Mustasukkaisuus - miten päästä siitä eroon?

Vaihdoin punaiset sukat, se auttoi!

Osta valkoisia sukkia. Esimerkiksi Cat-urheilusukkia. 

Sinun pitäisi kehittää omaa itsetuntoasi jotenkin, että pystyisit luottamaan kumppaniisi. En minä pettämistä puolustele, mutta normaalia kanssakäymistä ja pientä flirttiäkin pitäisi pystyä sietämään.

Miten tuo sitten käytännössä tehdään, onkin toinen asia. Tai sitten pitää olla yksin tai etsiä kumppani, joka ei muille edes kelpaa.

Me keskusteltiin niistä kaikista naiskontakteista, vuosia. Jonkun mielestä hullua, mutta meidän mielestä järkevää. Mies oppi aika nopsaan sen että jos valehtelee/jättää jotain kertomatta, siitä tulee hitonmoinen sota. Mutta jos on rehellinen, en suutu. Pääasia että on rehellinen.

Mustasukkaisuutta oli kauan mutta ei enää nykyään. Ja vain avoimuus on siinä auttanut. Se että minä voin avoimesti sanoa tunteistani ja peloista, ja se että mies uskaltaa kertoa kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitäisi kehittää omaa itsetuntoasi jotenkin, että pystyisit luottamaan kumppaniisi. En minä pettämistä puolustele, mutta normaalia kanssakäymistä ja pientä flirttiäkin pitäisi pystyä sietämään.

Miten tuo sitten käytännössä tehdään, onkin toinen asia.

No meillä se meni juuri sen avoimuuden kautta. Kun kaikesta puhuttiin.

4-vastaaja

Låhestyt asiaa ihan väärästä päästä. Mustasukkaisuus on normaali tunne ja ihan asiaankuuluvaakin tuollaisen tapahtuneen (pettämisen) jälkeen. Puolisosi ei siis ole ollut avoin ja rehellinen, joten eihän sinun pidäkään luottaa. On ihan kohtuuton vaatimus sinulle luottaa ihmiseen, joka (taas) todisti olevansa epäluotettava. Ehkä sinun pitäisi kysyä itseltäsi, että voitko hyvin liitossa, jossa et voi luottaa etkä uskalla ottaa asioita puheeksi? 

No mitä se pettäminen aikanaan oli? Entä mitä nyt? Konkreettisesti. Pussailua? Syvällisiä keskusteluja?

Tämäkin on hyvä näkökulma, monesti vain mustasukkaisuutta kokevaa syyllistetään, että pitäisi unohtaa, lopettaa nipottaminem jne. Yritän ajatella järkevästi, että kovinkaan moni parisuhde ei varmaan kestäisi, jos ei pystyisi uudestaan luottamaan, mutta on kyllä hirvittävän vaikeaa ja mietin, mikä on epäluuloisuutta, mikä sinisilmäisyyttä ja mikä intuitiota, jota kannattaisikin kuunnella. Ennen luottamuksen rikkoutumista en epäillyt koskaan ja siksi se romauttikin maailman sirpaleiksi.

Vierailija kirjoitti:

No mitä se pettäminen aikanaan oli? Entä mitä nyt? Konkreettisesti. Pussailua? Syvällisiä keskusteluja?

Sehän ei nyt liity tähän asiaan ja aloittajan kysymykseen. Vastaajien ei tarvitse kaikkea tietää. Jos ei ilman kaikkia sivujuonteita osaa vaststa niin on sitten hiljaa.

Luottamus kun menee niin sitä on paha saada takaisin. Pienetkin epäselvyydet ja muunnellut totuudet palauttaa homman aina lähtöpisteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tämäkin on hyvä näkökulma, monesti vain mustasukkaisuutta kokevaa syyllistetään, että pitäisi unohtaa, lopettaa nipottaminem jne. Yritän ajatella järkevästi, että kovinkaan moni parisuhde ei varmaan kestäisi, jos ei pystyisi uudestaan luottamaan, mutta on kyllä hirvittävän vaikeaa ja mietin, mikä on epäluuloisuutta, mikä sinisilmäisyyttä ja mikä intuitiota, jota kannattaisikin kuunnella. Ennen luottamuksen rikkoutumista en epäillyt koskaan ja siksi se romauttikin maailman sirpaleiksi.

Ja monesti ihmiset tuntuu ajattelevan että se mustasukkainen osapuoli on mustis ilkeyttään ja vttumaisuuttaan, ja että ainoa kärsijä on se toinen joka joutuu olemaan mustasukkaisuuden "kohteena". Mutta ei mustasukkaisuus ole kiva tunne, on ihan hirveää kun ei toiseen uskalla luottaa. Ja miten paljon siitä tunteesta haluakaan eroon, KUKAAN ei sitä halua tuntea.

Ei mitenkään.

Nosto

Onko edes mahdollista sellanen vuosien mittainen parisuhde, jossa ei petettäisi tavalla tai toisella ainakin ns. harmaalla alueella? Koska harvoin kaksi kunnon selkärangan omaavaa kuitenkaan toisiaan löytää, vaan useimmin toinen on vähän enemmän vietävissä ja löperömpi moraalin kanssa kuin toinen. 

Mä leimasin itse itseni entisessä parisuhteessa sairaalloisen mustasukkaiseksi, vaikka yritin olla välittämättä silloisen puolisoni touhuista.

Aloin pienentämään itseäni ja rupesin olemaan sellainen, että en vaan mistään koskaan sano mitään, ettei mies vaan koe, että olisin mustasukkainen. Hoidin kodin ja lähes aivan kaiken yksinäni, kun toinen vaan suhaili omia  menojaan ja jätti yksin kesken yhteisen illan vieton, kun tuli yhtäkkiä jotain tärkeetä menoa. Mies petti monta kertaa ja lopulta jätti. Ei siinä, hyvä niin.

Nyt olen naimisissa ollut nykyisen mieheni kanssa jo kuudetta vuotta, ja hän arvostaa parisuhdettamme ja on luotettava. Hän saa mennä ja tulla omia menojaan aivan vapaasti, koska ei ole koskaan antanut mitään syytä epäillä, että olisi jotain muuta meneillään. 

Aluksi olin kyllä epävarma ja pelkäsin lähteä suhteeseen vakavasti, mutta onneksi uskalsin. 

Kun olet luotettavan ihmisen kanssa niin mustasukkaisuus katoaa ihan itsestään.

En minä ihan oikeasti tiedä onko tuossa touhussa jotain järkeä. Joko mies on ihan helvetin komea, pitkä, rikas ja iso muna, jotta jaksaisin tuota peliä? Jos on joku ihan random äijä niiin luiskaan vaan. Mies ei selkeästi kunnioita sinua tai teidän suhdetta ja sun rajoja.

Mies kokee valehtelun ok:na ja tuo sun mustistelu on periaatteessa ihan hyväksyttävää, vaikka mulla yleisesti ottaen on 0-toleranssi mustistelulle, koska useimmiten se on täysin tuulesta temmattua.