmiset työpaikan kahvipöydässä kertoo, että meidän Liisa se antoi koko rivitalon miehen kokeilla jokaista reikäänsä tai meidän Matti se ryyppäs joka ilta itsensä kaatokänniin ja oksensi yöllä päälleni? Kyllä noi saatetaan ilmoittaa muodossa "kasvoimme erillemme" tai "rakkaus loppui" ja tottahan sekin tavallaan on varmasti noissa tapauksissa. Kaikkea ei vaan ulkopuolisille haluta kertoa.



Itse tiedän lukuisia, lukuisia eroja ja ei niissä kyllä ihmisillä oikeasti ole tuommoisia heppoisia perusteita. Kyllä ihmiset, joilla on lapsia usein älyävät miettiä sitä, että kumpi on vähempi paha - kahdesta pahasta vaihtoehdostahan noissa tilanteissa usein joudutaan valitsemaan.

miettiä kenen kanssa menee naimisiin..usein ne jotka eroavat sen 10v liiton jälkeen ovat vuosia jo tehneet mielessään eroa ja harkinneet ja pähkäilleet..kulisseja ylläpitäen

on loppuikänsä sen ekan poikakaverinsa kanssa, jonka kanssa tuli "seukattua" joskus 15-vuotiaana, joten on ihan oletettavaa, että isolla osalla on niitä "exiä". Jos taas tarkoitat vain avo- tai avioliitoista eronneita joilla on lapsia, niin väitteeseen "erotaan liian helposti" olisi paikallaan antaa jotain muitakin perusteluja kuin pelkkiä tilastoja.



On totta, että kaikissa eroissa ei syynä todellakaan ole väkivalta tai rappioalkoholismi (varmaan useinkaan ei ole), mutta miksi yhtä hyväksyttäviä eron syitä sitten ei olisi vaikka se, että ei ole enää onnellinen toisen kanssa ja rakkaus on loppunut. Lapsiperheestä harvoin lähdetään mistään hetken mielijohteesta, eli mistään "heppoisista perusteista" on turha puhua.



t. Yksi, joka ei ole eronnut, mutta ymmärtää muita ihmisiä

miettiä kenen kanssa menee naimisiin..usein ne jotka eroavat sen 10v liiton jälkeen ovat vuosia jo tehneet mielessään eroa ja harkinneet ja pähkäilleet..kulisseja ylläpitäen

eli eivät suinkaan ole eronneet ihan helposti, vai kuinka?

Kymmenessä vuodessa ihmiset voivat myös muuttua, joten vaikka aikoinaan oli hyvin varma ja toinen tuntui oikealta, niin asiat eivät ehkä ole niin enää joskus myöhemmin.

joka olis onnellinen, ettei tarttis miettiä mitään eron mukanaan tuomia asioita. Vaan kun toisen puolesta ei voi päättää...

...koska voidaan erota. Ennen ei erottu mutta olisi moni varmasti eronnut jos olisi voinut.

Mummo-vainaani oli suorastaan onnellinen puolestani kun minä sain erota kun hän ei aikanaan voinut. Oli paskassa liitossa koko elämänsä ja oli siitä todella katkera. Sanoi aina, että hyvä että lähdit huonosta liitosta ja noin nuorena löytää vielä uuden rakkauden. Ei tuominnut ikinä. Ihana oli mummo...

samaa tahtia avioerojen kanssa. Mikä sitten lienee parempi vaihtoehto?

...koska voidaan erota. Ennen ei erottu mutta olisi moni varmasti eronnut jos olisi voinut.