Lue keskustelun säännöt.
Suurten ikäluokkien vaikeus puhua
25.07.2024 |
Suurten ikäluokkien vaikeus puhua kuolemasta. Luuleko ne, että sillä minä minä asenteella pärjätään myös kuolemalle?
Olen 52-vuotias ja aloin järjestellä asioita, että ne olisivat lapsilleni mahdollisimman helppoja kun kuolen.
Äitini ei kestä sanaa kuolema, vaan lällättää kuin pikkulapsi ettei halua kuulla.
Muuten on kyllä todella tarkka ja skarppi vaatimuksissaan. Joten ei ole mitään vanhuuden höperyyttä.
Mummoni oli viisas ja rauhallinen kun kuolema lähestyi. Kuten muutkin sen ikäpolven vanhukset.
Kommentit (34)
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
En minä ole ketään ahdistanut. Jos jossain yhteydessä tulee esiin sana kuolema, niin äiti läpättää korviaan käsillään ja sanoo, että älkää puhuko.
Tämä esim kahvipöydässä, kun joku on menehtynyt.
Lapseni eivät suostu puhumaan. Omistavat puolet asunnostani, eivät suostu myymään la laskemaan minua yksiöön. Eivät halua puhua hautajaisistani. Eivät tahdo viedä mitään esineitä jotka kuitenkin tulevat tahtomaan.
Ei auta kuin kirjoittaa hautaustahto johonkin hautaustoimistoon.
Kukq on nyyssinyt sen omakotitaloni joka minulla pitäisi olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
En minä ole ketään ahdistanut. Jos jossain yhteydessä tulee esiin sana kuolema, niin äiti läpättää korviaan käsillään ja sanoo, että älkää puhuko.
Tämä esim kahvipöydässä, kun joku on menehtynyt.
Tai sitten alkaa uhittelemaan, että kyllä te kaikki vanhenette ja kuolette.
Kyllä. Tiedämme tämän.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Siirryit sitten tänne motkottamaan, eikö 10 vuotta äidin haukkumista riittänyt tuossa pitkässä keskustelussa? Ikävää jos oket ollut heitteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aivan sinut kuoleman kanssa mutta en nyt välttämättä halua kuitenkaan että kahvipöydässä ruvetaan uhoamaan, kohta kuolet.
Ei kai kukaan syöpäsairaallekaan lällättele kohta kuolet vaikka hänelläkin voi olla asiat järjestyksessä.
Onko ap ennakkoperinnön tarpeessa?
Samaa kokeva. Mummoni ja pappani olivat aivan ihania vanhoja ihmisiä. Tyytyväisiä ja lempeitä. Suhtautuivat kuolemaankin kauniisti ja lämmöllä.
Kotona odottikin sitten suurten ikäluokkien vanhemmat, jotka juhlivat viikonloppuisin ostivat lastulevyhuonekaluja ja kuluttivat rahaa itsrensä.
Lapsi meni siinä sivussa niillä rahkeilla, mitä oli saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei juma. Miten 52 vuotias voi olla vielä noin pienissä ympyröissä ja kapeakatseinen. Sun äitis ei ole koko ikäluokkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Siirryit sitten tänne motkottamaan, eikö 10 vuotta äidin haukkumista riittänyt tuossa pitkässä keskustelussa? Ikävää jos oket ollut heitteillä.
En ole ollut. Isäni oli tuossa ikäluokassa harvinainen tolkun ihminen ja tuli Ruotsin rajalta. Hyväntuulinen, ahkera, lempeä ja kannustava.
Vierailen hänen luonaan vähintään kolme kertaa viikossa palvelutalossa, jossa hän on vuodepotilaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Heh! Hyvin on amerikkalainen propaganda uponnut sinuun. Sieltähän tuollainen ajattelu nimittäin on peräisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan sinut kuoleman kanssa mutta en nyt välttämättä halua kuitenkaan että kahvipöydässä ruvetaan uhoamaan, kohta kuolet.
Ei kai kukaan syöpäsairaallekaan lällättele kohta kuolet vaikka hänelläkin voi olla asiat järjestyksessä.
Onko ap ennakkoperinnön tarpeessa?
Opettele lukemaan. Ole juuri tyypillinen ikäluokkasi edustaja. Haukutaan kaikki, vaikka itse ollaan väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Heh! Hyvin on amerikkalainen propaganda uponnut sinuun. Sieltähän tuollainen ajattelu nimittäin on peräisin.
En minä ja sisarukset Amerikassa asuneet. Aikuisten velvoitteet annettiin kun kouluun meni. Lapsina meitä ei kohdeltu koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Nyt pidetään lapsista hyvää huolta. Mamman pikku mussukat istuu kiltisti kotona, kaupungeilla ei tarvitse pelätä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
En minä ole ketään ahdistanut. Jos jossain yhteydessä tulee esiin sana kuolema, niin äiti läpättää korviaan käsillään ja sanoo, että älkää puhuko.
Tämä esim kahvipöydässä, kun joku on menehtynyt.
Pidä sitten turpasi kiinni vai oletko niin sairas että väkisin haluat ärsyttää ihmisiä? Äitisi voisi alkaa kertoilemaan kuinka isäsi aikoinaan heitti useat mällit äitisi päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Nyt pidetään lapsista hyvää huolta. Mamman pikku mussukat istuu kiltisti kotona, kaupungeilla ei tarvitse pelätä mitään.
Lastensuojelun kirjoilla on 20 000 lasta. Lapset kuolevat huumeisiin, 11-12- vuotiaat ovat nuorimpia vieroitukseen järjestettyjä. Lapset kulkevat kahden kodin väliä, kummassakaan heistä ei edes tykätä uuden henkilön taholta.
Siis vanhus on herttainen kun huokailee kädet ristissä, kohta pääsen taivaan kotiin. Kaikesta tavarasta ja elämästä luopuneena.
Keskustelijat eivät hyväksy 74- 80- vuotiaita jotka vielä elävät täysillä elämäänsä?
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan sinut kuoleman kanssa mutta en nyt välttämättä halua kuitenkaan että kahvipöydässä ruvetaan uhoamaan, kohta kuolet.
Ei kai kukaan syöpäsairaallekaan lällättele kohta kuolet vaikka hänelläkin voi olla asiat järjestyksessä.
Onko ap ennakkoperinnön tarpeessa?
Kuten jo aloituksessa kerroin, niin olen tehnyt lapsilleni selkeäksi sen, mitä omistan.
Perinnöstä kieltäydyn, koska siellä roikkuu mm joku isovanhempien homeinen mökki, joka on saanut sakkoja julkisivulautalunnalta. Ei edes sen vertaa ole äiti saanut aikaan, että olisi tuon sisarustensa kanssa hoitanut.
Vannhemmillani on mökki ja omakotitalo, mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin. :)
Ei tarvitse olla psykiatrian ammattilainen ymmärtääkseen, että äidilläsi on jonkinlainen trauma kuolemasta. Ehkä voisit kysyä häneltä, ettei tarvitsisi täällä mutuilla ja vedellä ihmeellisiä johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
Väkisin tyrkytän ja ahdistan kuolemalla?
En minä sellaista ole tehnyt.
Eli onko nyt oikeasti niin, että äitini kuvittelee, että kuolema ei koske häntä?
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.