Esimerkkejä tasa-arvoisesta parisuhteesta

Saman sukupuolisten. Naisen ja miehen välillä ei voi koskaan olla aitoa tasa-arvoa.

Molemmat saavat harrastaa ja olla kavereidensa kanssa. Molemmat tekevät kotitöitä. Molemmat kantavat taloudesta vastuuta. Eli kukaan ei ole loisena. 

Vierailija kirjoitti:

Saman sukupuolisten. Naisen ja miehen välillä ei voi koskaan olla aitoa tasa-arvoa.

Juurikin näin. Miehet ja naiset ovat liian erilaisia ollakseen tasa-arvoisia.

Kahden naisen välillä on aivan samat tasa-arvoongelmat. Katselin lesbo-dokumenttia. Riitelivät, kuka tekee enemmän kotitöitä. Aivan kuten heteroparitkin.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat saavat harrastaa ja olla kavereidensa kanssa. Molemmat tekevät kotitöitä. Molemmat kantavat taloudesta vastuuta. Eli kukaan ei ole loisena. 

Tai molemmat saa olla halutessaan harrastamatta ja kavereiden kanssa voidaan viettää aikaa yhdessäkin. Pääasia että tilanne on kuten sen haluaakin olevan.

Vierailija kirjoitti:

Kahden naisen välillä on aivan samat tasa-arvoongelmat. Katselin lesbo-dokumenttia. Riitelivät, kuka tekee enemmän kotitöitä. Aivan kuten heteroparitkin.

Eikö tuossa ole kyse tasapuolisuudesta eikä tasa-arvoisuudesta.

Kumpikaan ei määräile toista eikä puhu toisen puolesta (lupaile toisen puolesta tai kohtele kuin lasta). 

Toiselta kysytään, ennen kuin luvataan jotain toisen puolesta.

Tasa-arvoinen suhde on kahden itsenäisen ihmisen yhteinen liitto, sellainen jossa kumpikaan ei määrää toista. Kaikesta keskustellaan ja päätetään yhdessä. Molemmilla on oikeuksia ja velvollisuuksia, sen mukaan mikä molempien mielestä on sopivaa.

80- vuotiaalla tädilläni ja hänen samanikäisellä avomiehellään mielestäni on,vaikka heillä on ns.perinteinen työnjako.

He ovat olleet yhdessä 40 vuotta,molemmilla lapsia edellisestä liitosta. Kumpikaan ei halunnut yhteisiä lapsia.Molemmilla on oma talo.Toisen maalla sijaitsevassa talossa asuvat keväästä syksyyn,toisen kaupunkitalossa asuvat talvikaudet. Kumpikin on toisen talossa kuin kotonaan ja hoitaa sitä kuin omaansa;samalla kumpikin tietää, että toisen talon perivät hänen lapsensa,mutta se ei haittaa, koska oma omistama jää itselle,vaikka toinen kuolisiva.

Täti ja hänen avomiehensä viihtyvät hyvin yhdessä,nauravat, laskevat leikkiä,käyvät tansseissa.Vaikuttavat onnellisilta.

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ei määräile toista eikä puhu toisen puolesta (lupaile toisen puolesta tai kohtele kuin lasta). 

Toiselta kysytään, ennen kuin luvataan jotain toisen puolesta.

Eikö tuo ole pelkästään tavallista kohteliasta käytöstä, mikä tekee tuosta tasa-arvoista?

Tasa-arvoinen suhde on sellainen jossa kumpikin saa olla toteuttaa omia ja yhteisiä asiota ilman, että on alisteisessa asemassa toiseen nähden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ei määräile toista eikä puhu toisen puolesta (lupaile toisen puolesta tai kohtele kuin lasta). 

Toiselta kysytään, ennen kuin luvataan jotain toisen puolesta.

Eikö tuo ole pelkästään tavallista kohteliasta käytöstä, mikä tekee tuosta tasa-arvoista?

 

Ja toisaalta, on myös asioita joita voi luvata toisen puolesta. Pitkässä suhteessa ne asiat kyllä tietää, eikä se tee suhteesta huonoa. Esimerkiksi mä voin luvata äidilleni että mieheni tulee auttamaan heitä jossain raskaammassa hommassa tai hakee kotiin sairaalasta. Ja se on miehelle täysin ok, koska tiedän että niin hän itsekin vastaisi.

Vierailija kirjoitti:

Kahden naisen välillä on aivan samat tasa-arvoongelmat. Katselin lesbo-dokumenttia. Riitelivät, kuka tekee enemmän kotitöitä. Aivan kuten heteroparitkin.

Ja mättävät toisiaan turpaan ihan kunnolla. Tunsin joskus naisparin jonka toinen puolisko oli våhän väliä mustelmilla ja silmä/t mustana. Luulin, että sillä on väkivaltainen mies, mutta olikin sitten naiskumppani.

Pitää löytää toimiva suhde, jossa kummallakin on hyvä olla. Ja koska tiedän, että seuraava kysymys on, minkälainen se suhde on. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa olla ja elää, teidän vain pitää löytää se teille sopiva tapa. Eli ikäväkseni joudun kertomaan, sellaista ns. pomminvarmaa tapaa ei ole, koska ihmiset on erilaisia. Mikä toimii jossain suhteessa, ei välttämättä toimi jossain toisessa suhteessa.

m48

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ei määräile toista eikä puhu toisen puolesta (lupaile toisen puolesta tai kohtele kuin lasta). 

Toiselta kysytään, ennen kuin luvataan jotain toisen puolesta.

Eikö tuo ole pelkästään tavallista kohteliasta käytöstä, mikä tekee tuosta tasa-arvoista?

 

Ja toisaalta, on myös asioita joita voi luvata toisen puolesta. Pitkässä suhteessa ne asiat kyllä tietää, eikä se tee suhteesta huonoa. Esimerkiksi mä voin luvata äidilleni että mieheni tulee auttamaan heitä jossain raskaammassa hommassa tai hakee kotiin sairaalasta. Ja se on miehelle täysin ok, koska tiedän että niin hän itsekin vastaisi.

....................

Kyllä silti on asiallista kysyä ja jutella, ennenkuin mitään varmaa sopii. Vaikka kuinka ajattelisi toisen puolesta tai vaikka toinen olisi tosiasiassakin samaa mieltä - niin on kunnioittavaa, kohteliasta ja järkevää silti kysyä ensin.

Älä luule, arvaa ja oleta varmojakaan asioita - se on toisen huomioon ottamista!

Parhaiten minulle toimii, että saan olla ja mennä niinkuin huvittaa, ei rajoituksia, sama myös toisinpäin. Ja ei nyt ei puhuta mistään kauhuskenaarioista saako joku lähteä vetämään viinaa kuukaudeksi yksinään, en halua olla suhteessa juopon kanssa alunperinkään. Vaan ihan normaalia elämistä, jossa on vapaus toteuttaa itseä, olla kavereiden kanssa ja harrastaa. Ei minulle parisuhde ole sitä, että makaamme lusikassa 24/7 ja käymme lenkillä samanlaiset juoksuvaatteet päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumpikaan ei määräile toista eikä puhu toisen puolesta (lupaile toisen puolesta tai kohtele kuin lasta). 

Toiselta kysytään, ennen kuin luvataan jotain toisen puolesta.

Eikö tuo ole pelkästään tavallista kohteliasta käytöstä, mikä tekee tuosta tasa-arvoista?

 

Ja toisaalta, on myös asioita joita voi luvata toisen puolesta. Pitkässä suhteessa ne asiat kyllä tietää, eikä se tee suhteesta huonoa. Esimerkiksi mä voin luvata äidilleni että mieheni tulee auttamaan heitä jossain raskaammassa hommassa tai hakee kotiin sairaalasta. Ja se on miehelle täysin ok, koska tiedän että niin hän itsekin vastaisi.

....................

Kyllä silti on asiallista kysyä ja jutella, ennenkuin mitään varmaa sopii. Vaikka kuinka ajattelisi toisen puolesta tai vaikka toinen olisi tosiasiassakin samaa mieltä - niin on kunnioittavaa, kohteliasta ja järkevää silti kysyä ensin.

Älä luule, arvaa ja oleta varmojakaan asioita - se on toisen huomioon ottamista!

Kuten jo toisessa kommentissa todettiin, joka suhteessa on omat juttunsa. Minä voin tietyt asiat luvata miehen puolesta, se on täysin ok. Mies pitäisi melko sekona, jos alkaisin häneltä kysellä itsestäänselviä asioita 😄 Sekin on toisen kukkioitusra ja huomioon ottamista, että tietää mitkä asiat voi luvata kysymättä.

Tasapainoisia ja onnellisia. Toista arvostavia ja rakastavia.

kukkioitusra = kunnioitusta 😂 Silmälasit jäi rantasaunalle.

Setänne ja Sirpa