Lue keskustelun säännöt.
Suurten ikäluokkien vaikeus puhua
25.07.2024 |
Suurten ikäluokkien vaikeus puhua kuolemasta. Luuleko ne, että sillä minä minä asenteella pärjätään myös kuolemalle?
Olen 52-vuotias ja aloin järjestellä asioita, että ne olisivat lapsilleni mahdollisimman helppoja kun kuolen.
Äitini ei kestä sanaa kuolema, vaan lällättää kuin pikkulapsi ettei halua kuulla.
Muuten on kyllä todella tarkka ja skarppi vaatimuksissaan. Joten ei ole mitään vanhuuden höperyyttä.
Mummoni oli viisas ja rauhallinen kun kuolema lähestyi. Kuten muutkin sen ikäpolven vanhukset.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
Väkisin tyrkytän ja ahdistan kuolemalla?
En minä sellaista ole tehnyt.
Eli onko nyt oikeasti niin, että äitini kuvittelee, että kuolema ei koske häntä?
Muista muistuttaa, soita vaikka kaksi kertaa päivässä, tajuatko että kuolet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis vanhus on herttainen kun huokailee kädet ristissä, kohta pääsen taivaan kotiin. Kaikesta tavarasta ja elämästä luopuneena.
Keskustelijat eivät hyväksy 74- 80- vuotiaita jotka vielä elävät täysillä elämäänsä?
Miksi sie kommentoit asiaa, mistä et selkeästi mittään tajua.
Aloittaja puhui siitä, että on 52-vuotiaana järjestänyt asiat mahdollisimman helpoksi lapsilleen, kun hän kuolee
Äitinsä taas ei ole tätä maata. Ei edes pysty puhumaan kuolemasta. Jättää perinnöksi talon, romukasan, epäselviä omistuskirjoja jne.
Mikä on epäselvä omistuskirja? Jokaiselta tuppaa tavarat jäämään jälkeen.
Harvempi terve jää reilu viiskymppisenä kiikkustuoliin kuolemaa odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
Väkisin tyrkytän ja ahdistan kuolemalla?
En minä sellaista ole tehnyt.
Eli onko nyt oikeasti niin, että äitini kuvittelee, että kuolema ei koske häntä?
Muista muistuttaa, soita vaikka kaksi kertaa päivässä, tajuatko että kuolet?
En mie kerkiää soittaa. Se on jatkuvasti luurissa kiinni. Häntä pitää kuljettaa kampaajalle. Myös kauppoihin pitää kuljettaa. Jos on liikaa väkeä, niin äiti viedään takaisin kotiin ja yritetään uudelleen.
Kerran viikossa soitti mulle itkien, että kukaan ei käy.
Kerroin, että kävin viikko sitten.
Niin mutta sen jälkeen ei ole kukaan käynyt.
Pikkuveljeni kävi leikkaamassa ruohon sen jälkeen.
Meni hiljaiseksi riidankylväjä.
Vierailija kirjoitti:
Harvempi terve jää reilu viiskymppisenä kiikkustuoliin kuolemaa odottamaan.
Minäkin olen 52 vuotias, en ole mitään kuolinsiivouksia enkä mitään papereita tehnyt, onhan tässä aikaa vielä melkein 50 vuotta. Kyllä äitini on 84-vuotias ja hänen äidin sisaret elivät noin 100 vuotiaiksi, äidin äiti kuoli 82 vuotiaana kun baarit reissulla ryöstettiin. Mutta äitini ei käy baareissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi väkisin tyrkytät ja ahdistat äitiä jollain kuolema asialla? Anna olla. Minuakin ahdistaisi, jos siinä iässä joku alkaisi kysellä asiaa. Nuorena on helpompi sanoa siitä jotain.
Väkisin tyrkytän ja ahdistan kuolemalla?
En minä sellaista ole tehnyt.
Eli onko nyt oikeasti niin, että äitini kuvittelee, että kuolema ei koske häntä?
Muista muistuttaa, soita vaikka kaksi kertaa päivässä, tajuatko että kuolet?
En mie kerkiää soittaa. Se on jatkuvasti luurissa kiinni. Häntä pitää kuljettaa kampaajalle. Myös kauppoihin pitää kuljettaa. Jos on liikaa väkeä, niin äiti viedään takaisin kotiin ja yritetään uudelleen.
Kerran viikossa soitti mulle itkien, että kukaan
Minä en ymmärrä teidän perheen kaltaista rähinää ja kuoleman toivomista . Minä elän elämääni, lapset omaansa , kukaan ei roiku kenessäkään.
Jos äitisi on muistisairas, hankkikaa hänelle palveluja, sehän selittää aloituksesikin.
Miksi terve 52 -vuotias "uhkailee" lapsiaan kuolemallaan? Joku hallitsemiskeino reilu parikymppisiä kohtaan, käykää nyt joka viikonloppu, kohtahan minä kuolen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 49. Lapseni on vuoden ollut toisessa kaupungissa opiskelemassa. Kyllä hän käy joka vkl kotona, soittelemme kahdesti päivässä. Olen näyttänyt kaikki paperini ja tarkat ohjeet kuolemani varalle, muistuttanut häntä kuolemastani. Isänsä ei saa hautajaisiini tulla. Huono omatunto sinulle jää jos et käy kotona ja kuolen. Kaikkeni olen sinulle antanut.
Minäkin ihmettelen vanhempiani, liki 80, ei mitään vanhuuden tasaantumista, käyvät ulkomailla, ajavat mökilleen autolla, pelkään jatkuvast milloin jotain sattuu. Eivätkö he itse ajattele ?
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Taidat puhua suulla suuremmalla.
Eikös se ole nämä nuoremmat, jotka menevät sokkiin, kun läheinen kuolee, tarvitsevat sairaslomaa, kun menee toimintakyky.
Eikä tarvita kuolemaakaan, kun he jo saava sokin pienestäkin vastoinkäymisestä. Näin ainakin itse kirjoittavat.
Suuret ikäluokat ovat pystyneet ja pystyvät edelleen toimimaan vaikeissakin tilanteissa, heillä on kestokykyä. Pitäkää te nuoremmat huoli itsestänne älkääkä syyttäkö aina vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Jep. Itse kiirehtivät perinnöt omilta vanhemmiltaan jo vuosikymmenen ennen kun nämä edes kuolivat. Itse eivät aio edesnperintöä jättää, muutakin mitä yt sattuu jäämään. Miten joku ikäluokka voi olla inhimillisesti ottaen niin paska.
Suurilla ikäluokilla olikin suurella osalla isot perinnöt. Pienviljelystila jossain maaseudulla, lapsia 5 -15.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti suuret ikäluokat ovat aivan vinksahtaneita. Hankittiin helposti omakotitalo ja lapsiakin siihen.
Talosta ja muustakin materiasta pidettiin huolta, mutta lapsista ei.
Taidat puhua suulla suuremmalla.
Eikös se ole nämä nuoremmat, jotka menevät sokkiin, kun läheinen kuolee, tarvitsevat sairaslomaa, kun menee toimintakyky.
Eikä tarvita kuolemaakaan, kun he jo saava sokin pienestäkin vastoinkäymisestä. Näin ainakin itse kirjoittavat.
Suuret ikäluokat ovat pystyneet ja pystyvät edelleen toimimaan vaikeissakin tilanteissa, heillä on kestokykyä. Pitäkää te nuoremmat huoli itsestänne älkääkä syyttäkö aina vanhempia.
Joo onhan teillä suurilla ikäluokilla muilta kusettama hyvä taloudellinen turva puskurinanne. Stanan elätti
Köyhiä ja kurjia ovat suurten ikäluokkien lapset. Onneksi isoista eläkkeistä maksetaan veroja, on valtiolla mistä jakaa heille rahaa.
Kyl kai trauma tulisi jos lapset käydessään hokisivat, kohta äiskä kuolet, onko öljyä lampussa ja paperit järjestyksessä ja rahat meiän tilillä.
Niin on tehty muttei siitä tarvitse koko ajan jauhaa. Kuolema voi tulla yht' äkkiä vaikka minulle, joku kituu sukulaisyen harmina 30 vuotta käänneltävänä laitoksessa.
Minusta tuntuu ettei äiti rarvitse psykiatria vaan kuolema-ajatuksissa viihtyvä tytär