Vanhemmuudesta uupuminen

Mielestäni tästä ei puhuta tarpeeksi; siitä miten vanhemmuudessa voi uupua. Ja se on ihan yhtä haitallista vanhemman terveydelle kuin vaikkapa työuupuminen. 

 

Olen ollut nyt 12 vuotta äiti. Meidän vanhemmuus alkoi koliikki-refluksivauvan hoidolla, eli jo ensi metrit oli raskaat. Esikoisella on autismi ja toisella adhd. Diagnoosit tulleet vasta viime vuonna. On käyty läpi valvomista, raskasta arkea, vaikeuksia päiväkodissa ja koulussa ja kaverisuhteissa. Kävin läpi myös avioeron; harva liitto kestää edes normaalia lapsiperhe-elämää, saatikka sitten kun kuviossa on diagnosoimattomat ja vailla tukea olevat erityislapset. Mitään tukea ei olla arkeen koskaan saatu. Olen kuitenkin käynyt ohessa myös töissä, opiskellut uuden ammatin ja maksanut laskut. 

 

Arki on meille kuitenkin ollut sitä tavallista arkea. Mun uupumuksesta on tullut normaali tila. Äiti on aina väsynyt. Nyt lapset on kouluiässä ja meillä on suvantovaihe päällä. Kaikki ei ole ihan niin raskasta enää. Mutta huomaan, että mun oma terveys on kärsinyt. Olen jatkuvasti väsynyt, en palaudu. Keho uupuu pienistäkin ponnisteluista. Olo on voimaton. Hormonitoiminta on sekaisin, kortisolitasot on varmasti pilvissä koko ajan. Haluaisin vain käpertyä kotiin ja olla rauhassa suurimman osan ajasta. 

 

En tiedä palaudunko koskaan enää, niin etten enää uupuisi niin herkästi ja olisi heikko. Mitään diagnoosia tästä ei tietenkään ole; olen vain vanhempi. Vanhemmuuteen kuuluu väsymys. Se kerrottiin jo neuvolassa. 

 

Halusin vaan avautua tästä jonnekin. Varoittaa myös nuorempia. Vanhemmuus voi viedä ihmisen täysin oman jaksamisen äärirajoille. Lapsiani en kadu, mutta olisin ehkä voinut varautua jotenkin paremmin. Kerätä vaikka isommat säästöt, joilla olisi voinut rahoittaa hoitoapua kotiin tms. Kiitollinen olen kuitenkin siitä, että talous ei ollut ihan niin tiukkaa mitä se on tänä päivänä, silloin kun meidän lapset oli pieniä. Silloin oli kohtuulliset hinnat, palkat ja korot alhaalla. Nyt kun jaksaa vielä 8-10 vuotta pinnistää niin sit voi sanoa selvinneensä. Ehkä.