Kokemuksia ikäerosta suhteessa

Olen itse juuri täyttänyt 20 vuotta ja mieheni on 30 vuotias, täyttää loppuvuodesta 31. Ikäero ei näy meidän suhteessa juuri millään tavalla, ollaan aivan samalla aaltopituudella ja ollaan molemmat tosi onnellisia yhdessä. Suhde on kuitenkin vielä tuore, 4 kuukautta, mutta sen verran vakava kuitenkin että haluaisin hänen tapaavan vanhempani. 

Olen vanhemmille kertonut tapailevani kyseistä miestä mutta hänen ikäänsä / meidän ikäeroamme en ole heille maininnut. Vanhempani ovat kyllä tosi rakastavaisia ja tiedän, että he tykkäisivät miesystävästäni varmasti, mutta en tiedä miten he suhtautuvat ikäeroomme. Minulle ja miesystävälleni keskenään ikäero ei merkitse mitään, vaikkakin olemme tietysti keskustelleet asiasta yhdessä. Mutta en usko, että vanhempani katsoisivat asiaa hyvällä, ja päässäni pyörii vain uhkakuvia siitä, kuinka vanhempani huolestuisivat minusta (turhaan, mutta vanhemmat on mitä on) tai eivät hyväksyisi suhdetta, jonka tiedän itse olevan todella terveellinen ja jossa olen aidosti onnellinen.

Tiedostan, että vaikka vanhempani eivät alkuun hyväksyisi suhdetta tmv. he kyllä leppyisivät ajan mittaan, eikä minulla ole todellakaan huolta siitä, että he pistäisivät välit poikki kanssani - en vain haluaisi aiheuttaa heissä pienintäkään murhetta tai huolta. Ajatus siitä, että vien miesystäväni tapaamaan vanhempiani ahdistaa suuresti, miesystävästäni siis kyllä huomaa, että hän on minua vanhempi.

Kertoisitteko positiivisia kokemuksia/ihan vaan kokemuksia ikäerosta suhteessa ja miten läheiset ovat siihen reagoineet?