Mitä ajattelisitte jos oma lapsi oli ainoa eskariryhmästä

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

mutta hiton surullinen olisin lapseni puolesta ja jopa itseni puolesta.

Sen ymmärrän, ettei voi ehkä kaikkia kutsua, kun tilaa ei ole paljon - mutta silloin jätetään useampi kuin yksi kutsumatta.



Minä varmaan selittäisin lapselleni, että oli tökeröä käytöstä sen eskarikaverin vanhemmilta, mutta huonosti käyttäytyviä ihmisiä (aikuisiakin) maailmaan mahtuu, ei välitetä moisista. Ja veisin lapsen sinä päivänä johonkin mieluisaan paikkaan, Hoplopiin, uimaan, elokuviin, minne vaan.

sitten on ollut ikävä sankaria kohtaan, joka saa kutsua juhliinsa just ketä haluaa

älä säkään tee siitä numeroa, niitä tulee vielä monia vastaavia tilanteita

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä.

Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi.

Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä.

Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

"Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi."



että joku vain olettaa, monasti vain on kokemusta niistä lapsista, jotka eivät ole niin helppoja kuin moni on. Toisaalta se oma lapsi saattaa sanoa, ettei edes halua lastasi juhliinsa, vaikka äiti sitä voisi jopa ehdottaa.



Aina on monta mahdollisuutta miksi ei saa kutsua, eikä vain sitä yhtä, johon halutaan luulla ja tuudittautua.



Oma lapseni on 10v, saanut peräti kaksi kutsua...

lähtökohtaisesti pitää olla niin, että kylään (=myös synttärit) kutsutaan ne, jotka halutaan! Eskariryhmässä voi olla 12 lasta, ei kai niitä nyt kaikkia voi kutsua?! Jospa se synttärisankari ei jostain syystä tule toimeen ap:n lapsen kanssa? Ei kaikki kiusaaminen ole sitä, että kuljetaan nyrkit pystyssä, kyse voi olla myös hienovaraisemmasta leikistä poisjättämisestä yms. Kyllä lapsen pitää oppia sietämään myös pieniä pettymyksiä!

lähtökohtaisesti pitää olla niin, että kylään (=myös synttärit) kutsutaan ne, jotka halutaan! Eskariryhmässä voi olla 12 lasta, ei kai niitä nyt kaikkia voi kutsua?! Jospa se synttärisankari ei jostain syystä tule toimeen ap:n lapsen kanssa? Ei kaikki kiusaaminen ole sitä, että kuljetaan nyrkit pystyssä, kyse voi olla myös hienovaraisemmasta leikistä poisjättämisestä yms. Kyllä lapsen pitää oppia sietämään myös pieniä pettymyksiä!

Siis yksitoista voi kutsua mutta kahtatoista ei. Niin just, ei mahdu, aivan... Huoh.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan.

Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä.

Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

"Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi." että joku vain olettaa, monasti vain on kokemusta niistä lapsista, jotka eivät ole niin helppoja kuin moni on. Toisaalta se oma lapsi saattaa sanoa, ettei edes halua lastasi juhliinsa, vaikka äiti sitä voisi jopa ehdottaa. Aina on monta mahdollisuutta miksi ei saa kutsua, eikä vain sitä yhtä, johon halutaan luulla ja tuudittautua. Oma lapseni on 10v, saanut peräti kaksi kutsua...

Kas kun lapseni ei ole "niitä lapsia", hän on Hän! Yksilö. Asperger on vain pieni osa häntä, eikä tee hänestä automaattisesti jotain kiusankappaletta ja riesaa.

Minä en kutsujana edes kuvittele, että tiedän, miten kutsutut lapset käyttäytyvät juhlissamme. Pienet normaalilapsetkin voivat olla yllättävänlaisia kutsuilla, joita jännittävät. Lähden siitä normaalista ajattelusta, että kutsutun äidit harkitsevat, pärjääkö heidän lapsensa tuollaisilla kutsuilla ja lähtevät tarvittaessa kaitsijaksi mukaan. Näin olen ainakin itse kutsunut erityislapsia meille: "aikuinen saa tulla mukaan, jos haluaa"

Minusta se myös muuten ON niin, että lapsi ei saa jättää yhtä kutsumatta. Ei vaan saa, se ei ole hänen päätettävissään. Ok, jos se toinen on totaalinen ihmishirviö ja rääkkää lastani, niin en kutsu - mutta kun siitä ei edes tässä ole kyse vaan ennakkoluuloistasi. Että jos on dg, on tietysti "tietynlainen" eli mahdoton kutsua vieraaksi.

Ikävä kyllä, et ole ennakkoluuloinesi yksin.

kaikista ei tarvi tykätä mut kaikkien kans olis yritettävä tulla toimeen ja sitähän ei edistä se että 11 lasta kutsutaan ja yksi ainoa jätetään kutsumatta. Siinä myös opetetaan lapselle hemmetin huonoja käytöstapoja ja kannustetaan eristämiseen ryhmästä...vastenmielistä!

Jättää joku lapsi kutsumatta siis vain siksi kun hällä jokin diagnoosi :(

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Ei hän siis automaattisesti PILAA yhtään mitään! Mutta koska hänellä on dg, sinä siis oletat, että niin on.

Me emme edes tiedä, miksi ap:n lapsi jäi kutsutta, mutta tuskinpa hän nyt ihmettelisi täällä asiaa, jos hänen lapsellaan olisi ongelmia leikeissään sielä eskarissa.

koulukiusaajia kun äiditkin kannustavat siihen.

on kirjoituksesi, mutta älä nyt noin tomerasti ole leimaamassa mua nyt ennakkoluuloiseksi...

Mutta turhaa tästä on kinata, perheet, aikuiset ja lapset tekevät eritavoin, ja kyllä ymmärrän, etteivät kaikki ajattele ja toimi samoin.

Minusta jokainen saa päättää itse, keitä kutsuu ja keitä ei. Ei ole olemassa mitään kutsumispakkoa vain siksi, että ollaan samalla luokalla tai samaa sukua.

jätti yhen ulkopuolelle leikeistä kun sillä oli vääränväriset housut. tuijotetaan vaan kaikki omaa napaamme. Tärkeintähän on että itellä on kivaa.

Yleensä se, jota ei kutsuta, on ryhmän pahin kiusaaja. Eivät aikuisetkaan kutsu synttäreilleen työpaikan hirviötä, en edellytä lapseltakaan sitä. Jos yhtä ei kutsuta, on siihen aina syynsä. Minusta sen ei-kutsutun kapsen vanhempien kannattaisi miettiä, mikä heissä tai lapsessa on sellaista, että lasta ei haluta mukaan. Harva vanhempi on niin sinisilmäinen, että ei tajua esim. ADHD-lapsesta aiheutuvia ongelmia kutsujen järjestäjälle.

minua muuten ihan oikeasti surettaa se, että erityislapset automaattisesti oletetaan hankaliksi ja ikäviksi. Itselläni asperger-lapsi, ja juu: on saanut tasan yhden synttärikutsun eläessään. Ikää on jo 9 vuotta. Eikä ole todellakaan mikään riitapukari, vähän sivullinen tarkkailija sen sijaan kyllä. Mutta kaltaisesti äidit "olettaa" että koska hänellä on dg, hän on mahdoton vieraaksi.

ja ihan rehellisesti: en halua pilata lapseni syntymäpäiväjuhlia vain siksi, että jonkun ADHD-tai vastaava "vilkas ilopilleri" olisi siellä mukana ja tekemässä tuhojaan. Ne juhlat ovat lapselleni tärkeät. Onneksi ei ole mitään velvollisuutta kutsua kaikkia, joten jättämällä se yksi ilman kutsua takaan noin 10 muulle kivat juhlat, myös itselleni. Kutsumalla se riitapukari pilaan noin 10 muun juhlat ja aiheutan itselleni paljon ylimääräistä työtä. Mutta sitähän ne kutsua vaille jääneen lapsen vanhemmat eivät ymmärrä, heidän mielestään oma lapsi menee synttärisankarin juhlamielen edelle.

Ei hän siis automaattisesti PILAA yhtään mitään! Mutta koska hänellä on dg, sinä siis oletat, että niin on. Me emme edes tiedä, miksi ap:n lapsi jäi kutsutta, mutta tuskinpa hän nyt ihmettelisi täällä asiaa, jos hänen lapsellaan olisi ongelmia leikeissään sielä eskarissa.

Jos hän ei halua, että jotakuta ei kutsuta, niin sitten ei kutsuta, vaikka "lieventävänä asianhaarana" olisi diagnoosi, johon vanhemmat voivat aina vedota.

Tämä maailma on julma, ja minä yritän oman lapseni osalta edes vähän sitä tasoittaa eli hän ei joudu kohtaamaan synttäreillään kurjan eskarikaverin kiusaamista. Siksi kuuntelen lastani ja jätän kutsumatta ne, joita hän ei halua. Kutsutut taas voivat ihan itse päättää, tulevatko vai eivät.

saattaa jäädä kutsumatta, mutta oikeasti kiusaajat eivät kyllä koskaan jää. Kiusaajahan manipuloi synttärikutsuasiaa jo kuukausia etukäteen, ilmoittaa, kenet hän kutsuu, ja ketä ei, ja simputtaa muita synttärikutsun toivossa. Ja kiusaaja kutsutaan kaikkiin juhliin, koska juuri kiusaaja osaa sitä vaatia, muuten hänen juhliinsa ei tule kutsua.



Itse olen useamman lapsen äitinä seuraillut näitä synttärijuttuja, ja kiusaaja on usein se kaikkein taitavin manipuloimaan muita, ja helposti kieltää muiltakin sen kiusatun kutsumisen. No kiusatusta voidaan sitten tietysti kotona vanhemmille puhua toisella tavalla, jotta ei tarvitsisi kutsua, mutta itse suhtautuisin varsin epäilevästi näihin juttuhin. Juuri se, jota ei kutsuta, usein kaikkein kipeimmin tarvitsisi sitä, että aikuiset puuttuisivat tilanteeseen, ja vaatisivat, että kaikki on kutsuttava.

kaikista ei tarvi tykätä mut kaikkien kans olis yritettävä tulla toimeen ja sitähän ei edistä se että 11 lasta kutsutaan ja yksi ainoa jätetään kutsumatta. Siinä myös opetetaan lapselle hemmetin huonoja käytöstapoja ja kannustetaan eristämiseen ryhmästä...vastenmielistä!

kun kerran jää kutsumatta niin oppii, että huonoa käytöstä ei vaan suvaita. Ihan samalla tavalla kuin äidit laittavat lapsensa miettimään huonoa käytöstään niin toinen lapsi voi laittaa kiusaajan pohtimaan, miksi kutsua ei tule.