herää kysymys, mikä on toimiva palkanmuodostus? neuvottelu on aina neuvottelu eikä sanelu.

Se on osaamista.

käykö työnantaja osapuoli henkselit paukkuen marssimaan säätytalolle kirjauttamaan omista "haaveistaan" 9/10 niin että ne näyttävät lakiin kirjatuilta?

onko se neuvottelua että toinen osapuoli runnoo vain haluamiaan sokeasti läpi tajuamatta seurauksia (mitkä on niitä seurauksia). Käytetään retoriikkaa vaikka pohjoismaalainen /ruotsalainen malli jota lunnokset eivät suinkaan ole.

Onko se palkanmuodostus sitä että palkkiot taas nostetaan katosta läpi suhteessa siihen että ostovoima katoaa siihen että aliresurssoidaan, ylitunnitetaan ja alipalkataan selittämällä yksikköhintakilpailukykyä? vai nostetaanko vaikka tuottavuutta, yrityksen suorituskykyä oikeasti osaamaisella (eikä lyhytnäköisellä kvartaaliajattelulla, millaisen exitin käärii muutama kun "yritys" myydään johonkin) ja otetaan huomioon ketä talossa on ja mitä on edessä ja kulman takana?

Tai joku vanha neuvottelutulos ollut vaikka seurausta siitä ettei palkanmuodostus ostovvoimaan ja elinkustannuksiin ole ollut kohdallaan. Siinä on jatkuva tarve usein työnantajapuolella nähdä se toimnta vain ja pelkästään kustannusten leikkaamisena; merkityksellisyys häviää siinä kun vaativuus kasvaa ja siitä saatava korvaus yritetään ajaa minimin ministä alaspäin. Jopa kapitalistisella,suuremmalla markkinaäalueella tuolla jossain palkanmuodostus toimii hieman paremmn vaikka raaka peli henkilöstön leikkauksessa "strategiaa" tukemaan on toisessa päässä vähintäänkin päätöntä.