Minä olen äidilleni todella kiitollinen siitä, että hän oli kotiäitinä
10 ensimmäistä vuottani. Sen jälkeen hän meni töihin ja olin käytännössä heitteillä iltaisin. (äiti ei saanut päivätöitä koska oli paljon työttömyyttä, ei ollut varaa valita) Oi kuinka monesti kaipasin äitiä tuolloin. Siitä seurasi masennusta ja muita ongelmia, mitkä ovat tulleet yhteiskunnalle moninverroin kalliimmaksi kuin se, että äiti olisi ollut kotona. Yhteiskunta olisi menettänyt verotulot, jos äiti olisi ollut kotona, mutta kalliiksi ovat tulleet ne terapiat joita olen käynyt läpi.
Kommentit (11)
On olemassa se yleinen välimuotokin: äiti käy töissä, mutta lapset eivät ole Heitteillä.
Äitini ei vain yksinkertaisesti pidä juurikaan lapsista, ei varsinkaan pienistä, ei edes lastenlapsista.
Olet kiitollinen äidillesi joka hoiti sinua sen 10 vuotta ja sen jälkeen kun töihin pääsi ja olit yksin niin sinulle tuli masennusta ja muita ongelmia vai?
Eiköhän tuo johdu ihan siitä kun olit niin riippuvainen äidistä. Tämän takia olisi vaan hyvä lapsesta pitäen olla hoidossa välillä ettei kiintyisi noin paljon vanhempiin.
Olin jotain 11 tai 12 kun äiti meni töihin ja kyllähän se minun elämänlaatuni laski silloin. Heitteillä me lapset emme olleet mutta pitkään haikailimme sitä aikaa kun äiti oli vielä kotona. Olihan se ihanaa tulla kotiin koulusta kun siellä oli äiti odottamassa välipalan kanssa.
Kai siitä nyt terapiaan joutuukin, jos on ensin oppinut, että äiti palvelee kotona aina ja sitten ei enää olekaan ympärivuorokautisesti käytettävissä. Olis voinut ap:llekin tehdä hyvää päästä hyvissä ajoin päiväkotiin.
Olet kiitollinen äidillesi joka hoiti sinua sen 10 vuotta ja sen jälkeen kun töihin pääsi ja olit yksin niin sinulle tuli masennusta ja muita ongelmia vai? Eiköhän tuo johdu ihan siitä kun olit niin riippuvainen äidistä. Tämän takia olisi vaan hyvä lapsesta pitäen olla hoidossa välillä ettei kiintyisi noin paljon vanhempiin.
...että pääsin tarhaan 4-vuotiaana ja sain paljon kavereita.
Olen myös kiitollinen siitä että äiti palasi töihin sen jälkeen kun olin aloittanut päiväkodin. Näin saimme myös matkusteltua paljon joka ei olisi pelkällä isän palkalla onnistunut.
kotiäitinä niin kauaa, vaan sen sijaan esim. opiskellut alalle, jolla töitä on (jopa varaa valita myös lama-aikana), niin asiat olisivat menneet paremmin pitkässä juoksussa? Mun äiti teki juuri niin, opiskeli sosiaalialalle kun olin pieni (olin setäni perheessä yksit. hoidossa 10kk:sta ja vähän isompana perhepäivähoidossa). En pidä hyvänä sitä, että vanhemmalla ja lapsella on "liian" tiivis suhde, voi tehdä lapsen epäsosiaaliseksi ja araksi. Mutta itse en ainakaan normi isoon päiväkotiin laita alle 1,5 vuotiasta.
isän palkka oli hyvä, joten ei ollut rahahuolia. Eikä jäänyt äiti tyhjän päälle isän kuoltuakaan kun saa hyvän leskeneläkkeen ja omaisuutta on.
Heitteillä en ole koskaan ollut, vaan erittäin rakastettu, vaikka äidillä oli hieno tieteellinen ura. Nyt kun äiti on jo eläkkeellä, hän jaksaa touhuta minun lapseni kanssa ja jatkaa silti pienimuotoisesti vanhalla urallaan - sanoo ottavansa rusinat pullasta ilman sitä tylsää osiota. Äiti on voinut valita työpaikkansa.
Ihanaa kuulla :) Mun äiti oli kaknssa kkotona. Kerhossa kävin jokusen kerran.
5 vuotiaana äiti laittoi mut englanninkieliseen kouluun joka oli joka päivä. Kesti 2(?) tuntia kerrallaan.
Opin hyvin englantia, koska opettajat ei osannet oikeastaan sanaakaan suomea.