En saa nuoruuden elämisestä kiinni

Mulla oli aikoinani sama. Joka paikasta sai lukea hullusta nuoruudesta ja nuoruuden ihanuudesta, mutta itsestäni tuntui että aika tavallistahan tämä elämä on. Mulla oli pari hyvää kaveria, mutta ei me sekoiltu poikien kanssa, bailattu yömyöhään tai mitään sellaista. Itsekseni sitä pohdin, että miten mä en saa siitä "nuoruudesta kiinni". Kaverit oli sen verran rauhallisempaa sorttia, että niitä ei kiinnostanutkaan mikään sekoilu. Itseäni se olisi vähän kiinnostanut, mutta ei ollut mitään miten olisin päässyt siihen maailmaan käsiksi. Tupakkaakin kokeilin niin, että itse varastin mummolta tupakan ja yksin poltin yöaikaan takapihan pimeydessä. Alkoholia kokeilin samalla tavalla. Varastin isältä pari sen olutta ja yksin sitten join omassa huoneessani ja mietin että miltähän tämä tuntuu. Nuorisodiskoon menin kavereiden kanssa, mutta ne lähti melkein heti kotiin. Mä sitten loin silmäpareja poikiin ja ajattelin että eikö kukaan. Eka joka tuli jotain sanomaan, niin aloin pussaamaan ja että tältäkö tämä tuntuu. Eipä ole kummoista. Siitä sitten kotiin takaisin. Yksin katselin kotona jotain rakkauselokuvia ja mielessäni pyörittelin ajatuksia, että mitä mun "villi nuoruus" vielä tuokaan.

Siinä se nuoruus meni. En koskaan saanut siitä sellaisesta kiinni.