Muuten mukava ihminen, vailla ystäviä, mutta täysin huumorintajuton, mitä tekisin?
Olen jo jonkin aikaa asunut uudella paikkakunnalla, mutta minun on arkuuteni takia vaikea ystävystyä ihmisten kanssa. Työni on miesvaltaisella alalla ja työssä näen enimmäkseen miehiä, mutta viihdyn ihan hyvin tavallisten naisten seurassa. Olen lähtenyt mukaan harrastustoimintaa ja hyväntekeväisyyteen, että tutuistuihin ihmisiin. Olen tutustunut ihmiseen, joka on hyvin samankaltaisessa tilanteessa ja meillä käy ajatukset ja arvot monessa asiassa yksiin. Hänkin vaikuttaa yksinäiseltä, on ujohko ja usein hakeutuukin juttelemaan kanssani. Olen tuossa toiminnassa mm. rohkaissut häntä esim. ottamaan enemmän toimintaan osaa koska näyttää haluavan mutta ei uskalla sanoa ja se on onnistunut. Minä olen tällaisissa toiminta-asioissa hyvinkin oma-alotteinen ja uskalias, esim. sanon minä voin tehdä asian X ja Y ja sitten teen. Mutta en niinkään ihmissuhteissa.
Nyt tämän ihmisen kanssa on kiva jutella muuten ja olen ajatellut että pyytäisin tuon toiminnan ulkopuolella vaikka lenkille tms. mutta ongelma on tuo huumorintajuttomuus. Mä saatan ex-tempore lohkaista jotain ihan älytöntä ja hän ei ymmärrä asiaa. Esimerkkinä kun häslään jotain ja sanon tyyliin että mä olen toheloimisen maailmanmestari, hän saattaa vastata täysin vakavalla naamalla "no eihän siinä asiassa taideta kuitenkaan kilpailuja järjestää" ihan vakavalla naamalla. Tai jos joku kertoo jonkin ihan yksinkertaisen, vähän typerän vitsin, hän ei ymmärrä sitä. Joku vaikka sanoo jostain lahosta röttelöstä "jospa salama iskisi siihen niin päästäisiin siitäkin" niin hän vastaa "no en minä sitä sentää toivo, siinähän voi joku loukkaantua". Nämä nyt vähän huonoja esimerkkejä, mutta kuitenkin tämän kaltaista, että koko ajan pitää varoa että mitä sanoo koska hän ottaa kaiken kirjaimellisesti ja tosissaan. Jonkinlaista aspergeria lienee taustalla, ehkä, mutta toisaalta tunnen kyllä yhden asperger-diagnoosin saaneen ja hänellä taas on loistava huumorintaju, mutta oireet näkyy mm. siinä että sanoo ääneen asioita mitkä pitäisi pitää omana tietonaan, ja muutakin näkyvää on.
Kommentit (30)
No jos koet hänet vaikeaksi, älä ihmeessä änkeä seuraan.
Ehkä hän on deadpan-huumorin maailmanmestari. Et vain ole tajunnut sitä.
No kysymys kuuluu, että kannattaisiko yrittää ystävystyä enemmän, koska meillä on täysin erilaista huumorintajua, mulla vähän hölmökin välillä, hänellä ei juuri yhtään, hyvinkin paljon yhteistä. Meillä on parin vuoden ikäero, eli iänkin puolesta menee jutut yksiin. Ala on hyvin erilainen, mitä sinänsä pidän aika hyvänä asiana niin ei mene työjuttuihin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on deadpan-huumorin maailmanmestari. Et vain ole tajunnut sitä.
Ai minäkö se tässä olen tyhmä?!
Parisuhteessa vaatisin, että huumori kohtaa, mutta ei kai sillä lenkkikaverin kanssa ole väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on deadpan-huumorin maailmanmestari. Et vain ole tajunnut sitä.
Ai minäkö se tässä olen tyhmä?!
Tämä ei ole ap. Itse asiassa piti googlettaa mitä tuon on ja joskus, kyllä. Mutta useimmiten ei. Hyvin harvakseltaan sanoo jotain mitä voi kyllä pitää juuri tuollaisena kuivana huumorina, mutta toisten typeriä vitsejä ei oikein ymmärrä ja saattaa tosiaan puhua niistä loukkaantuneeseen sävyyn. t. oikea Ap.
En myös ymmärrä huumoriksi välttämättä noita. Vaikka on huumoria yleensä. Jos joku puhuu että toheloi, ei tule huumori mieleen jos joku voi satuttaa itsensä, ellei kerro tarkemmin mitä se on - hauska kuvaus. Ehkä ihmisten huumori eroaa toisistaan vähän.
Minusta tuon kaverisi jutut on paljon hauskempia kuin sinun... Eli kyllä, voi olla että sinä olet tässä se huumorintajuton.
Ootko varma omista päätelmistäsi että se "toinen haluaisi mennä toimintaan mukaan", ei välttämättä. Menisi kai jos haluaisi todella. Se on hänen asia päättää. Mitä jos teet vahingossa vääriä päätelmiä?
Ohis, mutta sellaiset piirteet varmaan vahvistuvat, jos on vähän sosiaalisia kontakteja. Paljon vitsailevassa seurassa on pakkorako opetella tajuamaan, että kaikki ei ole sitä, miltä ensikuulemalta ymmärtää. Kehittyykö siinä itse vitsailijaksi, on toinen asia.
No vedin nuo esimerkit hatusta, ne ei ole ihan parhaita, koska ei täälläkään kaikki ymmärrä sarkasmia tai edes kunnolla tiedä mitä sarkasmi on, tai itseironiasta sama juttu.
11: Ihan siitä tiedän, että hän sanoo joskus että minäkin voisin tehdä sitä ja tätä, mutta ei ole pyydetty, eli ihan itse on sanonut. Kirjoitin ehkä väärin että näyttää haluavan, olisi pitänyt kirjoittaa että on vihjaillut haluavansa. Esim. kun oli myyjäiset, hän sanoi että kyllä minäkin voisin tehdä siihen/siinä sitä tai tätä, mutta ei ole pyydetty. Mä sitten kysyn muilta välikätenä asiaa, muut kysyvät haluasitko, hän haluaa, ja sitten hän pääsee tekemään haluamaansa asiaa ja on ilmaissut että pitää siitä että pyydetään.
Vierailija kirjoitti:
No kysymys kuuluu, että kannattaisiko yrittää ystävystyä enemmän, koska meillä on täysin erilaista huumorintajua, mulla vähän hölmökin välillä, hänellä ei juuri yhtään, hyvinkin paljon yhteistä. Meillä on parin vuoden ikäero, eli iänkin puolesta menee jutut yksiin. Ala on hyvin erilainen, mitä sinänsä pidän aika hyvänä asiana niin ei mene työjuttuihin.
Minusta samankaltainen huumorintaju on niin tärkeä osa vuorovaikutusta, etten lähtisi tutustumaan lähemmin keneenkään, jonka kanssa huumori ei natsaa. Lievimmillään kanssakäyminen on vähän jäykkää ja kiusallista, pahimmillaan molemmat ovat jatkuvasti herneet nenässä ja törmäyskurssilla toistensa kanssa. Joku voi olla hyvä tyyppi yleisesti ottaen mutta ei sopiva juuri sinun ystäväksesi.
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta sellaiset piirteet varmaan vahvistuvat, jos on vähän sosiaalisia kontakteja. Paljon vitsailevassa seurassa on pakkorako opetella tajuamaan, että kaikki ei ole sitä, miltä ensikuulemalta ymmärtää. Kehittyykö siinä itse vitsailijaksi, on toinen asia.
Lisään, että tajuan täysin, mistä puhut. Raskasta varmasti molemmille.
Minusta sinä kuulostat todella ylimieliseltä ja alentuvalta. Alkaen siitä että nimität tuota henkilöä huumorintajuttomaksi, kun oikeasti teillä on _erilainen huumorintaju_. Alitajuisesti pidät vain omaa huumoriasi oikeana, ja siksi jos joku ei siihen mätsää, on hän mielestäsi täysin vailla (oikeanlaista) huumorintajua.
Toisekseen otat asiaksesi holhota ja järjestellä henkilön tekemisiä, ihan kuin hän olisi sun pieni lapsi jota pitää kannustaa leikkimään muiden kanssa.
Vastenmielinen asenne, ja olisi vähän itsetutkiskelun paikka sulla miksi koet että sinun tapasi on ainoa oikea, ja sinun työtäsi holhota toista aikuista.
Nuo ap:n jutut ei oikein ole huumoria. Nehän kuvaavat laiskaa ajattelua. Tuo toinen ihminen on tarkka kielen suhteen, mikä on älykkyyden merkki.
Minullakin on yksi tuollainen kaveri. Ei hänestä ole mitään sydänystävää tullut ja se ihan ok. Ei kaikkien kavereiden tarvitse olla samalla aaltopituudella tai läheisiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinä kuulostat todella ylimieliseltä ja alentuvalta. Alkaen siitä että nimität tuota henkilöä huumorintajuttomaksi, kun oikeasti teillä on _erilainen huumorintaju_. Alitajuisesti pidät vain omaa huumoriasi oikeana, ja siksi jos joku ei siihen mätsää, on hän mielestäsi täysin vailla (oikeanlaista) huumorintajua.
Toisekseen otat asiaksesi holhota ja järjestellä henkilön tekemisiä, ihan kuin hän olisi sun pieni lapsi jota pitää kannustaa leikkimään muiden kanssa.
Vastenmielinen asenne, ja olisi vähän itsetutkiskelun paikka sulla miksi koet että sinun tapasi on ainoa oikea, ja sinun työtäsi holhota toista aikuista.
On sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ikinä vitsaile tai edes naura millekään.
Ehkä kun kerroit itse olevasi arka heijastat vähän itseäsi toiseen arkaan? Mutta ihminen päättää itse kenen seurassa haluaa aikaansa viettää?
Mikä tässä on pointti? Ihmiset ovat erilaisia ja tämä tyyppi nyt on tällainen. Joko hyväksyt sen tai sitten et ole tekemisissä. Mitä oikein haluat, että tähän sanotaan?