Lue keskustelun säännöt.
Voi hvetti. On sydänverellä riutunu yhden miehen perään kuukauden enkä oo uskaltanu kirjoittaa, ja nyt maailman epäromanttisin kohtaaminen..
02.08.2024 |
Olin mustassa tuulitakissa, hikisenä, yövuorosta silmät ilmeettömänä, ummetuksesta kärsivänä Tokmannilla, lippis syvällä päässä ostamassa ruuvimeisseliä.
Kun poistuin, tuulikaapissa tuli vastaan hyvin homssuiseen collageasuun pukeutunut mies, joka haisi 2 metrin säteellä viinalle.
Tajusin vasta 10 metrin päässä että HÄN se nyt taisi olla. Ja toivon syväst, ettei hän tunnistanut minua.
Vertaistukea!!! 😪💔
Kommentit (12)
Vanha viinan haju on kyllä niin turn off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi voi! Ehkä mies ajatteli tapaamisestanne samalla lailla? Ihmiset nyt eivät voi kerta kaikkiaan olla aina parhaimmillaan.
Ai että samperu miksi tuo nainen näki hänet tällaisena
Ap
Musta tuntuu, että tapan/säikäytän kaiken elollisen ympäriltäni aina, kun en ole parhaimmillani. Ei oo välimuotoja
Normaalit ihmiset on ehkä vaan vähän "nuopeita" tai "ei niin huoliteltuja kuin yleensä"
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et moikannut?
Tunnistin vasta kauempaa. Ja aattelin ettei välttis halua tunnistettavan jäätävän viinanhajuisena, en lähteny turvonneena tuulipukuprinsessana perään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei. Mulla kävi vähän näin kesälomalla, tosin kyseessä ei ollut ihastus vaan opiskelukaveri, jota en ollut nähnyt 20 vuoteen. Mulla oli kauhea darra, näytin aivan järkyttävältä liian pienessä T-paidassani (olen vielä läski), tahraisissa shortseissa, hiukset kampaamatta ja naama ja silmät punaisena. Sitten joku koputtaa selkään, että hei, oletko sä Marika. No joo, kyllä... sitten tunnistin. Tämä opiskelukaveri oli liikkeellä erittäin huoliteltuna. Hän oli hoikka ja nätti, nuoren näköinen. Käsipuolessa urheilullisen näköinen tyylikäs mies. Kyllä hävetti. Varmaan on jälkeenpäin kauhistellut, miten rappiolle tuo ihminen on sitten opiskeluaikojen päätynyt :D
Jokainen on oman elämänsä Markku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin sympaattinen tapaus kuitenkin.
Mulle on käynyt sama ruokakaupassa, mutta kumpikaan ei haissut vanhalta viinalta. Tästä on aikaa jo vuosikausia, mutta vieläkin nolottaa kun ajattelen. Toisaalta vähän naurattaakin. Mulle se oli yksi käännekohta kuitenkin, jonkinlainen totuudenhetki. Pääsin hänestä silloin jollakin tasolla henkisesti irti. Olin menossa toisen kanssa kihloihin ja hän oli tahollaan pariutunut ja saanut juuri ensimmäisen lapsensa.
Voi voi! Ehkä mies ajatteli tapaamisestanne samalla lailla? Ihmiset nyt eivät voi kerta kaikkiaan olla aina parhaimmillaan.