Oliko Paavo Nurmi asperger?

Hänen kerrotaan olleen sulkeutunut ja pedantti mies. Hän oli jopa vegetaristi 1920-luvun alussa. Hänet tunnettiin siitä, ettei hän tarttunut ojennettuun käteen eikä ottanut vastaan onnitteluja juoksujensa jälkeen, vaan lähti pois kuin tehtävän suoritettuaan ja jätti muut katsomaan hölmistyneenä peräänsä. Koulussa hän oli erinomainen oppilas, mutta äiti oli siivooja ja isä kuollut, joten hän ei päässyt opintielle. Hän satsasi juoksuun.

Armeijassa hän yllättäen kieltäytyi vannomasta sotilasvalaa. Häntä uhattiin sotaoikeudella, mutta hän ei taipunut ja lopulta komppanianpäällikkö hautasi asian vähin äänin. Syy tähän jää epäselväksi. Muuten hän suoritti palveluksena hyvin, ilmeettömästi ja eleettömästi. Hän juoksi komppanialta jalat alta hiekkasäkki ja kivääri selässä, jolloin hänen jopa epäiltiin oikaisseen. Ei oikaissut, vaan oli niin kova juoksija. Hän joutui aliupseeriston hampaisiin, mutta korkeammat upseerit tykkäsivät aivan järjettömiä suorituksia tekevästä Nurmesta. Nurmea ei kiinnostanut mitä mieltä hänestä oltiin, mutta ei kieltäytynyt kun Tahko Pihkala järjesti hänet aseseppäkouluun.

Avioliitto karahti kiville, Nurmi ei alkanut naisen perään itkemään. Nurmi oli luonteeltaan kylmä ja kova, omissa oloissaan viihtyvä ja sairaalla tavalla pedantti. Hän ei ollut kiinnostunut muista ihmisistä, vaan juoksusta, josta hän myös alkoi ottaa ajalle poikkeuksellisesti taloudellisia palkkioita. 

Nurmella oli kuollessaan miljoonaomaisuus, jota hän ei antanut lapselleen, vaan Sydän-säätiölle. Nurmen kerrottiin olleen töksäyttelijä, joka sanoi aina kaiken suoraan ja osasi loukata näin muita. Poikansa kyllä tuli myöhemmin miljonääriksi omilla avuillaan.